***** SYYSKEIJUJEN VIIKONLOPPU *****

et ole ainut tupakkaongelmassasi! Täällä myös taistellaan ja itketään ja suretaan huonoa itsekuria!! Minulla meni ennen raskautta aski päivässä. Heti plussan tehtyäni sain vähennettyä 2-3 päivässä. Se teki tiukkaa, oli rankkaa, pelottavaa ja hurjaa. Mutta onnistuin vähentämään kuitenkin! Lääkäri kehui ja onnitteli noin hienosta saavutuksesta, ja kehoitti minua pikkuhiljaa siirtymään vain 1 tupakkaan päivässä, jonka jälkeen jättää kokonaan pois. Mutta edelleen minulla menee tuo 2-3päivässä. kamalaa on. ihan kamalat henkiset tuskat on! Mutta onneksi neuvolassa ja lääkärillä on vain suhtauduttu hyvin tähän asiaan. ei pakoteta eikä painosteta.



Tsemppiä kovasti sinulle!!! voimahali!



Dotteli ja kirppu 32+5 (hui)

Täällä on ollut jo viikkokausia kunnon helteet, tänäänkin 39astetta varjossa. Lisäksi minulla on ollut jo yli viikon vatsatauti, joten olo on aivan voimaton... :(

Mikään ei pysy sisällä, eikä pahemmin mitään saisi syödäkkään, mutta nälkä on kova. Nyt kyllä vaikuttaa, että alkaa menemään ohitse, onneksi.



Vauveli on nyt hiukan yli 2kg. Ja raskauden suhteen kaikki hyvin, vaikka olenkin laihtunut kolmisen kiloa tämän vatsataudin vuoksi. Vatsa on pieni ja pyöreä, sellainen pallomaha, eli muualta ei raskautta edes huomaa.



Seinät alkaa vaan kaatua päälle, kun ei tämän vatsataudin vuoksi minnekään voi lähteä eikä kotonakaan jaksa mitään tehdä. Eikä vieraitakaan tule...



Ollaan päätetty nimi vauvalle! Ainakin uskotaan, että asia on nyt päätetty. Eli kaikki on valmiina lapsen syntymää ajatellen. :)



Seirana

Olkaa ylpeitä itsestänne kun olette pystyneet muutamaan tupakkiin vähentämään!!!

Minä en siihen ole pystynyt. *sättii itseään*

Nyt oon kolme päivää yksin, jospa huomenna laittaiski purkan huuleen jo sängyssä ja jättäis tupakit pois. Parempi myöhään...

Täällä myös tupakin kans taistelija.. päivät menee niinkin ilman tupakkia mut illalla repsahdan. olen saanut sentään vähennettyä 2-4 päivässä mutta ei vaan pääse kokonaan eroon. Ennen raskautta meni melkein aski päivässä että siihen nähen oon saanu otettua itseä niskasta kiinni..



-Annika82 31+2

Tänne ei mitään isompia kuulu, vauva myllää kuten ennenkin ja välillä tulee supistuksia.



VAUVAN ASENTO: hyvin pitkän aikaa oltu rt:ssa eli äidin kylkiluut on joskus kovilla. Nyt huomaa, että vauva on alkanut olla hitusen alempana, kun hakkaa lonkkiin ja kaikkia kivoja hermoja tuolla lantion seudulla :/ Tuttu juttu edellisistä raskauksista.



VALMISTELUT: hahaa, tänään sain viimeinkin vauvan vaatteet lipastoon ja kakkosen vaatteet uuteen paikkaan. Iski nimittäin sellainen kauhukuva, että mitäs jos oon jo synnärille lähdössä, asiakkaiden tilaukset on huolehdittu, mutta omalle vauvalle on vaatteet täysin katsomatta :o Joten pari päivää käytin paikkojen uudelleenjärjestelyyn ja nyt saa taas olla rauhassa. Laukut ehdin pakata vaikka ennen lähtöä, jos en ennemmin kerkiä.



NIMIÄISET: meillä on ollut niitä kahdet. Lyhyesti: vauvalle pidetään puhe, jossa kerrotaan esim. nimen taustaa, miten siihen päädyttiin, esikoisen nimiäisessä kerrottiin myös siitä, miten lapsi on aina juhlan arvoinen ja nimi kallein lahja, jonka vanhemmat voivat antaa. Sitten kummiksi valittu henkilö on pujottanut pienen vauvasormuksen vauvan sormeen ja me vanhemmat olemme paljastaneet nimen. Sitten on nostettu maljat ja toivotettu pikkuinen tervetulleeksi sukuun. Lopuksi ollaan kahviteltu.



Taidanpa mennä tästä hetkeksi sohvalla huilailemaan, kohta pitää hakea vaipat pois ulkoa kuivumasta.



Porenn ja Pimpula rv 34+4 (jooh, viitisen viikkoa h-hetkeen...)

Tupakoijat: ettepä ole yksin ongelmanne kanssa...hävettää myöntää, mutten minäkään ole mokomasta kokonaan irti päässyt. Vähentynythän se on, 2-5 menee päivässä, jos olen yksin, sorrun helpommin. Ei hyvä että poltatte, mutta mulle on helpotus kuulla että en ole ainoa epäonnistunut ja huono-omatuntoinen tämän asian kanssa.

Eniten pelkään, etten pysty lopettamaan ennen synnytystä ja vauvalla on sit vierotusoireita tai että olen aiheuttanu jotakin pahaa vahinkoa lapselleni tällä. Tämä ihminen kun on niin heikkoluontonen näköjään...*ruoskii itseään*



Minjuska naama punaisena häpeästä

Huhhuh.. nyt on sitten käyty mattopyykillä ja tuolla ne matot vielä ulkona kuivuvat. Tai meikäläisen osalta peseminen jäi pariin pieneen mattoon ja mies kuurasi loput. :) Käytiin sellaisessa hyvässä pesupaikassa joen varressa, jossa on kunnolliset pesupöydät ja huuhtelumahdollisuus sekä mattomankeli. Vesi tulee siis putkia pitkin joesta. Ei tarvitse kyykkiä perinteisellä mattolaiturilla ja sillä mankelillakin saa enimmät vedet kuivattua hyvin pois. Minunkin siis oli helppo masun kanssa seisoa ja pestä ne pari pientä mattoa. :)



Pesin tänään myös joitakin peittoja ja vilttejä mitä tulee vauvan käyttöön ja kuivatin ne ulkona. Ihanan raikas tuoksu pyykkiin kyllä tulee kun voi ulkona kuivattaa. Vauvan vaatteita en ole vielä pessyt yhtään, kun suurin osa on vielä kaverillani lainassa. Huomenna mennään siellä käymään ja meinasin vähän jo kysellä että vieläkö hän niitä tarvitsee. Tuskin, sillä heidän vauvansa alkaa olla jo kasvanut pienimpien kokojen ohi.



Tänään käytiin myös ostamassa vauvalle sänky ja vaunut. Alunperin meidän piti mennä ostamaan vain pelkkä sänky ja miettiä vielä mitkä kärryt otetaan mutta kun siinä aikamme lastentarvikkeessa pyörittiin, niin päätetttiin sitten ottaa samalla myös vaunut. Molemmat jäivät vielä liikkeeseen ja käydään ne sieltä sitten elokuun aikana hakemassa.



Nyt pitäis siis olla kaikki vauvaa varten hankittuna, ainakin isommat ostot. Tutteja pitää varmaan kyllä vielä varata ja toki vaippojakin ostaa. Onhan tossa pakkauksessa tosin niitä ihan pieniä kokoja muutamat mutta hyvähän se olis tietysti yksi paketti olla valmiina kaupastakin. Eipähän tartteis sit ihan heti saikulta päästyä käydä kaupan kautta.



Piias ja Minjuska: treffataan vaan joku päivä. Tai oikeastaan mulle paremmin käy ilta-aika, koska olen vielä töissä. Mutta jos teille ei ilta-aika käy niin, nähkää vaan päivällä. Sitten äippäloman alettua minäkin pääsen viimeistään päivällä.



Mutta nyt sohvalle, kyllähän tuo vähän selässä tuntuu päivän ostosreissut ja matonpesut. Ihme kyllä kun ei ole juurikaan supistellut. Palataan taas asiaan! :)



T: Anmari rv 31 tasan

Nyt vasta huonolla mökillä olinkin :( Anoppi perheineen ovat vuokranneet mökin tästä meiltä noin 15km päästä ja mentiin sinne iltapäivästä. Voi pyhä lehmä! Sen mökin tekijät oo kyllä pikkulapsia ajatelleet, korkeat rappuset ilman kaidetta, kuistit korkealla ilman kunnon kaiteita, saunakin ihan mahdoton lasten kanssa. Siis kaikki mahdollinen oli ihan nurinkurista pieniä ajatellen :( Laskin tunteja, millon ilkeää lähteä kotiin. Mies jäi tietty saunomaan veljensä ja serkkujensa kanssa, on se noilla ukoilla joskus niin helppoa.. Murmur.. Kaiken lisäksi rannassa oli käärme, kyy tai ei, niin voi ällö.



Lapset sain äsken nukkumaan ja nyt hyvällä huonolla omatunnolla syön päärynäjäätelöä.. Kaikesta voi potea huonoa omaa tuntoa!



Tupakoitsijoille tsemppiä. Kaikesta huolimatta te ajattelette vauvaanne ja " ruoskitte" itteenne, joten ette te maailman pahimpia ihmisiä voi olla :)



MINJUSKA: Minun puolesta voisi tavata seuraavan kerran lasten kanssa. Tosin meidän pojat tuntuvat niin samanluonteisilta, että vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta ei voi välttyä ;) Ja siis tämä tapaamissuunnitelma koskee myös ANMARIA, ja ainiin -F-, jos oot " kuulolla" !



Taidan hinautua sohvalle kattomaan Selviytyjät loppuun.

-piias- rv 32+5

mutta oon kuitenkii ylpeä itsestäni, ettei sitä pala kuin 1-2 päivässä kun ennen raskautta meni toppa helposti. Lopetin töissä polttamisen heti kun sain tietää raskaudesta ja kotonakin vähensin tuohon kahteen, mutta siitä en oo päässyt irti, enkä taida päästäkään, pahoin pelkään. Tai no en tiiä, kohta on se sairaalareissu Helsinkiin, enkä mie sieltä voi kyllä lähtee tupakalle... Jee, siis toivoa on!

Oli pakko tulla vielä kommentoimaan kun täällä on ollu puhetta hyvistä äitiyttä tms. koskevista kirjoista...



Sain just katottua sen ÄIDEISTÄ PARHAIN-elokuvan...jos sitä nyt katsomiseks voi kutsua, pikemminkin oli itkemistä. Oli kyllä todella koskettava! Ja laitto miettimään omaa äitiyttä ja mitä ite tekis vastaavassa tilanteessa ja sen lapsenkin osaan oli helppo sopeutua. Itkin siis itseni näännyksiin. Ja vielä tässä herkässä tilassa katsottuna...ihan pääsin kymmenen ensimmäistä minuuttia ilman itkua, mutta olen kyllä kova muutenkin itkemään leffoissa.



Mutta jos katsotte niin suosittelen katsomaan aikana, jolloin ei lapset häiritse ja nessu paketin kera ;)



Minjuska, kohta 33rv mittarissa

[color=Coral1]

Heräsin näin sunnuntaiaamun kunniaksi jo ennen kuutta...niin hirveä nälkä että oli pakko nousta tekeen leipä ja sitten en saanu unta.



Ikävä kuulla että moni muukin kärsii pahoinvoinnista....tää on niin ärsyttävää!! Mulla pahoinvointi alkoi tosiaankin heti plussan jälkeen ja sen jälkeen se onki ollu joka päiväistä. Jossain tuossa 20 viikon tietämillä luulin jo että nyt helpottaa mutta ei....no synnytykseen tää kai loppuu:)



Minäkin katoin tuon äideistä parhain-elokuvan nyt raskausaikana ja olihan se herkkää:)



Hyvien äiti-kirjojen listaan voisin lisätä Maria Syvälän Iltasuukko-kirjan. Se on tänä vuonna ilmestynyt, mutta löytyy jo ainakin meidän kaupungin kirjastosta...Siinä eri ikäiset naiset kertoo omasta elämästään. Ihana kirja kun siinä on niin erilaisia äitejä, rokki-äiti ja yksinhuoltaja-äiti ja koti-äiti jne. Ja siinä on paljon käytännön vinkkejä ja ohjeita lapsiperheille ja ihania lasten kirjottamia juttuja omista äideistään....ja muistaakseni kirjassa on myös hyvien äiti-kirjojen lista.



Toinen kirja mitä suosittelisin on Tittamari Marttisen runokirja Äidin karkkipäivä. Siinä on ihania runoja odotuksesta ja synnytyksestä ja vauva-ajasta.



Ja yks romaani mikä tulee mieleen on Anja Kaurasen Kaipauksen ja energian lapset. Se vaan niin synkkä:( Mutta tarina äitiydestä kuitenkin.



Sitten on L. M. Montgomeryn (meniköhän oikein?:) Vihervaaran Anna-kirjat. Niitähän on aika monta, ensimmäisessä Anna on nuori tyttö mutta myöhemmissä se menee naimisiin ja saa lapsia ja viimeisessä kirjassa Anna on jo päälle viidenkymmenen...ihania kirjoja. Voiskin lainata kirjastosta koko sarjan kunhan äippäloma alkaa....mies saa turhaan odottaa että täällä olis siistiä ja pullan tuoksuista ja ruoka valmiina kun tulee töistä, minä aion lököillä sohvalla ja lueskella:)



Sitä lomaa odotellessa....



Kerttu rv 31+

Minä oon miettiny Kermaperunan kummi valintaa....ollaan suunnilleen päätetty jo ketä pyydetään, minun sisko & sen mies (ne on naimissa) ja miehen kaveri joka ei seurustele...mutta sitten on minun kaveri jonka haluaisin kans pyytää.



Ongelma on se että se seurustelee ja minä en tiedä pitäskö pyytää se mieski kummiksi. En tunne kovin hyvin sitä miestä ja jos niillä menee poikki, me tuskin ollaan missään tekemisissä sen miehen kanssa. Mutta toisaalta...tiedän että se minun kaveri loukkaantuu jos miestä ei pyydetä. Se ottaa sen niin, että minä en luota että ne pysyis yhdessä/en tykkää siitä miehestä. (suoraan sanottuna en kyllä ihan hirveästi tykkääkkään...) Tiedän että vaikka pyytäisinkin ne molemmat, käytännössä se olisi se minun kaveri joka pitää yhteyttä kummilapseensa, se mies olis vaan nimellinen kummi....



Miten te tekisitte? Ihan mielipiteitä utelisin.....



Kerttu vielä

Kesälomareissulla 800km ajomatkan jälkeen. Huhhuh. Supistuksia ei autossa istuminen sen kummemmin aiheuttanut, mutta eihän se mitään herkkua muuten ole. Ja vielä pitäisi jaksaa etiäppäin ja sitten takaisinkin. Kyllä Suomi on pitkä maa.



ÄITIYSKIRJOISTA suosittelen ehdottomasti Riina Katajavuoren Lahjat-nimistä kirjaa. Minusta siinä tulee hienolla tavalla esille sekä niitä äitiyden ruusuisia että risuisia puolia. En henk.koht. ole mikään äitiysinhorealismin ystävä (tyyliin A-L Härkönen tai Cia Kiiskinen), Katajavuori sen sijaan iskee koska se ei hehkuta vaan niitä negatiivisia asioita, väsymystä ja arjen harmautta, vaan vastapainoksi kaikkea sitä ihanaa, mitä äitiys on. Eikä oikeastaan hehkuta mitään, se on sellaista aika pienieleistä ja rauhallista kuvausta, joka kuitenkin tuo monesti kyyneleetg silmiin...ja monen miehen muuten soisi lukevan tämän kirjan.



KUMMEISTA, tuo on ikuisuusongelma, että miten toimia seurustelevan parin suhteen, etenkin jos tuntee sen toisen osapuolen huonosti ja suhde ei ole maailman vakaimmalla pohjalla. Minä kallistun sille kannalle, ettemme pyydä tai pyytäisi tässä tapauksessa pariskuntaa vaan sen osapuolen, jonka oikeasti haluamme. Tärkeämpää on saada lapselle mieluinen ja pysyvä kummi kuin toimia jonkun etiketin mukaan. Meidän piireissä kummiasiaa hankaloittaa lisäksi se, että monet läheisimmät kaverit ovat eronneet kirkosta ja koko kummivalinta menee ärsyttäväksi laskelmoinniksi, että kuka kuuluu kirkkoon ja kuka niistä sitten sopisi kummiksi ja kuka ei...Me ei olla tätä kysymystä vielä ratkaistu, mutta esikoiseltakin päätettiin ja kysyttiin vasta syntymän jälkeen eikä siinä kai mitään tavatonta ole.



Maha roikkuu alhaalla täälläkin ja on viime päivinä ikävästi kiristänyt ja tuntuu olevan putoamaisillaan. Mahavyö auttaisi putoamisen tunteeseen mutta lisää tukalaa oloa muuten. Onneksi tätä ei kestä enää kauan.



Njoammil 34+6

Olipa " mukava" kuulla että kohtalotovereita löytyy! Mulla kans pysyny tuo tupakointi kohtuuden rajois, en polta kokonaisia vaan isäntä antaa mulle aina muutamat henkoset että saa vähä makua suuhun mutta arvioisin että kokonaisina se tekis 2-4 tupakkaa. En taida uskaltaa puhua mitää neuvolas, tulis varmaan aika sättimiset kun olin 22 viikkoo ilman ja nyt repesin, loppumetreillä. Kyllä harmittaa ja kun olin viä niin ylpee ittestäni että mä en yritä myrkyttää lastani. Toisaalta mietin että olisinko pärjänny ilman jos ei raskausdiabetes olisi puhjennu nii olis saanu vetää karkkia mielin määrin. Ei porkkana vie tupakan himoo!=)



Nimiäisistä vielä, miten teidän sukulaiset on ottanu asian? Etenki esim. teidän omat mummut ja papat? Mä en usko että meillä nousee mitää meteliä vaikka ei ristiäisiä pidetäkkää mutta onko se hassua kun me molemmat kuulutaan kirkkoon mutta vauva ei?? Mä en oikeestaan osaa edes perustella miks me haluttais nimiäiset, ehkä sen takia kun ei olla mitenkää uskonnollisia ihmisiä ja juhlista sais enemmän oman näköset. Mitä mieltä ootte?



Jännittää vähä kun tiistaina on valmennus ja samalla neuvola että onko paino noussu kuinka, nythän sen ei juurikaa pitäis nousta ku mä en saa syödä mitää.



Vaihdettiin muuten auto, nyt meillä on opel astra farmari vm. 99. On sitte sporttinen peli!=) Ja ilmastointi tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta keksinnöltä..



Onko muitten pirkot ja sepot potkinu ihan normaalisti? Musta tuntuu että meidän pirkko ei enää ihan samaan malliin anna äiskälle kyytiä. Onkohan tilan puutetta?



Joko rupee oleen nimet mietitty?! Meillä on rinsessan nimi ollu alusta asti sama mutta toinen nimi vaihtelee päivittäin. Nyt miellyttäis amanda. Täytyy varmaan miettiä pojallekki joku vaihtoehto kun lääkäri ei ollu ihan varma.



Miisa84 & Pirkko, Rv 31+3

Ahdistus iski..

Yksin kun on niin pitäis muka saada aikaan kaikenlaista.. mut kun ei millään jaksa. Oon mä vähän onnistunu paikkoja laittaan, mut ei sitä mistään huomaa. Pitäis tehdä oikee kunnon tavaran hävitys projekti, sitä kun on kertynyt ihan liikaa tämän kokoiseen kämppään. Ja nyt pitäis muka johki nurkkaan saada vielä vauvan vaatteet ja sänky. Mihin mä ne muka saan mahtumaan?!

Muutenkin tuntuu et vaikka on täs jo lähes kolme vuotta asuttu, niin aina vaan ettii huonekalut paikkaansa ja taulut yms.

No, niin se oli edellinenkin asunto mieleinen ja valmis vasta kun muutettiin tänne :)

Mies ei taas millään satsais uusiin huonekaluihin tänne, (tarttis ainaki lastenhuoneeseen jonkin sortin hyllyä.) se kun koko ajan hinkuu muuttoa sinne maalle. Mä vaan en lämpene sitten millään, kaupunkilapsi kun oon, lähes ikäni Espoossa asunut.



Kirkko vai ei: Mun mielestä ei oo yhtään outoo ettei lasta kasteta vaikka vanhemmat kuuluis kirkkoon. Kerkiihän se laps liittymään sitten jos vanhempana ite tahtoo. Mua ei oo kastettu, mies kuuluu kirkkoon, mut lapsia ei kasteta. Mä en näe sitä tarpeelliseksi. Eikä oo suku mitään sanonut, vaikka miehen puolelta isomummu on edelleen aktiviinen seurakunnan jäsen ja miehen velikin kokenut jonkinmoisen herätyksen.

Sillon tosin kun esikoista aloin oottaa, niin tämä kyseinen isomummu kyseli että mites häät, mut eipä siitäkään oo sen enempää kukaan sanonut vaikkei häitä näillä näkymin oo vieläkään tulossa :)



Ihan vaan mielenkiinnosta, että mites muut Keijut: avio- vai avoliitossa?



Meillä ei pahemmin oo nimee mietitty. Oon mä vähän yrittäny, mut tuntuu ettei millään löydy mieleistä pojalle. Esikoisenkin nimi pamahti päähän kun olin tyttöä kuukauden päivät kattellu. Muistan vielä kun istuin keinutuolissa tyttö sylissä ja yhtäkkiä nimi vaan oli selvä. Eikä oltu sitä nimee ollenkaan etukäteen mietitty.

Nytkin siis luotan siihen että kun pojan nään ja sitä ihmettelen aikani niin tulee sopiva nimikin mieleen.

(Oliskin muuten hurjaa kun tuliskin tyttö! Niin oon varautunu jo poikaan kun 4D-ultrassa oli niin varma.)



Juu mutta, lähdempä koiraa pissittään.

Päivän jatkoja kanssaKeijut!



-kirsikka rv31+3-

Kummiasiaa: Meillä ei oo täällä päin oikeastaan ollutkaan niin, että kummeiksi kutsutaan pariskunnan kumpikin osapuoli ja vaikka olisikin, en itse noudattaisi sitä kirjaimellisesti. Itselläni kummeina oli kaksi pariskuntaa ja eron tapahdettua ei miuta sitten koskaan muistettukaan millään tavalla, ei korteilla tai käyty synttäreillä, ei siis mitään. Ja en haluaisi, että omalle lapselleni kävisi niin. Tosin tälle pyöriäiselle tulee kummeiksi kuitenkin miehen toiveesta hänen veljensä ja vaimonsa, sylppäkummiksi haluan miun siskon ja sitten miun lapsuudesta asti rakkain ystäväni. Eli neljä kummia tulokkaalla.



Kirsikka82: Avioliitossa elellään, ja viikon päästä sunnuntaina ihan ensimmäistä hääpäivää vietetään:) Anoppi ottaa lapset koko viikonlopuksi joten luvassa varmaan jotakin spesiaalia...



masusta: tosi alhaalla näyttää tääkin masu olevan, tosin siitäkin on kuulunut lukemattomia mielipiteitä. Tästä ei oo kauan kun kirjoitin tänne, ettei kukaan ole veikannut että odottaisin tyttöä, mutta nyt melkein jokainen:). Onneksi lääkäri näytti miulle silloin ultrassa kivekset ja pienen pippelin, ja sanoi, että asiasta ei ole epäilystäkään, poika sieltä tulee, muuten menisin tässä hämilleni itsekin :)

Pyöriäinen ei enää niin selvästi potki, enemmän työntää esim. polvellaan niin että masunahka paukkuu. Sätkyjä ja tärinöitäkin on yhä edelleen.



Päätä särkee, niskat on niin jumissa, siispä lepäilemään, taas...



Niina ja pyöriäinen rv 32+2

Kyllä taas vie veronsa tuo ilmojen lämpeneminen...ja kun vielä piti tillittää sitä Äideistä Parhainta pitkälle yli puolen yön..



Kirsikka: tuttuja ajatuksia, me ei mahduta tähän kotiin!! Kun vaan sais tuon miehenkin tajuamaan sen, mutta kun ei.



Tökkii muutenkin nyt koko mies, oli siis viime yön siellä uistelukisoissa ja nyt sit makaa koko päivän, ihan hyödytön. Ärsyttää kun itteesäkin väsyttäs ja tahtos päikkärit niin ei pääse kun toinen ei jaksa kissaa sanoa.



Mutta kävin vähän lohdutus ostoksilla lähikaupungin kivimessuilla ja sain ihanat kivikorut itselleni ;) Viime vuonna innostuin ja ostin vaaleanpunaista ruusukvartsia korut, tänä vuonna oli sininen vuorossa..ens vuonna aion ostaa jotkut rusehtavat/kirkkaat kivet...pieniä yllellisyyksiä. Sormuksia oli tosin turha katella, näpit on taas niin nakkina.



Jaha eikun lapsia vahtimaan taas...viihtysivät edes tovin dvd:n ääressä niin sais levätä, muttei noita näillä ilmoilla sisällä paljon näy, hyvä kun syömään saa.



Minjuska

TUPAKASTA: Minua pelottaa myös, etten pääse eroon kokonaan ennen synnytystä, ja tuskin sen jälkeenkään :( sniif... huono itsekuri kun on, niin se sitten kanssa on, eikä sitä paremmaksi saa. Oli helpotus kuulla myös se, etten ole ainoa keiju, joka käevistelee tämän asian kanssa! Niin kovasti haluaisin lopettaa kokonaan, mutta en vaan pysty. ei niin ei. surullista mutta totta.



Avoliitossa me asustellaan.



NIMESTÄ: nimet(tytölle ja pojalle) on ollut selvää jo alusta alkaen. Tai oikeastaan olen päättänyt ne jo kauan ennen raskautta :) Onneksi ukolle kelpasi.



KUMMIT on jo päätetty myös. Ystäväpariskunta, miehen ystävä, sekä minun sisko saavat tämän kunnian. Emme silti ole vielä pyytäneet heitä, mutta tuskinpa kieltäytyvät.



MASU on vielä suht. ylhäällä, ja vatsanahkaa kiristää välillä niiiiin kovasti! Tuntuu että pikkuinen tulee läpi vatsanpeitteiden, kun se siellä välillä oikeain kovasti rymistelee ja melskaa. Tuntuu tosiaan siltä että vatsa halkeaa ja ratkeaa. (onneksi ei sentään)

Raskausarviltakin olen vielä säästynyt, mutta eiköhän ne sieltä vielä tule. Mites muilla arpien kanssa?



YÖt alkaa olla kanssa hankalia täällä. Välillä herään öisin hirvittävän huonoon oloon, ja kipuun selässä.. olinpa taas sitten nukkunut selälläni.

Aamusin menee tunti, ennenkuin pääsen kunnolla kävelemään, Liitoskivut on niin sietämättömiä! Joka askeleella tuntuu että häpyluu hajoaa.. vihloo ja särkee.



Voikaa hyvin :)



Dotteli 32+6 (huomenna paukkuu taas viikot.. huijjjj.. :)

...kiitokset! :) Tulin varta vasten kirjoittamaan paprulle ja marssin ensi viikolla kirjastoon lainailemaan kirjoja. Montgomeryn kirjat ovat kaikki lapsena jo luettuja ja tuttuja (totta, Anna-sarja on mahtava kuten myös suosikkini Emilia), mutta muut kirjat olivat tuntemattomampia. Äideistä parhain pitää myös katsastaa, leffa jo pitempään ollut to do -listalla. :)



Tupakoitsijoille: tsemppiä ja onnittelut hienosta polttamisen vähentämisestä!



Orenji ja pieni 30+6

Kirjoitanpa ennenkuin pitää lähteä koiruudet käyttämään ulkona.



Avoliitossa elellään. Kiirettä ei naimisiin ole meillä. Eihän se juurikaan mitään muuttaisi.



Kummeista. Meillä ei vielä kummeja ole päätetty 2-4 kummia lapselle tulee. Ei olla pariskuntia otettu kun harva ystävämme on vakavassa parisuhteessa. Itse haluan vauvan kummeiksi vain läheisiä ystäviä/sukulaisia jotka pysyisivät lapsen elämässä.



Maha. On aika ylhäällä, painaa kylkiluita ikävästi ja on tosi tuskaa istua yms.



Miehellä on ens viikko lomaa. Pitää eurokankaasta käydä kangasta ostamassa ja tehdä vauvalle pikkuisia tumppuja jottei raavi naamaansa ihan verille. Poitsulle tein muutamat ja nyt niitä pitäis tehdä lisää. Poitsu ainakin raapi naamansa ihan verille jos oli hetkenkin ilman tumppuja. JA mistään kaupasta en oo sellaisia ohuita tumppuja löytänyt. No ne ei ees oo vaikeita ommella.



Nyt en muista mitä piti kirjoittaa. Ulos koirien kanssa lähden siis.



Öttis, poitsu kohta 1v10kk ja masuasukki rv34+4