Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia abortista?
30.11.2013 |
Meidän tilanne on tämä: olen 25, meillä on kaksi lasta pienellä ikäerolla. Jaksaminen on ollut kortilla vaikeiden vauvavuosien (allergioita, nukkumattomuutta jne) vuoksi. Opiskeluni ovat vielä kesken, ja tarkoitus oli palata tekemään ne loput tammikuussa (jäljellä vajaa kaksi vuotta). Mies sairastui kroonisesti ja joutuu vaihtamaan alaansa, hänellä myös alkaa uudet opiskelut tammikuussa. Taloudellinen tilanne on ollut heikko, ja oikeastaan ainoa pelastus on ollut minun osa-aikatyöni.
Ja nyt tuli positiivinen raskaustesti. Perhe on tuntunut lasten osalta täydeltä heti kakkosen synnyttyä, ja odotin jo innolla uuden elämänvaiheen alkamista (lapset päiväkotiin, opinnot loppuun, siirtyminen työelämään jne). Tämä alkanut raskaus ei aiheuta mitään muuta kuin ahdistusta ja stressiä. Jos tekisin abortin, niin katuisinko sitä koko loppuelämäni?
Kommentit (28)
Tein abortin 22 vuotiaana koska opiskelut olivat pahasti kesken, suhde silloisen poikakaverin kanssa vasta aluillaan. Tiesin silloin että se oli ainoa oikea päätös enkä osannut ajatella että rv 6 tai 7 tehty keskeytys olisi tappanut mitään kun ei se ole muuta kuin solupallo. Abortti oli fyysisesti rankka ja kipeä vaikka vain pillereillä, mutta ei se henkisesti tuntunut miltään tai ehkä vähän haikealta. Lapsia olen aina halunnut, mutta se tilanne ei olisi ollut lapselle hyväksi. Asia rupesi vaivaamaan vasta viime vuonna kun rupesimme yrittämään lasta eikä puoleen vuoteen tapahtunut mitään. Tiedän että on lyhyt aika yritää mutta rupesin miettimään, että jos se yksi lapsi silloin olikin ainut mahdollisuus ikinä saada lapsia koska nyt olen liian vanha. Hyvä ettei ollut. Toisaalta nyt "toista" odottaessa miettii joskus minkalaista elämä olisi ollut jos olisin sen "ensimmäisen" tehnyt. En kuitenkaan sure sitä. Tein päätöksen silloisen elämäntilanteen mukaan ja nyt on nyt.
Sulla tuskin on viimeinen mahdollisuus saada lasta, jos kolmannen joskus haluat. Varsinkin jos koet että lapsi luku on täynnä ja elämä muutenkin hankalaa ja tiukkaa niin voi olla hyväksikin.
Niin kuin edellä jo mainittiin niin harkitse silti kaikkia vaihtoehtoja mutta helpointa asia on mielestäni käsitellä mahdollisimman pian sekä henkisessä että fyysisessä mielessä. Itseäni helpotti ajatus ettei keskeytetty raskaus ollut vielä pitkällä. Tuntuuko kaikki vaikealta juuri nyt vai tuntuuko kaikki vaikealta vielä vuoden tai kahden päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi jos se estää opiskelua ja on huono raha tilanne niin eikö se näytä olevan oikea vaihto ehto
Vierailija kirjoitti:
Minun on pakko sanoa se että itse olen katunut aborttia ja kadun edelleen. Sanon tämän siksi, että kyllä aborttia saattaa katua myöhemmin. Se on fakta. Moni uskottelee, ettei kadu. Ehkä nykyään se on niin hyväksyttyä, että näin onkin. Itse kadun. Olin silloin 20v. Tein sosiaalisista syistä.
Miksi sitten kadun? Siksi, koska se tuntuu aidosti väärältä. Muuta syytä en osaa sanoa.
Minä en kadu itse aborttia. Kadun oikeastaan vain vahinkoraskautta. Koen, että se olisi ollut minun kohdallani täysin estettävissä. Kokemus abortista, se koko prosessi oli epämiellyttävä ja jopa traumaattinen. Lisäksi samaan aikaan yritin prosessoida pieleen mennyttä parisuhdetta. Ilman tuota suhdetta ja siitä alkanutta raskautta olisin päässyt helpommalla.
Minä kaduin jossain vaiheessa aborttia. Nyt kun aikaa on kulunut monia vuosia, niin en kadu enää. Päätös oli hyvin vaikea silloin, mutta tein sen intuitiolla. Joku ei täsmännyt miehessä, jolle lasta odotin. Vuosia, vuosia myöhemmin hänestä paljastuikin sellaisia asioita, jotka selittivät kaiken. On hyvä, ettei tullut lasta hänen kanssaan. Ap, tärkeintä on, että teet itsellesi oikean päätöksen. Viime kädessä päätös on sinun, koska kyse on sinun kehostasi ja elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatteko, että vastailette aloitukseen vuodelta 2013?
Vierailija kirjoitti:
Älä tee aborttia. Adoptio voisi olla sopiva ratkaisu.
Jos ei missään nimessä halua lapsia, eikä silloin kannattaisi käyttää tuplaehkäisyä?
Ole hiljaa, kun et tiedä mistä puhut. Aika harva pystyy antamaan lapsensa adoptioon. Kyseessä yleensä moniongelmaiset narkkarit yms.
T: Sossu
Minäkin kadun aborttiani, mutta tiesin katuvani jo ennen aborttia. Tein miehen painostuksesta ja asiaan liittyi niin monta muutakin asiaa. Mikään ei ole mustavalkoista. Koin kuitenkin jo edeltävästi, että se on väärin ja niin koen edelleen. Eka kolme vuotta abortin jälkeen olivat hirveitä, yhtä tuskaa. Nyt menee jo vähän paremmin. Miehen kanssa ollaan edelleen yhdessä. Kolme lasta oli ennen aborttia.
Minusta tuntuu ,että jos asian kanssa on todella sinut ennen aborttia, kaikki menee ok. Jos on pienikin epävarmuus, katumus voi iskeä.