Tuleeko teistäkin aina huonoja kuvia?

Täällä sama. Olen aika ilmeikäs ja tilannekuvat minusta ovat suorastaan koomisia. Jos taas sitten poseeraan kuvaan, niin näytän oudon jäykältä ja naamasta ihan pöljältä. Mieskin aina kauhistelee, että miten ihmeessä taas tuli epäonnistunut kuva, vaikka näytin paikan päällä kivalta. En ilmeisesti ole kuvauksellinen ihminen. Olen tyytyväinen ulkonäkööni, joten eipä tuo oikeastaan haittaa. Toki vähän harmittaa, että hääkuvassanikin näytän joltain kiven alta mönkineeltä örvelöltä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama. Olen aika ilmeikäs ja tilannekuvat minusta ovat suorastaan koomisia. Jos taas sitten poseeraan kuvaan, niin näytän oudon jäykältä ja naamasta ihan pöljältä. Mieskin aina kauhistelee, että miten ihmeessä taas tuli epäonnistunut kuva, vaikka näytin paikan päällä kivalta. En ilmeisesti ole kuvauksellinen ihminen. Olen tyytyväinen ulkonäkööni, joten eipä tuo oikeastaan haittaa. Toki vähän harmittaa, että hääkuvassanikin näytän joltain kiven alta mönkineeltä örvelöltä.

Sulla on luultavasti vain ns. pehmeät kasvot, sellaisilla on usein tuo ongelma.

Tuohon jäykkyyden poistamiseen on omat tekniikat myös poseeratessa, esim. poskien rentoutus ilman, että ne lösähtää jne.

Kuvaan siis itse, ja itselläni on useita mallin töitä tekeviä kavereina ja sukulaisina, nekin on ilman oikeanlaista poseeraamista myös sellaisia onnettomia lötköjä kuvissa.

Kamera näyttää sen millaisena muut sinut pääasiassa näkevät, peilikuva sen millaisena poseeraat itsellesi; silmät isommin auki, pää vähän eri asennossa jne.

Eron huomaa kun ottaa ilman peiliä, vaikka vessan seinään katsoen, sellaisen ilmeen, minkä luulisi olevan hyvä kuvassa. Sitten kun sen saman ilmeen kääntää kannoillaan pyörähtäen peiliä kohti, huomaakin näyttävänsä ihan väsyneeltä tai muuten oudolta. Se oma peiliposeeraus on oikeastaan aika aktiivinen tillistys. Sen voi toki opetella tekemään valokuvaankin.

Korvat eteen hartiat taakse ja tosiaan ei koskaan kuvia varsinkaan alle metrin matkalta millään linssillä. Ja kuten edellä joku jo sanoi niin 80mm+ polttovälillä olevat objektiivit tuo luonnollisemmin kasvonpiirteet esiin , muistelen että 50mm polttovälikin olisi ollut perinteinen portraitlinssi. Selfietikku on kännyköillä siinä hyvä että saa käsi ojennettuna melkein 1.5m matkaa linssin ja kohteen väliin eikä kasvot vääristy niin pulleaksi. Vähän viistosti yläkulmasta kuvattuna saa kasvonpiirteitä vielä edullisemmaksi. Kameroissa ja kännyköissä on valmiita filttereitäkin joilla saa imertelevampia kasvokuvia (hoikentaa, tasoittaa ja peittää ihon virheitä ym).

Jos yhtään lohduttaa, kuvaan ihmisiä päivittäin työkseni, ja jotkut ihmiset eivät ihan totta vain ole kuvauksellisia. Tämä ei liity mitenkään habitukseen, sillä nuori ja kaunis voi näyttää kuvassa valjulta ja lattealta, kun taas vaatimattoman näköinen ja kauneusvirheitä omaava saattaa näyttää kuvassa ylväältä ja karismaattiselta. En osaa selittää tätä. 

Itse näytän kuvissa turvonneelta ja tympeältä, mutta sellainen olen oikeastikin. 

Tuon objektiiveista sanotun lisäksi, asia, jota voi kokeilla kotona. 

Valaistuksella on valokuvissa erittäin suuri merkitys. Kannattaa kokeilla, mikä vaikutus on vaikkapa sillä, että kuvaa itsensä voimakkaan suuntaavassa valossa joko niin, että valo tulee etupäässä ylhäältä tai niin, että valo tulee ensisijaisesti sivusta. Valaistukseen on turha mennä tarkemmin, se on aihepiiri, josta pelkästään muotokuvaukseen liittyen on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Eräässä lukemassani oli yksityiskohtaisesti kuvattu muun muassa Voguen käyttämiä valaistuskaavioita ja voin vain todeta, että niissä jokainen yksityiskohta on äärimmilleen suunniteltu ja valolähteitä voi olla 5-10 halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Mutta nuo pari esimerkkiä kotona kokeiltavista jutuista kuvannee asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Korvat eteen hartiat taakse ja tosiaan ei koskaan kuvia varsinkaan alle metrin matkalta millään linssillä. Ja kuten edellä joku jo sanoi niin 80mm+ polttovälillä olevat objektiivit tuo luonnollisemmin kasvonpiirteet esiin , muistelen että 50mm polttovälikin olisi ollut perinteinen portraitlinssi. Selfietikku on kännyköillä siinä hyvä että saa käsi ojennettuna melkein 1.5m matkaa linssin ja kohteen väliin eikä kasvot vääristy niin pulleaksi. Vähän viistosti yläkulmasta kuvattuna saa kasvonpiirteitä vielä edullisemmaksi. Kameroissa ja kännyköissä on valmiita filttereitäkin joilla saa imertelevampia kasvokuvia (hoikentaa, tasoittaa ja peittää ihon virheitä ym).

Niin, siis toivottavasti tuo yläkulma selfiessä on itsestäänselvää kaikille nykyään ja myös filtterit.

Monet käyttää päällekkäin esim. viittäkin filtteriä, ne on tosi hyviä nykyään ja monet niistä korjaa kännykän tekemiä virheitä.

Esim. facetune pitäisi olla itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Tuon objektiiveista sanotun lisäksi, asia, jota voi kokeilla kotona. 

Valaistuksella on valokuvissa erittäin suuri merkitys. Kannattaa kokeilla, mikä vaikutus on vaikkapa sillä, että kuvaa itsensä voimakkaan suuntaavassa valossa joko niin, että valo tulee etupäässä ylhäältä tai niin, että valo tulee ensisijaisesti sivusta. Valaistukseen on turha mennä tarkemmin, se on aihepiiri, josta pelkästään muotokuvaukseen liittyen on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Eräässä lukemassani oli yksityiskohtaisesti kuvattu muun muassa Voguen käyttämiä valaistuskaavioita ja voin vain todeta, että niissä jokainen yksityiskohta on äärimmilleen suunniteltu ja valolähteitä voi olla 5-10 halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Mutta nuo pari esimerkkiä kotona kokeiltavista jutuista kuvannee asiaa. 

Jos haluaa itse kokeilla tuon vaikutusta, niin kokeilkaa kuvata vaikka jotain kukkaa, tai vaikka hedelmää, vaihtakaa niitä valon tulokulmia, esim. sivulta, ja sitten vaikka valkoinen paperi heijastamaan sitä valoa jne.

Tuossa näkee helposti miten iso vaikutus noilla on.

Nuo oppii kyllä nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa, kuvaan ihmisiä päivittäin työkseni, ja jotkut ihmiset eivät ihan totta vain ole kuvauksellisia. Tämä ei liity mitenkään habitukseen, sillä nuori ja kaunis voi näyttää kuvassa valjulta ja lattealta, kun taas vaatimattoman näköinen ja kauneusvirheitä omaava saattaa näyttää kuvassa ylväältä ja karismaattiselta. En osaa selittää tätä. 

Itse näytän kuvissa turvonneelta ja tympeältä, mutta sellainen olen oikeastikin. 

Yleensä ne ihmiset, joilla on isot kasvon piirteet, niin kuin esim. iso suu, isot silmät ja iso nenä pienissä kasvoissa, näyttää aina kuvissa hyvältä.

Esim. prinsessa dianaa pidetään tästä hyvänä esimerkkinä.

Edelleen, sarjassamme kotona kokeiltavia asioita. Hyvin harva ihminen näyttää parhaimmalta suoraan edestä kuvattuna. Hyvä lähtökohta aloittaa parhaan kuvakulman hakeminen on kääntää kasvot 45 astetta suhteessa kameraan ja katsoa miltä sen jälkeen vaikuttaa (ja yhdistää tuohon mahdollisesti lievästi yläviistosta kuvaaminen, jota tuolla edellä täysin oikein suositeltiin). Useimmiten tuollainen vähän vinosta kulmasta kuvaaminen saa aikaan parhaan kasvokuvan (noihinkin liittyy tiettyjä pidemmälle meneviä lähtökohtia, kun puhutaan 2/3 tai 3/4 kasvokuvasta, mutta noiden yksityiskohtiin on aivan turha mennä tässä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon objektiiveista sanotun lisäksi, asia, jota voi kokeilla kotona. 

Valaistuksella on valokuvissa erittäin suuri merkitys. Kannattaa kokeilla, mikä vaikutus on vaikkapa sillä, että kuvaa itsensä voimakkaan suuntaavassa valossa joko niin, että valo tulee etupäässä ylhäältä tai niin, että valo tulee ensisijaisesti sivusta. Valaistukseen on turha mennä tarkemmin, se on aihepiiri, josta pelkästään muotokuvaukseen liittyen on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Eräässä lukemassani oli yksityiskohtaisesti kuvattu muun muassa Voguen käyttämiä valaistuskaavioita ja voin vain todeta, että niissä jokainen yksityiskohta on äärimmilleen suunniteltu ja valolähteitä voi olla 5-10 halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Mutta nuo pari esimerkkiä kotona kokeiltavista jutuista kuvannee asiaa. 

Jos haluaa itse kokeilla tuon vaikutusta, niin kokeilkaa kuvata vaikka jotain kukkaa, tai vaikka hedelmää, vaihtakaa niitä valon tulokulmia, esim. sivulta, ja sitten vaikka valkoinen paperi heijastamaan sitä valoa jne.

Tuossa näkee helposti miten iso vaikutus noilla on.

Nuo oppii kyllä nopeasti.

Good point. Esineiden kuvaamisella kannattaa kokeilla valaistuksen vaikutusta.