Kukaan ei enää kehu minua :(

Tervetuloa kerhoon. Oma mieskään ei ole vuosiin enää kehunut =(

Jokainen tarvitsee kehuja ja positiivista palautetta. Tosi harmi ettet sitä puolisoltasi tai muulta lähipiiriltä saa. Mutta koita itse miettiä positiivisia piirteitäsi yli huonojen ja kehu itseäsi, kehu päivässä ääneen omalle peilikuvalle sekin tekee jo ihmeitä. :) 

Hyvää yötä.

Vitsiniekkoja liikkeellä?!

Ihan samaa täällä. Todella kakkaolo. Itseasiassa jos tarkkoja ollaan olen kuullut kaikkea juuri päinvastaista! Kaikilta sukulaisilta.

Kehuti kehuti!

Sama kohtalo. Tää tuntuu olevan mun kohtalo - olla näkymätön. Mut neuvoksi antaisin silti sen, että kehu muita, ehkä ne kehut jonain päivänä tulevat takaisin....

Elämä masentaa varmasti, jos itsetunnon rakentaa pelkästään muiden kehujen varaan. Kun tekee parhaansa ja on itseensä terveellä tavalla tyytyväinen ilman omahyväisyyden häivääkään, niin aurinkoisia päiviä on yllättävän taajassa.

Hei ap! Sä olet ihana! Maailman ei olisi samanlainen ilman sua, muista se. Olet varmasti tehnyt jotain kivaa tänään, vaikka se olisi vain se että avaat verhot tai sälekaihtimet. Sä olet maailmankaikkeudelle rakas! Joka aamu katso peiliin ja sano: olen täydellinen. (toim. huom. et ehkä fotosopattu huipppumalli - joita on joku millipromilli tässä meidän todellisuudessa, mutta täydellinen osa tätä maailmaa omana itsenäsi).

Mä olen päässyt siihen pisteeseen, että voisin alkaa pitää jotain tsemppi-kursseja teille jotka tunnette itsenne "huonoiksi". Voi että. Kun tietäsitte miten paljon teitä rakastetaan <3 Lähetän sinulle lämpimät halaukset ja kerrot miten kaunis olet!!!

Ai muitakin samassa tilanteessa olevia on :( 

kyllähän se lämmittäisi mieltä, kun edes yhden positiivisen kommentin jostain saisi, mutta on mennyt jo vuosikaudet ilman.. surettaa ihan. 

Mutta koitetaan me kestää, olette ihania :)

Ap

Voi persuus miten paljon kirjoitusvirheitä. t. 9

Kiitos 9, usko tai älä, mutta piristit juuri päivääni (tai yötäni) :) Kunpa kaltaisiasi ihmisiä olisi enemmän. Olet hieno ihminen!

Ap

Silloin kun mulla on tuollainen olo, soitan siskolleni ja sanon että tarttee kehuja. Sitten kehumme toisiamme vuorotellen ja kerromme, mistä ihailemme toista, ihan mitä mieleen vaan tulee.

Toimii joidenkin miestenkin kanssa, jotkut taas eivät tajua pointtia vaan käyttävät tätä väärin vain itsensä pönkittämiseen ja pahimmillaan lyttäävät vielä kehukaveria (kehut tyyliä "silloin harvoin kun vaivaudut laittamaan ruokaa, se on ihan ok" tai "oot ihan nätti vaikka ootkin noin läski"). Oikeisiin kehuihin eivät mutat kuulu!