Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miehet kohtelevat minua huonosti??
29.11.2013 |
Olen eronnut 2kk sitten, koska mieheni teki oloni todella tukalaksi meidän liitossa. Ja meillä on yksi lapsi. Olen 26v ja ex-mieheni 32v joten ihan kakaroita emme ole. Erosimme, koska mieheni oli jatkuvasti tyytymätön kaikkeen minussa kuten:
- Minun olisi pitänyt siivota enemmän (alkuvuosina siivosin paljonkin mutta vältin tekemästä sitä hänen edessään enää koska hän alkoi joka kerran huutamaan että teen sen väärin, jostain aivan tyhmästä asiasta kuten että en vaikka puristanut tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi..)
- Olen huono äiti (ja tämä tuli silloin jos komensin uhmäikäistä huutaen tyyliin "Ei sinne ei mennä. Noin ei saa tehdä!". Exäni mukaan lapselle ei saanut huutaa vaikka se olisi tehnyt mitä.. Hän ei tyyliin edes reagoinut vaikka lapsi piirsi seinään, ja minunkin olisi pitänyt vaan "ymmärtää" lasta...
- Halusin liikaa seksiä (sekin oli liikaa että edes 2 kertaa viikossa olisi ollut, ihan normaalia seksiä taikka erilaista, kummin vaan niin en kelvannut vaikka olen siro, muodokas, lyhyt, nätti nainen. ja sinut kehoni kanssa enkä odota mieheltä kamalia sänkysaavutuksia. Tunnen kehoni, saan orgasmin helposti ja rakastan toisen tyydyttämistä/hyväilyä. miehellä oli todella heikko libido, minulla taas melko vahva).
- Minulle ei voinut kuulemma koskaan puhua mistään koska aloin huutaa ja "häntä pelotti" (pienikin suutahdus oli minulta kiellettyä, vaikka kun löysin mielialalääkkeitä meidän keittiön kaappien kätköistä ja loukkaannuin ettei hän ollut kertonut mulle syövänsä sellaisia ja tivasin asiaa järkyttyneenä)
- En antanut miehelle hellyyttä (mikä oli loppuaikoina totta, koska jouduin koko ajan olemaan "varpaillani" ja minulla oli jännittynyt ja "paha" olo)
Pahinta oli kuitenkin miehen valehtelu. Juuri se että löysin sekä mielialalääkkeitä että erektiolääkkeitä että jotain kolmiolääkkeitä keittiömme kaappien ylähyllyiltä, joissa en yleensä lyhyenä ihmisenä käy, mutta jotka siivosin välillä.. Erektio-ongelmiin suhtauduin hänelle ymmärtäväisesti, enkä vaatinut onnistumaan, sanoin vaan että noin käy kaikille ja yritetään sit myöhemmin uudestaan kun hänellä on sellainen fiilis. En siis alkanut syyttämään enkä kyselemään että tunteeko hän minut viehättäväksi. Jos hänellä oli murheita, pyrin kuuntelemaan ja ymmärtämään, olemaan läsnä ja auttamaan ratkomaan hänen kriisejään, joita oli aina! Väsyin siihen että hän ei ollut koskaan pitkiä aikoja tasapainossa, vaikka saattoi hetken siltä vaikuttaakin. :( Eikä ikinä ollut minulle suora, salaili tyhmiä asioita kuten sitä että kävi kahvilla exänsä kanssa tai että pukeutui salaa naisten vaatteisiin, joihin kumpaankin tottakai suhtauduin aluksi negatiivisesti, mutta jotka opin hyväksymään. :( mutta kun miehelle ei sekään riittänyt
Kaiken tämän jälkeen ero oli kuulemma minun syytäni, sillä minä olin se joka en enää jaksanut. Todella paha maku jäi tuosta suhteesta.
Nyt olen alkanut pyöriä läheisimmissä merkeissä entisen harrastetuttavan kanssa, jonka olen tuntenut etäisesti 1,5 vuotta. Emme ole tietenkään menneet sänkyyn mutta olemme suudelleet muutaman kerran. Mies on ollut huomioiva, hellä, hauska ja kaikkea mitä voisin toivoakin.
No, nyt sitten paljastui että hän pyörii paljon homosivustoilla ja hänen kavereissaan on paljon homoja. Ei siinäkään mitään pahaa, mutta jotenkin hyvin epäilyttävää tuo. Ja se että ensin valehteli minulle että ei ollut siellä sivustolla mutta kun sanoin monta kertaa että vaistoan ja tiedän hänen valehtelevan, niin myönsi.
Sen jälkeen mies meni aivan kylmäksi minua kohtaan.
Sama mies on myös kertonut minulle asioita, jotka jotenkin alitajuisesti epäilen valheiksi. Aivan epäoleellisissa asioissa kuten "kaveri soitti, lähden lenkille" vaikka luulen että hän on oikeasti menossa lenkille yksin. Tai että "oma eroni sujui tosi kivuttomasti" mutta silti hän on muutaman kerran itkenyt minulle pahaa oloaan ja sitä miten huonosti hänen ex nainen häntä kuulemma kohteli. Jokin ei mene yksi yhteen.
Kysyisinkin teiltä, osaatteko sanoa tai arvella, MIKSI mieheni kohtelevat minua kuin paskaa!? miltä nämä suhteet ja tilanteet teistä kuulostavat, mitä ajatuksia herää?
Olen oikeasti suvaitsevainen, huumorintajuinen, hellä, lämmin, seksuaalinen, mukava, vastuullinen, työssäkäyvä, kunnollinen, kauniskin ja nuoren näköinen nainen. Kykenen itsenäiseen elämään enkä ole koko ajan miehessä kiinni ja vaatimassa asioita. Olen kyllä herkkä siinä mielessä että elämässäni on tyhjä tila (hyvälle) miehelle ja kaipaan kovasti hyvää kumppanuutta. Nyt kun katson ex-liittoani exäni kanssa, tajuan että joustin miehelle liikaa ja olisi pitänyt erota jo aikoja sitten, mutta en sitä silloin ymmärtänyt että tilanne oli ihan sairas. :( Ja olin varmasti sinisilmäinenkin..Tällainen vaikea tilanne mulla.
Kommentit (37)
Samma mieltä kuin moni muu. Miesystävä voi huonosti ja syyttää sinua koska voi pahoin. Se on väärin tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ehtinyt lukea koko ketjua, joten toivottavasti en sano samaa kuin joku toinen. Mutta siis, ette jutelleet ensimmäisen miehesi kanssa miksi hänellä on paha olo? Vaikka vaikutat muuten mukavalta ihmiseltä, on kummallista, ettet tiennyt hänellä olevan mielenterveysongelmia ja että mistä ne johtuvat. Ja varmastikin ne lääkkeet aiheutti sen, että piti syödä erektiolääkkeitä. Ei teillä kovin läheinen suhde ilmeisesti ollut, kun mies ei voinut kertoa sinulle?
[/quote]Naisten suurimpia harhaluuloja on, että rakkaus korjaa kaiken. Tämän takia maailma on puolillaan henkisesti ja fyysisesti hakattuja naisia, jotka naiivisti uskovat, että tämä oli viimeinen kerta ja kyllä se mies vielä muuttuu. Ei muutu. Ja kierre vain jatkuu, kun näiden naisten lapset oppivat, mikä on miehen ja naisen paikka ja rooli: mies voi olla millainen mulkku tahansa ja naisen tehtävä on rakastaa ja uskoa, että kyllä se vielä muuttuu.
Herätkää siskot, oikeasti! Ansaitsette parempaa! Sitä ei kuitenkaan tule, ellette ITSE ota elämäänne omiin käsiin ja määrittele, miten teitä saa kohdella.[/quote]
tälle niin iso komppi, ettei ole ennen nähty!
ihminen vaan toimii niin, että se helposti ottaa ne vapaudet mitä sille annetaan. esim. vapauden kohdella rakkaintaan huonosti, raadollista mutta totta.
ei rakkaus toista kohtaan siitä vähene, että arvostaa itseäänkin, päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 12:37"]
En nyt ehtinyt lukea koko ketjua, joten toivottavasti en sano samaa kuin joku toinen. Mutta siis, ette jutelleet ensimmäisen miehesi kanssa miksi hänellä on paha olo? Vaikka vaikutat muuten mukavalta ihmiseltä, on kummallista, ettet tiennyt hänellä olevan mielenterveysongelmia ja että mistä ne johtuvat. Ja varmastikin ne lääkkeet aiheutti sen, että piti syödä erektiolääkkeitä. Ei teillä kovin läheinen suhde ilmeisesti ollut, kun mies ei voinut kertoa sinulle?
[/quote]
Hei. :) Toki puhuimme näistä ja hän kertoi syöneensä nuorempana kolmea eri lääkettä (mieliala) jotka eivät sopineet hänelle. Asia oli minulle okei. Miehen ongelmat aiheutuivat siitä, että hän oli ollut koulukiusattu, ja kaikki minua edeltäneet seurustelukumppanit hän haukkui väkivaltaisiksi/pettäjiksi. Naiset kuulemma jättivät häneen traumoja. Lisäksi exälläni ei ollut kuin pari kaveria ja olisi halunnut enemmän kavereita. :( Minä halusin näyttää etten ole sellainen kuin hänen exänsä, enkä ollutkaan väkivaltainen enkä pettänyt edes vaikka seksiä ei oikein ollutkaan. Minusta tuntuu että exälläni oli kaikenkaikkiaan poikkeuksellisen huono pettymystensietokyky. En tiedä miksi tällaista kutsutaan. Mutta hänellä oli alttius masentua pienistäkin asioista ja masennuksen aikana hänelle oli ihan turha kertoa miten ihana, rakastettava, tärkeä ihminen hän minulle oli. En ikinä löytänyt "lohduttavia taikasanoja". Lopulta lähdin koska tajusin että en itse enää kestä henkisesti sitä tilannetta ja kahden "lapsen" huolehtimista. En kokenut saavani suhteessa minkäänlaista tukea itse, sen sijaan jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta...
Sitä miksi mies ei kertonut minulle mielialalääkkeistään oli kuulemma se syy että minä olisin suuttunutn hänelle siitä, mikä ei edes pidä paikkaansa. :(
Olen samaa mieltä, meidän kommunikaatiossamme oli pahoja katkoksia, joita en kuitenkaan ymmärtänyt ennen kuin oli liian myöhäistä.
T. ap
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 12:48"]
[/quote]Naisten suurimpia harhaluuloja on, että rakkaus korjaa kaiken. Tämän takia maailma on puolillaan henkisesti ja fyysisesti hakattuja naisia, jotka naiivisti uskovat, että tämä oli viimeinen kerta ja kyllä se mies vielä muuttuu. Ei muutu. Ja kierre vain jatkuu, kun näiden naisten lapset oppivat, mikä on miehen ja naisen paikka ja rooli: mies voi olla millainen mulkku tahansa ja naisen tehtävä on rakastaa ja uskoa, että kyllä se vielä muuttuu.
Herätkää siskot, oikeasti! Ansaitsette parempaa! Sitä ei kuitenkaan tule, ellette ITSE ota elämäänne omiin käsiin ja määrittele, miten teitä saa kohdella.[/quote]
tälle niin iso komppi, ettei ole ennen nähty!
ihminen vaan toimii niin, että se helposti ottaa ne vapaudet mitä sille annetaan. esim. vapauden kohdella rakkaintaan huonosti, raadollista mutta totta.
ei rakkaus toista kohtaan siitä vähene, että arvostaa itseäänkin, päinvastoin.
[/quote]
Hyvät kommentit kyllä minunkin mielestäni. Rakastumisen huumassa toisen eteen on valmis tekemään mitä vain, ja siinä vaiheessa kun suhde muuttuu rakkaudeksi, on edelleen valmis tekemään mitä vain, koska se intiimiys toisen kanssa ja se koko toinen ihminen on itselle jo tärkeä ja olennainen osa elämää. Luulenpa, että kun on itse liian lähellä siinä tilanteessa, ei pitkään aikaan edes itse tajua että mitään on pielessä. Luulee että rakkaus, keskustelu ja oma ehtymätön tuki riittää. EI SE RIITÄ jos tilanne on mahdoton!
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta jos ihmiset kohtelevat sinua kuin paskaa, se voi johtua siitä, että et itsekään oikein osaa arvostaa itseäsi? Onko mahdollista, että tunnet sisimmässäsi olevasi hylätty tai et kunnon ihmissuhteen arvoinen?
Mulla nimittäin itselläni on tämän teeman kanssa probleemaa, tajusin sen juuri tässä pari kuukautta takaperin. Mulla on ns. järkiliitto kunnollisen miehen kanssa, mutta rakastuin päätäpahkaa erääseen mieheen menneisyydestä, jonka kanssa tietäisin seuraavan vain ongelmia.
Mutta ne olisivat ehkä olleet sen verran pahoja, että järki sanoi menemästä siihen sen tarkemmin silloin menneisyydessäkään ja tajusin, että en ikinä saa rakkausliittoa, koska rakastan aina aivan mahdottomia tapauksia.
Niinpä "alennuin" hyväksymään miehen, joka rakastaa minua mutta tietää että minä lähinnä "tykkään" hänestä. Mies on todella kultainen ja kiltti, mutta intohimoa ei ole. Mutta mua se ei haittaa, olin niin yksin ennen hänen löytämistäni, että halusin yhteen hänen kanssaan.
En nyt sano, että etsi tylsä, kunnon mies, vaikka sukat eivät pyörisi jaloissa, mutta miettiä sitäkin voisi, että mikä siinä niin kauhistuttaa, jos kauhistuttaa.
Mun mies on ainakin älykäs, laaja-alainen eikä mikään kapeakatseinen tollo, hellä ja hyvä isä, joten en voi valittaa. Vaikka syvä rakkaus puuttuukin. Siihen on myös ehkä syynä oma kykenemättömyyteni aitoon läheisyyteen :/ Siis kyljessä voin kyhjöttää, mutta minua ei kukaan saa ikään kuin tuntea liian tarkasti.
Tuo 'onneton lapsuus' ja etsii jotain korjaamaan itseään - enpä tiedä.
Mulla oli ihan onnellinen lapsuus ja opin luottamaan ihmisiin. Niinpä luotin eksänkin suhteen, että se olisi ihan ihminen. Tarkempi selitys: ex joi ehkä hiukkasen liikaa, mutta mentiin sillä vanhalla kaavalla että kyllä se siitä tasaantuu kun meillä arki alkaa.
Ei, meni vaan pahemmaksi. Mutta koska mun lapsuudessa ei ollut tällaisia tapauksia (ainoa alkoholisti oli Seppo-setä, mutta sekin oli vaan hassu) joten mä en tajunnut ollenkaan mistä oli kyse.
Mun eksä on alkoholisti ja minusta tuli alkoholistin läheinen. Ja lapsistamme myös. Jos ne vaikka nyt tajuaisivat, että toista ei voi muuttaa.
Mutta sun elämään kaikkea hyvää. Sun ei tarvitse tarttua jokaiseen eteen tulevaan tilaisuuteen, voit ihan hyvin odottaa sitä miestä joka sitten vie ne jalat alta. Vaikka kävisit deittailemassa, se ei tarkoita että jokaisesta kahvitteluun johtaneesta tilanteesta alkaisii vuosisadan rakkaustarina.
Terveisin nelikymppinen täti, joka löysi miehen joka saa sukat pyörimään jalassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua kuulla tuosta lapselle huutamisesta. Meillä on just toisinpäin. Minun mielestäni lapselle ei saa huutaa ja olen melkeinpä valmis jättämään mieheni sen takia että hän korottaa ääntään turhan usein.
Ei siis ole hyvä olla suhteessa jossa kokee että kasvatustavat poikkeavat toisistaan radikaalisti.
Meillä mies sanoi ettei komenna sitten ollenkaan..noh lapsellinen mikä lapsellinen.
Kyllä komentaa saa mutta rauhallisella äänellä.
Psykologian puolelta jatkan vielä, vastaus nro 20:neen. Mukavaa että perheesi on ollut suht. onnellinen ja on mennyt parempaan päin. Tuossa on kyllä juuri muutama kuormittava tekijä, eli se väkivalta mitä olet nähnyt ja alkoholin käyttö. Eli olet ollut todennäköisesti aika ahdistunut noista tapahtumista, ja samaistunut äitisi tilanteeseen, vaikka itseesi ei koskettukaan. Lisäksi isäsi on ollut paljon poissa, sillä ehkä haet "etäisiä" tyyppejä. Lisäksi jos olet empaattinen ja herkkä tällaiset kokemukset vaikuttaneet suhun enemmän kuin johonkin vähemmän herkkkään, vaikka perheesi periaatteessa onnellinen. Mutta löydä itsellesi paras tapa selvita tästä (psykoa tai järkeä, tai vähän kaikkea), olet jo pitkällä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan kerinnyt koko tekstiä lukemaan, mutta otsikoon viitaten voin vastata oman elämäni perusteella.
Viime viikolla v*tutti suunnattomasti tapailemani mies, joka tuntui kohtelevan minua tylysti. Mielessäni muistin lauseen, jonka laitoin viestissä 15-vuotiaana silloiselle poikaystävälle. "Annan sulle yhden vinkin, mua on kohdeltu paremminkin."
Tajusin, että tätä lausetta mietin myös edellisen miesystäväni kohdalla. Ja sitä edellisen. Ja lopulta kaikkien niiden, joita olen tapaillut.
Eli siis kuka on paremmin kohdellut? Ei kukaan, ei miehet loppupeleissä kai ikinä ole kohdelleet hyvin. Täysfakta mun elämässä.
Tulee mieleen, että naiset rakastuvat ns. renttuihin (henkisiin tai toiminnallisiin) oman rikkinäisyytensä takia.
Ei siksi, että haluaisimme hoivata, vaikka sekin siinä varmasti mukana on.
Eli rentun kanssa eläminen olisi oiva tilaisuus havaita omaa haavoittuneisuuttaan ja se kohta, missä on haavoittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:05"]
En lukenut koko ketjua, mutta jos ihmiset kohtelevat sinua kuin paskaa, se voi johtua siitä, että et itsekään oikein osaa arvostaa itseäsi? Onko mahdollista, että tunnet sisimmässäsi olevasi hylätty tai et kunnon ihmissuhteen arvoinen?
Mulla nimittäin itselläni on tämän teeman kanssa probleemaa, tajusin sen juuri tässä pari kuukautta takaperin. Mulla on ns. järkiliitto kunnollisen miehen kanssa, mutta rakastuin päätäpahkaa erääseen mieheen menneisyydestä, jonka kanssa tietäisin seuraavan vain ongelmia.
Mutta ne olisivat ehkä olleet sen verran pahoja, että järki sanoi menemästä siihen sen tarkemmin silloin menneisyydessäkään ja tajusin, että en ikinä saa rakkausliittoa, koska rakastan aina aivan mahdottomia tapauksia.
Niinpä "alennuin" hyväksymään miehen, joka rakastaa minua mutta tietää että minä lähinnä "tykkään" hänestä. Mies on todella kultainen ja kiltti, mutta intohimoa ei ole. Mutta mua se ei haittaa, olin niin yksin ennen hänen löytämistäni, että halusin yhteen hänen kanssaan.
En nyt sano, että etsi tylsä, kunnon mies, vaikka sukat eivät pyörisi jaloissa, mutta miettiä sitäkin voisi, että mikä siinä niin kauhistuttaa, jos kauhistuttaa.
Mun mies on ainakin älykäs, laaja-alainen eikä mikään kapeakatseinen tollo, hellä ja hyvä isä, joten en voi valittaa. Vaikka syvä rakkaus puuttuukin. Siihen on myös ehkä syynä oma kykenemättömyyteni aitoon läheisyyteen :/ Siis kyljessä voin kyhjöttää, mutta minua ei kukaan saa ikään kuin tuntea liian tarkasti.
[/quote]
Todella hyvä ajatus! Minun mielestä tässä on ytyä! Olen itsekin huomannut sen että lämpimät tunteeni herättävät aivan "ihme hiipparit". Joissa on jotain umpimilistä, salaperäistä, arvaamatonta, jännittävääkin, sekä myös niitä todella ihania hetkiä, vaikka harvassa olisivatkin. Lisäksi näissä henkilöissä on jotain herkkää sekä erikoista ellei suorastaan outoa. En tiedä miksi näin on päässyt käymään, miksi olen tällainen.
Mutta ehkä suhde mukavan, tavallisen miehen kanssa voisi olla avain kaikkeen jos sellaisen joskus tapaan. Ettei pitkä suhde perustuisikaan siihen "hulluun rakkauteen" voisi omalla kohdallani olla ainakin kokeilemisen arvoinen asia.
Myöskin, se kuka suhteessa rakastaa/tykkää vähemmän, on jollain tavalla niskan päällä. Itse olin ainakin exäni kanssa se, joka ilman muuta rakasti enemmän, ja olinkin aina hänen hampaissaan ja hänen oikkujensa armoilla.
Tässä ehdotuksessa oli sitä jotain. :)
t. ap
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:38"]
En ihan kerinnyt koko tekstiä lukemaan, mutta otsikoon viitaten voin vastata oman elämäni perusteella.
Viime viikolla v*tutti suunnattomasti tapailemani mies, joka tuntui kohtelevan minua tylysti. Mielessäni muistin lauseen, jonka laitoin viestissä 15-vuotiaana silloiselle poikaystävälle. "Annan sulle yhden vinkin, mua on kohdeltu paremminkin."
Tajusin, että tätä lausetta mietin myös edellisen miesystäväni kohdalla. Ja sitä edellisen. Ja lopulta kaikkien niiden, joita olen tapaillut.
Eli siis kuka on paremmin kohdellut? Ei kukaan, ei miehet loppupeleissä kai ikinä ole kohdelleet hyvin. Täysfakta mun elämässä.
[/quote]
"Annan sulle yhden vinkin, mua on kohdeltu paremminkin." Tuo on sellainen pikku riimi, että se voisi toimia hyvin jo deittiasteellakin, jos tuntuu että toinen alkaa oikkuilemaan, hankalaksi tai tuntuu ettei arvosta ihmisenä. Silloin jos niskaan alkaa tulla vähääkään jotain paskaa jota ei koe ansaitsevansa. Viisas olit jo 15-vuotiaana. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sulle, ap, viitsii ilolla vastata, vaikka en mikään psykologi olekaan, kun ilmiselvästi huomaa, että analysoit elämääsi ja siinä pieleen menneitä asioita, ja yrität oppia virheistä, sekä muuttaa tuota kummallista kuviota, mikä on kohdallesi osunut.
Mulle on ollut kans aikoinaan sattunut vähän sitä sun tätä, mikä sai tajuamaan, että jos en arvosta itseäni, saan vain kynnysmaton kohtelun. kaikki haluavat ajaa heikomman yli. -12-
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 14:43"]
No sulle, ap, viitsii ilolla vastata, vaikka en mikään psykologi olekaan, kun ilmiselvästi huomaa, että analysoit elämääsi ja siinä pieleen menneitä asioita, ja yrität oppia virheistä, sekä muuttaa tuota kummallista kuviota, mikä on kohdallesi osunut.
Mulle on ollut kans aikoinaan sattunut vähän sitä sun tätä, mikä sai tajuamaan, että jos en arvosta itseäni, saan vain kynnysmaton kohtelun. kaikki haluavat ajaa heikomman yli. -12-
[/quote]
Kiitos. :) Ja mikä tuossa itseasiassa on aika traagista on se, että monet kynnysmatot todennäköisesti kunnioittavat kanssaihmisiään ja haluavat että kaikilla on hyvä mieli ja hyvä olla. Ja että asiat olisivat mahdollisimman mutkattomia. Ja sen sijaan että ihmiset suhtautuisivat arvostavasti ja kiitollisina saamaansa hyvään kohteluun, he kääntävät sen tätä "kynnysmattoa" vastaan.
Minä en enää rupea kellekään kynnysmatoksi. Parempi yksin ehjänä ja kelpaavana ihmisenä kuin parisuhteessa rikottuna ja kelpaamattomana..
t ap
Siksi, että annat miesten kohdella sinua kuin paskaa. Suuri osa miehistä valehtelee ja vastaavaa. Tekevät sitä kaikille tapaamilleen naisille. Ensimmäisestä kerrasta poikki.
Alue: Aihe vapaa
Luulen että oikeasti olen liian kiltti. Olen kai kuvitellut että omistautumiseni ja rakkauteni korjaa mitä tahansa...
t. ap
Naisten suurimpia harhaluuloja on, että rakkaus korjaa kaiken. Tämän takia maailma on puolillaan henkisesti ja fyysisesti hakattuja naisia, jotka naiivisti uskovat, että tämä oli viimeinen kerta ja kyllä se mies vielä muuttuu. Ei muutu. Ja kierre vain jatkuu, kun näiden naisten lapset oppivat, mikä on miehen ja naisen paikka ja rooli: mies voi olla millainen mulkku tahansa ja naisen tehtävä on rakastaa ja uskoa, että kyllä se vielä muuttuu.
Herätkää siskot, oikeasti! Ansaitsette parempaa! Sitä ei kuitenkaan tule, ellette ITSE ota elämäänne omiin käsiin ja määrittele, miten teitä saa kohdella.