Lue keskustelun säännöt.
RAKASTUIMME! Mies ei halua jatkaa koska minulla on lapsi!Kohtalotovereita?
28.11.2013 |
Tämä on aivan liian kamalaa ollakseen totta! Minussa ei ole mitään vikaa, olen kuulemma unelmien täyttymys. Hän vain ei halua astua mukaan remmiin missä on lapsi! Miten tästä selviää? En ole koskaan ollut näin rakastunut! ROMUNA !
Kommentit (118)
Minusta on hyvä että asia tuli ilmi nyt eikä myöhemmin. Itse olen ollut lähi-äitipuoli 22-vuotiaasta, eli nyt jo yhteistä taivalta takana 15v. Minull miehen lapsi on kuin oma enkä ole koskaan erotellut häntä mitenkään yhteisistä lapsista, jotka ovat tietysti nuorempia kuin miehen lapsi. Meillä tämä perhe on sellainen kokoonpano että pidämme kaikki toistemme puolta ja meillä kaikilla pitää olla kotona hyvä olla. Miehen lapsen kanssa on hyvät välit, mulle yleensä soittaa jos on kysyttävää käytäänön asioista tai jos on huolia tai murheita. Murrosiän kuohuissa välit isään olivat hetken aikaa tosi hankalat mutta puhevälit minuun onneksi aina säilyivät ja nyt kun pojalla on ikää kohta 20v niin isänsä kanssa ovat lähentyneet uudelleen.Meillä asiat ovat hyvin mutta tietysti yhteenhitsautumisessa menee aikansa ja vaatii aikuisilta sopeutumista, järjen käyttöä ja vaivannäköä. Olen monesti kavereille sanonut, että äitipuolen parhaat ominaisuudet ovat pitkä pinna, huono kuuloa ja lyhyt muisti ;P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitens se mies ei ole aiemmin hoksannut sun lasta? Jos lapsi niin kovin häiritsee, niin ei olisi lähtenyt edes leikkiin. (Itsellä tilanne, etten enää halua lapsia, ikäni puolesta voisin tehdä, mutten edes lähde yrittämään suhdetta sellaisen kanssa, joka haluaa lapsia. Mun mielestä se olisi kusettamista.)
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 15:42"]
95, Minusta ei voi toimia jos vain molemmat hoitavat omat lapsensa. Silloinhan teillä on kotona kaksi erillistä perhettä. Molemmat aikuiset ottavat vastuun lapsista. Säännöt ovat samat kaikilla perheenjäsenillä. Kaikki ovat tasapäisiä . Oikeudenmukaisuus täytyy säilyä. Tietenkin tunteet ovat erilaiset omia ja toisen lapsia kohtaan. Mutta mielestäni täytyy päättää myös että toisen lapset ovat tärkeitä jopa rakkaita. Itse en voisi elää noin. Laittaisitko silmät kiinno jos samassa huoneessa miehen lapset tekisivät jotain luvatonta mutta samassa asiassa omiasi kasvattaisit? Ei toimi noin.
[/quote]
En ajatellut laittaa silmiäni kiinni, mutta luonteeltani olen aika salliva. Olen sitä omille lapsilleni, ja olisin sitä myös miehen lapsille.
Toki jos teen ruokaa niin teen sitä kaikille. Ja juttelen kaikkien kanssa, mutta en haluaisi venyä niiden miehen lasten vuoksi.
Esimerkiksi:
- mies hoitakoon omat lapsensa heidän harrastuksiinsa, minä hoidan omani. Toki poikkeustapaukset huomioidaan
- mies tehköön iltatoimet omille lapsilleen.
- jos mies on työmatkalla, niin lapsi jääköön äidilleen
- Jos lapsi on puhumaton ja linnoittautuu omaan huoneeseensa, niin oman lapseni perässä menisin selvittämään, mutta odottaisin että mies selvittää.
Mitä nyt ajattelet?
95
[/quote]
Minusta tuo on ihan ok, kunhan toimii myös toiseen suuntaan ts. teet iltatoimet omille lapsillesi jne.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:55"]
Anna miehen mennä! pelkästään hyvä että kertoi sen "jo" nyt. Toki varmaan tiesi jo aiemminkin suhtautumisensa lapsiin.
Itse olin suhteessa lapsettoman naisen kanssa ja eihän siitä mitään tullut... mentiin jo niin pitkälle että asuttiin yhdessä kunnes hän totesi että hänelle ei lapsistakaan tykkään. Ei tosin voinut kertoa tätä ennen yhteenmuuttoamme, tiesi varmasti mitä tuleman pitää kun oli käytännössä asunut meillä jo kauan.
V-mäisellehän se tuntuu kun on rakastunut ja toinen vetäiseekin maton alta.
T: yh-iskä
[/quote]
Olisit sinä yh- iskä pitänyt suhteen lasten äitiin kunnossa niin ei tarvitsisi täällä ruikuttaa. Kaltaistasi olisi ilo päästä höynäyttämään, miten kukaan, sen paremmin mies kuin nainen, voi kuvitella että hänen lapsensa voivat herättää mitään muuta kuin kuvotusta uudessa kumppanissa. Kissa, koira vaikka käärmekin menettelee, mutta ylimääräiset lapset ovat pelkkä vastenmielinen riesa.
[/quote]
Juu, kun et tiedä niin et vaivautuisi edes kommentoimaan....
T: yh-iskä
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:55"]
Anna miehen mennä! pelkästään hyvä että kertoi sen "jo" nyt. Toki varmaan tiesi jo aiemminkin suhtautumisensa lapsiin.
Itse olin suhteessa lapsettoman naisen kanssa ja eihän siitä mitään tullut... mentiin jo niin pitkälle että asuttiin yhdessä kunnes hän totesi että hänelle ei lapsistakaan tykkään. Ei tosin voinut kertoa tätä ennen yhteenmuuttoamme, tiesi varmasti mitä tuleman pitää kun oli käytännössä asunut meillä jo kauan.
V-mäisellehän se tuntuu kun on rakastunut ja toinen vetäiseekin maton alta.
T: yh-iskä
[/quote]
Ehkä hän ei erityisemmin ole koskaan lapsista pitänyt, mutta jos hän kuitenkin halusi aidosti yrittää? Totesi sitten ettei onnistukaan. vai uskotko todella, että pahantahtoisesti huijasi sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
95 vastaa 103:lle :)
Joo ymmärrän sun pointtisi ja ajatuksesi lastesi kannalta. Mutta eikö olisi ihanne attä asiat jaettaisiin aivan kuten suossa hieman ylempänäkin yksi kirjoitteli. Mun korvaan vaan särähtää kovasti että molemmat hoitavat vain omansa ja poikkeustilanteissa joustetaan. Mikä on poikkeustilanne. Ja miksi en samalla laittaisi toisille iltamapaa jos omillenikin laitan. Eikö tuollaiset pienet teot enemmän hitsaa perhettä yhteen. Ja mielestäni yhteisiä sääntöjä ja apoja trvitaan. Toiki ei noin ahdistukseen asti mitä lapsesi kertovat. Kultainen keskitie kun löytyisi niin olisi kiva. En kannata x:äsi ääripäästä toiseen ääripäähän heittäytymistä. Oletteko jutelleet lasten kanssa mitä he toivoisivat ja odottaisivat uudelta kokoonpanolta? Tietenkään lapset eivät tuollaisia asioita päätä mutta keskustella voisi asioista...en tiedä.
Tsemppii teille ihan oikeesti :) Toivottavsti löydätte teille sopivan yhteisen tavan elää niin että teillä kaikilla on hyvä olla :)
Hei,
minulle kävi samalla tavalla, aika tosin oli lyhyempi, 6 kk. Haluaisitko oikeasti tuollaisen miehen kanssa jakaa elämääsi? Mieti, miten hän suhtautuu kaikkeen muuhun elämässä? Ottaako hän vastuuta, tekeekö osansa vai onko ainoa tavoite päästä kaikessa helpolla ja nauttia? Anna mennä ja tunne kiitollisuutta siitä, ettei hän jäänyt elämääsi.
Ja löydät paremman miehen, joka arvostaa sinua ja haluaa lapsenkin mukaan yhteiseen elämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös kohtalotoveri. Samanlainen tilanne. Tekisi niin kovasti mieli soittaa tälle miehelle ja kysyä että eikö olisi mitään mahdollisuutta meille kahdelle. Siskot! Auttakaa mua, onko aivan hullua soittaa miehen perään joka on lopettanut suhteen juurikin lasten takia!!
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 10:39"]
Täällä myös kohtalotoveri. Samanlainen tilanne. Tekisi niin kovasti mieli soittaa tälle miehelle ja kysyä että eikö olisi mitään mahdollisuutta meille kahdelle. Siskot! Auttakaa mua, onko aivan hullua soittaa miehen perään joka on lopettanut suhteen juurikin lasten takia!!
[/quote]
Kysypä itseltäsi, tuo mies vai lapsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa hyvät naiset vähän sitten niitä miehkiä ennen kuin rupeatte jatkuvasti soittelemaan perään tai peräti syyllistämään. Itse olen joskus aikanaan joutunut sanomaan ihan tosissaan puolisolle lapsista/lapsettomuudesta käydyn keskustelun päätteeksi, että vaikka tätä rakastinkin niin jos lapsia haluat niin kannattaa suunnata katse muualle. Eikä ole meinaan helppo heittää miehenä tuollaista. Eli jos asia on jo kertaalleen käyty läpi niin ei kannata käännellä puukkoa haavassa enempää.
Tuollainen tilanne on varmasti vielä hankalampi miehelle kun niitä lapsia on jo ja suhde on lyötävä heti poikki, ettei tule lisää ongelmia. Ja samalla hylättävä se rakas perheineen.
Jotain harmaata tuossa miehenkin toiminta mallissa on, itse ainakin ilmottaisin heti alkuun, että mitään isäpuolta ei minusta ole tulossa vaikka pimppi kiinnostaisikin.
mun ystävä rakastui mieheen, jolla on 4 lasta ja hänellä on 3. Eroa on se , että ystäväni sai lapset nuorena, eka syntyi hänen ollessa alle 20 v ja loput hyvin nopeasti tämän jälkeen. Kaikki lapset ovat muuttaneet pois kotona mennessään opiskelemaan ja sille tielle ovat jääneet.
Miehen ex vaimo asuu aika lähellä, he ovat tämän päätöksen aikoinaan tehneet, että lapsilla on helppo liikkua.
Ystäväni on aivan kypsä siihen ettei koskaan voi tietää kuinka paljon on illalla ruokapöydässä, mitään ei voi suunnitella, kun miehelle voi tulla tekstiviesti tule auttamaan kotitehtävissä. hän ei tietenkään voi kieltää lapsia tulemaan heidän kotiinsa. Ikävä kyllä meni ostamaan osuuden heidän kodistaan, eli on naimisissa senkin takia asunnossa ja tietenkin parisuhteessa.
Mies aluksi vaati häntä tekemään ruokaa, tarkistamaan koulutehtäviä, mutta vähän ajan päästä ystäväni laittoi siihen stopin.
Nyt hän usein töitten jälkeen jää kaupungille pyörimään, usein käy ulkona syömässä, eli tällä hetkellä he elävät kuin kämppikset.
Ex ei tietenkään suostu lapsien aikatauluja järjestämään. Nuorin lapsista on 12 v, eli tätä säätöä tulee kestämään vielä useita, useita vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 13:04"]
mun ystävä rakastui mieheen, jolla on 4 lasta ja hänellä on 3. Eroa on se , että ystäväni sai lapset nuorena, eka syntyi hänen ollessa alle 20 v ja loput hyvin nopeasti tämän jälkeen. Kaikki lapset ovat muuttaneet pois kotona mennessään opiskelemaan ja sille tielle ovat jääneet.
Miehen ex vaimo asuu aika lähellä, he ovat tämän päätöksen aikoinaan tehneet, että lapsilla on helppo liikkua.
Ystäväni on aivan kypsä siihen ettei koskaan voi tietää kuinka paljon on illalla ruokapöydässä, mitään ei voi suunnitella, kun miehelle voi tulla tekstiviesti tule auttamaan kotitehtävissä. hän ei tietenkään voi kieltää lapsia tulemaan heidän kotiinsa. Ikävä kyllä meni ostamaan osuuden heidän kodistaan, eli on naimisissa senkin takia asunnossa ja tietenkin parisuhteessa.
Mies aluksi vaati häntä tekemään ruokaa, tarkistamaan koulutehtäviä, mutta vähän ajan päästä ystäväni laittoi siihen stopin.
Nyt hän usein töitten jälkeen jää kaupungille pyörimään, usein käy ulkona syömässä, eli tällä hetkellä he elävät kuin kämppikset.
Ex ei tietenkään suostu lapsien aikatauluja järjestämään. Nuorin lapsista on 12 v, eli tätä säätöä tulee kestämään vielä useita, useita vuosia.
[/quote]
Ja nämä tomintatavatko tulivat yllätyksenä kaverillesi sen jälkeen, kun hän oli ostanut osuuden asunnosta? Mies ja hänen eksänsä olivat kyseisistä toimintatavoista siis kuitenkin sopineet jo erotessaan ja toimineet siten, että lapsilla oli todella kaksi kotia?
Sellaista se vain on...kaikki ei halua ylimääräistä taakkaa kannettavakseen naisesta/miehestä jolla lapsi ennestään.... minäkään en lapsettomana kelpuuta enää yhtäkään miestä jolla lapsia, koska siitä touhusta ei ole seurannut kuin ongelmia...helpompi elää toisen lapsettoman ihmisen kanssa. Mies on fiksu että sanoi sen nyt.... jos häntä ei lapset kiinnosta niin parempi on, ettei hän ala isäpuoleks ja sitten vihaa sinun lapsiasi. Löydät kyllä vielä miehen joka hyväksyy lapsesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja juttu, mutta ymmärrän miestäsi. Minullekin toisen lapsi olisi ollut ylitsepääsemätön este. En halua lapsia ylipäätään, saati sitten ventovierasta lasta. Vaikka olisi miten ihana ihminen, en olisi pystynyt alkamaan elää lapsiperhe-elämää.
Kiitos viesteistä. Jotenkin yritän ymmärtää miehen ajattelua. Ja kyllä se varmasti noin onkin. Nyt tällä hetkellä vain tuntuu siltä että koko maailma on romahtanut ja tunnelin päässä ei valoa näy :( Mutta tietenkin toivon rakastamalleni ihmiselle vain hyvää. Ja jos tämä on se hyvä niin haluan sen hyväksyä vaikka tekeekin niin kovasti kipeää...
Jos mies olisi oikeasti rakastunut, lapsi ei olisi hänelle este.
Uskon kyllä kun hän kertoo rakastavansa. Ja kyllä sen toisesta tuntee ja näkee. Ei sellaista tunnetta voi toisella valahdella. Olisin vain niin toivonut että olisin hänen kanssaan saanut jakaa yhteisen tulevaisuuden...
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 16:55"]
97, 95 vastaa :) Minusta ei olisi tuohon mitä itse ajattelet. Uhteinen koti lapset iltapalat vastuu ja kaikki. Mitä mieltä olisit siitä jos miehesi olisi lapsese kanssa kotona kahdestaan .lapsellasi olisi paha mieli ja linnoittautuoísi omaan huoneeseen. Miehesi tietäisi tämän mutta ei korvaansa kallistaisa asian suhteen. Tulisit myöhemmin kotiin ja saisit kuulla tilanteen ehkä useamman tunninkin kuluttua. Mitä ajattelisit siitä? Olisitko tyytyväinen kun lapsesi olisi saanut pärjätä omillaan vaikka tälossa olisikin aikuinen. Minusta tämä tilanne ei vani toimi. Siinä kärsivät kaikki. Lapset ja aikuiset. Vedättekö saman tien viivan lattialle la toiset elävät viivan toisella puolella ja päiv vastoin ?
Hyvä ystäväni on oiva esimerkki tästä. Äitipuoli ei koskaan huomioinut tyttöä. Ruokki omat lapseensa mutta miehen lapset eivät saaneet ruokaa jos mies on talossa. Olemme tästä assiasta usein jutelleet ja ystäväni vieläkin ihmettelee äitipuolensa käytöstä. Miten voi olla niin kylmä ja etäinen rakastamansa ihmisen lapsia kohtaan. Eikö toisen huomioiminen ole myös sitä että huomioi hänen lapsensa tasavertaisesti omien lastna kanssa. Mieleestäni tuo sinun ehdottamasi tyyli ei kanna pitkälle hedelmää. kuullostaa kurjalta.
Olin yhdessä perheessä kylässä. olohuoneessa oli kaksi hyllyä, Toisella oli miehen lasten kuvat. ja toisella naisen lasten kuvat. Nainen esitteli taloa ja heidän kotoaan huokui vahvasti läpi juuri tämä tyyli mitä sinä ajattelet. Jäi kumma fiilis ja toiseenkin ystäväni kanssa asiasta jälkeenopäin juttelimme ja ihmettelimme.
[/quote]
kiitos vastauksestasi. En kyllä samaistu esimerkkeihisi, mutta ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa.
Minun pitää selventää, miksi kammoan tätä äitipuoliajatusta - jos vielä satut lukemaan ja kommentoimaan.
eli minun lapseni elävät vuoroviikoin uusperhe-elämää. lapseni valittavat, että isä "painostaa", että he ovat nyt perhe. Kaikki on tehtävä yhdessä nyxän ja tämän lasten kanssa, koska he ovat perhe. Tämä ajattelutapa jostain syystä kammoksuttaa minua, kun kuulen omien lasteni kommentit tähän. En haluaisi lasteni kokevan samaa minun kanssani. Niin, lapseni ovat 12 v ja 13 v.
95 vai mikä olinkaan
Tämä nyt sitten varoittavana esimerkkinä niille, joiden on ihan pakko väsätä se mukula siihen ensimmäiseen "vakavaan" suhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:55"]
Anna miehen mennä! pelkästään hyvä että kertoi sen "jo" nyt. Toki varmaan tiesi jo aiemminkin suhtautumisensa lapsiin.
Itse olin suhteessa lapsettoman naisen kanssa ja eihän siitä mitään tullut... mentiin jo niin pitkälle että asuttiin yhdessä kunnes hän totesi että hänelle ei lapsistakaan tykkään. Ei tosin voinut kertoa tätä ennen yhteenmuuttoamme, tiesi varmasti mitä tuleman pitää kun oli käytännössä asunut meillä jo kauan.
V-mäisellehän se tuntuu kun on rakastunut ja toinen vetäiseekin maton alta.
T: yh-iskä
[/quote]
Olisit sinä yh- iskä pitänyt suhteen lasten äitiin kunnossa niin ei tarvitsisi täällä ruikuttaa. Kaltaistasi olisi ilo päästä höynäyttämään, miten kukaan, sen paremmin mies kuin nainen, voi kuvitella että hänen lapsensa voivat herättää mitään muuta kuin kuvotusta uudessa kumppanissa. Kissa, koira vaikka käärmekin menettelee, mutta ylimääräiset lapset ovat pelkkä vastenmielinen riesa.