Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanoa siskolle joka ei rakasta miestä muttei uskalla erotakaan? ov
28.11.2013 |
Pikkusiskoni on 22-vuotias ja ollut yhdessä pari vuotta vanhemman poikakaverinsa kanssa 4 vuotta. Ovat kihloissa. Eivät vielä asu yhdessä sillä opiskelevat eri kaupungeissa ja näkevät toisiaan lähinnä viikonloppuisin ja lomilla. Poikakaveri on kuitenkin valmistumassa keväällä ja on pohtinut muuttoa siskoni luokse.
Kuukausi sitten siskoni kävi kotona ollessaan kylässä luonani ja kertoi ettei ole rakastanut poikakaveriaan lähes vuoteen. Yhdessäolo on vaikeaa, kuvaili olevansa ansassa ja tuntuu tukehtuvansa joka hetki minkä joutuu viettämään miehen kanssa. Ensin luulin että mies on väkivaltainen ja kysyinkin siitä. Ei ole, sisko kertoi. Hyvä poikakaveri, opinnot sujuu hyvin, työtäkin oli tarjottu viimeisimmästä harjoittelupaikasta. Raha-asiat hoidossa, rehellinen, suoraselkäinen suomalainen mies. Kaikin puolin hyvä tyyppi. Paperilla.
Sisko kertoi ettei heillä ole mitään yhteistä. No ehkä tietyt arvot on samoja, perhe jne. Mutta kiinnostuksen kohteet on aivan erit, vapaa-ajalla ja työelämässä. Ainoa yhteinen kiinnostava telkkariohjelmakin on uutiset. Mies ei kuulemma koskaan halua tulla hänen luokseen vaikka siskolla on oma asunto opiskelupaikkakunnallaan (ei siis kämppistä). Sisko tulee aina poikakaverinsa luokse. Kertoi että viikonloppuisin mies lähtee jonnekin harrastuksen pariin ja sisko odottelee miehen luona tai puhelin kourassa kaverin luona milloin tämä vihdoin saapuu takaisin. Toista naista ei ole kuvioissa, se on varmaa. Viikonloput ja lomat menevät hyvin pitkälti sen mukaan mitä mies haluaa tehdä. Sisko sitten joko lähtee miehen mukaan tai puuhaa omien kavereiden tai sukulaisten kanssa jotain. Viime aikoina ei ole halunnut lähteä miehen mukaan.
Kysyin siskolta miksi ei jätä miestä jos ei halua olla poikakaverinsa kanssa, jos yhdessäolo on niin vaikeaa. Vastasi että ainoa syy on se että mitä muut ihmiset sanoo! Kun on niin loistava poikakaveri ja ovat kihloissakin, niin mitä ihmiset ajattelisi jos hän jättäisi niin mahtava seurustelukumppanin. Yritin sanoa että ethän sinä voi sitoa itseä ihmiseen jota et rakasta. Et voi mennä naimisiin, etkä tehdä lapsia jos miehen olo samassa huoneessa ahdistaa. Mutta kun ei uskalla jättää. Sanoi toivovansa että mies löytäisi jonkun toisen naisen jonka kanssa alkaisi seurustelemaan. Asia olisi silloin pois hänen harteiltaan ja olisi suuri helpotus...
Mitä sanoisitte minun tilanteessa siskolle? Vai sanoisitteko mitään?
Kommentit (15)
Käske sen mennä terapeutille puhumaan asioistaan, maksat sen vaikka sen puolesta. Pelkkä ero ei auta, koska siskosi tulee aina kohtaamaan asioita, joita miettii "mitä muut tästä ajattelee".
Voit myös kysyä, että mitä luulet muiden ajattelevan ihmisestä, joka ei rakasta puolisoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske erota, koska miljoona kertaa vaikeampaa se on sitten erota avioliitosta lasten kanssa. Olin samanikäisenä samassa tilanteessa, suunniteltiin jo häitäkin ja yritettiin vauvaa. Onneksi ei tärpännyt. Lopulta uskalsin erota, muutama kuukausi erosta tapasin aviomieheni. Alettuani seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa näin vielä pitkään painajaisia siitä että olinkin yhdessä ex-avokkini kanssa. Eniten olen onnellinen siitä, ettei se vauvanyritys onnistunut. On ollut ihanaa perustaa perhe rakastamansa miehen kera.
Eikä siis minunkasn eksässäni mitään vikaa ollut. Ei vasn sovittu yhteen. Itsekin vähän pelkäsin muiden mielipiteitä, mutta kaikki olivat erosta vain onnellisia koska olivat huomanneet kuinka huonosti voin. Paras oli ollut mummoni kommentti: "No ei niin nuorena pidäkään vielä mennä naimisiin, kun kannattaa katsastaa tarjonta."
Koska olet jo kokeillut erokehotuksia, eivätkä toimi, niin pitäisikö kokeilla käänteisstrategiaa? Sanot että sisko on kohtalonsa ansainnut, kun on niin raukkamainen, että uhraa mieluummin elämänsä kuin pelastaa sen. Luusereiden kuuluukin kärsiä.
ehkä hän sitten tajuaa, että vain hän itse pelastaa itsensä, ja jos hän ei tee sitä, niin itsepä on soppansa keittänyt.
Toivon todella, että luuserisiskosi tulee järkiinsä, olkoonkin, että tällä hetkellä olen niin vihainen hänen idioottimaisuudestaan, että tekisi mieli vain sanoa, että saa tasan sen mitä ansaitsee. Yhteiskunnan normit, ja se, mitä muut ajattelevat, on yllättävän tehokas pelote. Jätän itsekin tekemästä asioita vain, koska en kestä ajatella mitä muut ajattelevat. Mutta näin tärkeässä asiassa... ei helvetti. Ihmiset kohisevat asiasta ehkä kaksi viikkoa, sitten se piina on ohi. Kannattaako sen takia pilata vuosia elämästä ja sitten päätyä johonkin yksiöön eronneena naisena mahdollisesti jälkikasvun kanssa vielä.
kysy haluaako hän, että hänen lapsissaan on aina puolet sitä miestä josta hän ei välitä ja että sitäkin puoliskoa hän joutuu imettämään ja rakastamaan? Oikeasti on kamalaa, kun lapsi kasvaa ja sen piirteet alkavat muistuttaa puolisoa, josta ei välitä. Haluaako tuijottaa puolison piirteitä lapsessa, jota haluaisi rakastaa?
Lasten isäksi vain sellainen tyyppi, jonka t osiaan haluaan näkyvän toisena puoliskona lapsissaan.
Siskosi nyt toki on vielä aika nuori ja vähän lapsellinen, luultavasti siihen liittyy tuo toisten ajatuksista liikaa välittäminen ellei hänen itsetuntonsa ole muutenkin ihan kuralla. Henkilökohtaisesti ehkä yrittäisin lähestyä asiaa siskosi kanssa siitä suunnasta, että mitä väliä on sillä, mitä muut ajattelevat. Jos sinulla on hyvät, keskustelevat välit häneen, niin kysy sitä häneltä. Mitä hän kuvittelee, että on pahinta mitä muut hänestä ajattelevat jos hän, 22 vuotias nuori opiskelija eroaa kaukana asuvasta poikaystävästä jonka kanssa ei enää teinivuosien jälkeen ole ollut mitään yhteistä. Ja kerro hänelle, että todennäköisesti ainoa, mitä suurin osa ihmisistä ajattelee on "no, niin siinä tuppaa usein käymään opiskeluaikana, eihän ne teininä aloitetut suhteet sitä aina kestä, eri paikkakuntia ja pitkää välimatkaa. Semmoista sattuu." Ei kukaan välitä siitä, että tuollaisessa tapauksessa mies on joku "hyvä mies" tai "loistava aviomiesehdokas". Ilkeimmätkin todennäköisesti hymähtelevät sitä, että ehkä vähän hätäisesti ovat menneet kihloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä siskosi uskaltaa edes elää? Sehän on aivan kamalaa, kun joku ihminen voi vaikka nähdä, ja mitä ne sitten oikein ajattelevat.
Siskosi pitäisi kasvaa jo aikuiseksi ja todella hankkia se OMA elämä, eikä elää TOISTEN ihmisten elämää, heidän ehdoillaan.
Mutta omapa on valintansa. Aika moni elää koko elämänsä huonossa suhteessa syystä tai toisesta. Ihmisten 'sanomisten' pelkääminen on kyllä vielä huonompi perustelu kuin esim. raha ja elintaso, joka voi olla parisuhteessa korkeampi kuin yksinään.
On totta että siskolla on huono itsetunto. Tekee paljon päätöksiä sen mukaan mitä muut ajattelevat. Esim. vaateostoksille ottaa aina makutuomarin mukaan ja monesti valitsee sen mitä toinen pitää parempana.
On myös totta että sisko on aika nuori vielä. Varmasti iän lisääntyminen tuo mukanaan itsetunnon paranemisen. Mutta kuinkahan monta vuotta sitä saa odottaa... Olisi kauheaa siskolla tajuta 35-vuotiaana että elämä lipui ohi väärän ihmisen kanssa vain koska ei uskaltanut tehdä päätöstä. :(
Hyviä neuvoja olen saanut, mitä siskolle pitää sanoa. En uskokaan että että asia kirkastuu hänelle hetkessä mutta ehkäpä jokin jää itämään hänen mieleensä. Toivon niin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä nuo kaikki asiat olet jo sanonut siskollesi, anna olla. Hänestä on ehkä kivaa olla huomion ja huolenpidon keskipisteenä, ja niin kauan kuin hössötät hänestä ja poikakaveristaan, hän todella EI myöskään ryhdistäydy ja ota eroa.
Joten anna olla ja keskity omaan elämääsi. Ehkä se siskosi sitten vihdoin tajuaa toimia, kun huomaa, että muut eivät enää jaksa kiinnostua hänen loputtomasta pähkimisestään.
Jos mitään ei sittenkään tapahdu, kirjoita sille siskosi miesystävälle kirje. Kerrot, että hän on hyvä tyyppi, eikä sinulla ole häntä kohtaan mitään henkilökohtaista närää, mutta että hänenkin on syytä tiedostaa, että siskosi on kertonut teille muille, ettei enää rakasta häntä. Kerrot siis siskon poikaystävälle sen, mitä siskosi on sinulle kertonut. Ja että et kestä katsoa sivusta, kun siskosi kulisseja ylläpitääkseen pilaa omansa JA SEN MIEHEN elämän - se siskosi poikaystäväkin varmasti ansaitsisi löytää naisen, joka aidosti rakastaa häntä eikä vaan hengaa paremman puutteessa.
Joo, on aika paha pettää siskon luottamus, mutta entäpä, jos sen avulla pelastat hänet elämänsä suurimmalta tyhmyydeltä
Mutta tämä siis vain, jos siskosi on aidosti tuota mieltä eikä ainoastaan epävarma tunteistaan ja jos hän ei todellakaan itse kykene toimimaan asian suhteen. Hemmetin typerältä siskosi kyllä kuulostaa, mutta kaipa tuollaisiakin on olemassa...
Yrittäisin sanoa sitä, että jos nyt jo suhden ahdistaa, niin vielä enemmän se tulee ahdistamaan sitten, kun on kaksi pientä lasta ja asuntovelka. ja siinä vaiheessa eroaminen on jo paljon vaikeampaa.
Kysy, mitä siskosi ajattelee jostain tutusta, joka on eronnut? Pitääkö hän itse eronnutta jotenkin "huonona" tai eroa jotenkin häpeällisenä? Jos ei, miksi muut ajattelisivat hänestä niin.
Sisko ei minusta ole vielä varsinaisesti sitoutunut, se tapahtuuv asta, kun muutetaan yhteen ja mennään naimisiin. Kihlaushan on tavallaan "koeaika", jos kerran ajatus yhteiselämästä ei tunnu hyvältä, niin nythän on jossain mielessä oikea aika erota.
Sano myös, että hänellä on kaikki oikeus ajatella omaa hyvinvointiaan ja avioliitto on niin iso asia, että sitä ei missään nimessä pidä tehdä jotain ulkopuolisia tahoja miellyttääkseen. Ja se miellyttäminenkin on kyseenalaista, suurin osa tutuista varmasti kannsutaisi eroamaan tuossa tilanteessa, jos tietäisi siskosi tunteet. Eikö avioliitto olisi huijausta myös miestäajatellen? Eikö hänkin ansaitse naisen, joka rakastaa häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, että Vauva-lehden palstalla yksi ihan järkevältä vaikuttava henkilö kertoi omista kokemuksistaan. Hänkään ei uskaltanut tehdä ilmeistä, ainoaa fiksua ratkaisua, vaan meni naimisiin. No erohan siitä tuli parin vuoden kuluttua, eikä 24-vuotiaana eronneenakaan niin hurjan kivaa ole mietiskellä, mitä ihmiset NYT sanovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 16:41"]
Kerro, että Vauva-lehden palstalla yksi ihan järkevältä vaikuttava henkilö kertoi omista kokemuksistaan. Hänkään ei uskaltanut tehdä ilmeistä, ainoaa fiksua ratkaisua, vaan meni naimisiin. No erohan siitä tuli parin vuoden kuluttua, eikä 24-vuotiaana eronneenakaan niin hurjan kivaa ole mietiskellä, mitä ihmiset NYT sanovat.
[/quote]
Yritin jo tuotakin sanoa. Kerroin että on täysin varma asia että joskus tulevat eroamaan, että järkevämpi olisi erota nyt eikä sitten kun on lapsia. Ei ymmärtänyt tai suostunut ajattelemaan että parisuhde ei vaan voi pysyä hyvänä loppuelämää jos toisen tunteet on täysin kuolleet.
Sanoi itsekin ettei tunteet miestä kohtaan tule enää ikinä heräämään. On jo mennyt ajatuksissaan "vähän vaikeaa" hetken ohi ja on täysin välinpitämätön. Ainoa mikä jarruttaa, on ne muut ihmiset ja heidän ajatuksensa. Tai lähinnä se mitä sisko luulee heidän ajattelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 16:43"]
http://ic.pics.livejournal.com/demiurg1987/50851463/9784/9784_600.jpg
[/quote]
No ei ollut tl;dr, ihan selkeä teksti ja hyvät kappalejaot. Hus jonnekin teinikuvapalstalle meeminesi.
ap nostaa, jos joku vielä keksisi jotain hyvää sanottavaa. Asia on edelleen tapetilla.