Olen ollut paljon eläinten synnytyksissä mukana, eikä niiden alapäät repeile tms.

Vierailija kirjoitti:

Keittiöpsykologina tulee mieleen, että ihmisen mieli ehkä liikaa pelkää ja taistelee liikaa kipukokemusta vastaan, mikä vaikuttaa koko kehon toimintaan, lihasten ja kudosten rentoutumiseen ja hankaloittaa synnytystapahtumaa.

Eläin ei osaa pelätä ennalta ja synnytyksen käynnistyessä elää hetkessä, antaa kivulle periksi, mikä rentouttaa kehon toimimaan luonnollisella tavalla.

Olen varmaan täysin väärässä mutta tämmöinen tuli mieleen.

Kyllä, olet täysin väärässä. Ihan yhtä lailla eläin pelkää kipua ja vastustaa sitä. Ja vaikka kuinka antaisi periksi niin synnytyskipu sattuu silti ihan saatanallisesti. Alistuminen ei auta kipuun.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kävelee kahdella jalalla, ja siksi evoluution myötä lantio ja synnytyskanavat ovat muuttuneet synnytyksen kannalta epäedullisemmiksi.

Tämä yhdistettynä tavallista suurempaan päähän aiheuttaa sen, että ihminen on evoluution ääriesimerkki, kuten joku aiempana totesikin. Pää taas on iso johtuen ihmisen älykkyydestä.  Samasta syystä ihmislapsi syntyy epäkypsempänä kuin moni eläin, koska pää ei mahtuisi syntymään pystyasentoon sopeutuneesta lantiosta isompana. 

Suuremmat aivot ovat auttaneet ihmiset kehittymään ja selviämään, mutta samalla ne ovat tehneet synnytyksistä vaikeampia. Ja siitä syystä vauvat syntyvät vähemmän kypsinä, joka taas vaatii enemmän hoivaa, mutta onnistuu ihmisen sosiaalisen luonteen vuoksi. Joka taas on mahdollista sen suuren pään vuoksi. Eli evoluutio tasapainoilee syntymisen vaarallisuuden ja elinaikaisen paremman pärjäämisen välillä ja on tehnyt jonkinlaisen kompromissin, jossa osa ja vauvoista ei selviä, mutta selviävät pärjäävät ison pään ansiosta paremmin. Ja sen saman pään ansioista on onnistuttu kehittämään sairaanhoito, jonka ansioista synnytyksiä voidaan tehdä turvallisemmiksi, eli aivojen ei ole kannattanut pienentyä, koska aivoista on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kävelee kahdella jalalla, ja siksi evoluution myötä lantio ja synnytyskanavat ovat muuttuneet synnytyksen kannalta epäedullisemmiksi.

Tämä. Lisäksi ihmislapsen pää on ihan suhteettoman iso (koska evoluution myötä meille on kasvanut isot aivot) ja se pitää punkea sieltä ahtaaksi kehittyneestä lantiosta. Ennen synnytyskuolleisuus (sekä lasten että äitien) on ollut huomattavasti suurempi kuin nykypäivänä länsimaissa niin jää ihmisiä kertomaan näistä repeytymisistä yms. Aiemmin ja vielä nykyäänkin kehitysmaissa nämä eivät jää kertomaan tarinaansa.

Olen myös seurannut muutaman koiran synnytyksen läpi. Kyllä narttukin on selvästi kipeä avautumisvaiheessa. Pennut kyllä tulevat yleensä vähemmillä ponnistuksilla ulos, lantiossa on todennäköisesti enemmän tilaa ja jo syntyneiden pentujen imeminen lisää emon oksitosiinitasoja. Toisaalta niitä syntyy monta, että kyllä itse synnytysvaihekin (ponnistus, syntymä, jälkeiset, lepo, uusi ponnistus...) voi kestää 6 tuntia.

Lyhyt vastaus, kyllä, ihminen on suunniteltu aivan eri lailla. Esimerkiksi pään koko suhteessa vartaloon on aivan järjetön. Syy on siis ihan fyysinen.

Kyllä eläimetkin kärsii synnytyksestä, toki se on useimmille silti helpompi kuin ihmisellä, mutta eläimillä on vaistomainen tarve peitellä sitä kipuaan, jos huutaisi kuin syötävää, niin johan olisi alueen kaikki pedot kimpussa välittömästi ja synnyttävä eläin on aika avuttomassa tilassa hetken aikaa.

Myöskin eläinten synnytys kestää lyhyemmän ajan juuri siksi, että eläin on siinä niin haavoittuva, joillakin laumeläimillä synnytykset jopa ajoittuvat suurinpiirtein samaan hetkeen, niin useampi poikanen ehtii ponkaista jaloilleen juoksemaan ennenkuin pedot ehtii paikalle, osa tietenkin päätyy petojen suuhun, mutta suurin osa kuitenkin selviää tilanteesta.

Ihmisten synnytystä pitäisi varmaan verrata muiden kädellisten synnytykseen, eikä lehmiin yms. pakoeläimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keittiöpsykologina tulee mieleen, että ihmisen mieli ehkä liikaa pelkää ja taistelee liikaa kipukokemusta vastaan, mikä vaikuttaa koko kehon toimintaan, lihasten ja kudosten rentoutumiseen ja hankaloittaa synnytystapahtumaa.

Eläin ei osaa pelätä ennalta ja synnytyksen käynnistyessä elää hetkessä, antaa kivulle periksi, mikä rentouttaa kehon toimimaan luonnollisella tavalla.

Olen varmaan täysin väärässä mutta tämmöinen tuli mieleen.

Kyllä, olet täysin väärässä. Ihan yhtä lailla eläin pelkää kipua ja vastustaa sitä. Ja vaikka kuinka antaisi periksi niin synnytyskipu sattuu silti ihan saatanallisesti. Alistuminen ei auta kipuun.

Tässä olet väärässä. Ihminenkin pystyy mielenhallinnan keinoin lieventämään kipua.

Vierailija kirjoitti:

Nonsensepodin uusimmassa tänään ulos tulleessa jaksossa puhutaan tästä. Kuunnelkaa, jos aihe kiinnostaa.

Puhutaan mitä voimme oppia eläinten synnytyksistä, miten välttää repeämisiä, mitä stressi ja se, että ei osaa rauhoittua tekee synnytyksessä.

https://shows.acast.com/nonsense-podi/episodes/116elainten-synnytysvide…-

Kuunteliko joku tätä höpöä? Mitä mieltä doulan mietteistä?

Syntiinlankeemus.

Ihminen on ainutlaatuinen eläin, koska älykkyys on niin paljon suurempaa kuin muilla eläimillä.

Vähemmän älykäs eläin, jolla olisi samat synnytysvaikeudet, harva lisääntymistiheys, pitkään avuton vauva, iso pää ja yhtä heikko keho, ei olisi selvinnyt näin pitkälle evoluutiossa. Fyysinen heikkoutemme on tavallaan todiste ja seuraus älystämme jos sitä katsoo siitä suunnasta. Heikot yksilöt ovat toistuvasti voineet jäädä henkiin ja lisääntyä nimenomaan oveluuden, kekseliäisyyden ja pitkäjänteisyyden takia (muut eläimet eivät osaa suunnitella pitkälle).

Ehkä tilanne isopäisyyden ja kapealanteisuuden suhteen paheneekin koko ajan, koska henkiin jää teknologian ansiosta isopäisiä vauvoja ja tyttövauvoja, joilla on ei-suotuisa synnytyselimistö äitinsä lailla ja nämä ihmiset jälleen pystyvät synnyttämään keisarinleikkauksella jne. Voihan olla, että esimerkiksi muutaman sadan vuoden päästä keinotekoinen synnytys voi olla normi.

Pitää kuitenkin muistaa, että on paljon naisia joilla raskaudet ja synnytykset sujuvat ongelmitta ja vammoitta. Ei voida siis tehdä päätelmää, että koko ihmislaji olisi kehittynyt heikoimpien yksilöiden perimän mukaan täysin (luonnollisesti) lisääntymishaasteiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keittiöpsykologina tulee mieleen, että ihmisen mieli ehkä liikaa pelkää ja taistelee liikaa kipukokemusta vastaan, mikä vaikuttaa koko kehon toimintaan, lihasten ja kudosten rentoutumiseen ja hankaloittaa synnytystapahtumaa.

Eläin ei osaa pelätä ennalta ja synnytyksen käynnistyessä elää hetkessä, antaa kivulle periksi, mikä rentouttaa kehon toimimaan luonnollisella tavalla.

Olen varmaan täysin väärässä mutta tämmöinen tuli mieleen.

Se oikea vastaus tuli jo. Isot aivot ja pystyasennon takia ahdas lantio.

Se ei ole normaalia, että naisen lantioluissa on sellainen ahtaus, ettei vauva sieltä mahdu. Se on poikkeavuus kuitenkin ainakin vielä. Usein synnytystä vaikeuttaa moni muu asia kuin varsinaisesti lantion luiden ahtaus.

Naisen poikimista kyllä rajusti liioitellaan, valtaosa syntyy helposti.

Ihmisilläkin repeämiä tulee lähinnä vain ensisynnyttäjillä, hyvin harvoin uudelleensynnyttäjillä. Itselläni, en muista, tuliko ensimmäisellä kerralla pieni repeämä, vai leikattiinko hiukan. Pari tikkiä tarvittiin. Toisella kerralla "ei mitään ommeltavaa". Kolmannella kerralla "ei naarmun naarmua".

Eläimillekin tehdään sektioita. Joillakin koiraroduilla se on jopa aika yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Naisen poikimista kyllä rajusti liioitellaan, valtaosa syntyy helposti.

Miten simpanssit tyttii? Ehkäpä simpanssien tyttimistä voisi verrata ihmisten tyttimiseen?