Lue keskustelun säännöt.
Nuori joka ei osaa mitään
uupunut
24.09.2020 |
Voi luoja, ihan hirveä otsikko mutta niin totta.
Poikani, 17-vuotias, on aivan osaamaton. Ei lukupäätä, ei kädentaitoja, ei kiinnosta mopot, autot..Laiska ja ylimielinen kotona.
No on toki hyvää eli urheilee, kohtelias kodin ulkopuolella, paljon ystäviä ja rohkea esiintyjä. Sosiaalinen.
Mutta voi syvä huokaus. Käy nyt autokoulua ja on kaikesta ihan kuutamolla. Poika ei osaa opiskella. Koulussa ei asiaan ole kiinnitetty huomiota vaikka ysin keskiarvo oli alle 7.
Mulla valtava huoli mitä tuosta tulee. Toisaalta luotan kun on sosiaalinen tapaus mutta eihän se yksin elämässä riitä.
Opiskelee nyt alaa joka häntä ei kiinnosta (kauppaopisto) mutta kun pakko oli jonnekin mennä. Koulu menee jotenkuten. Menisi hyvin jos joskus edes yrittäisi.
Ei lintsaa, ei päihteitä. Mutta jotenkin nyt vinksallaan. Ollut vuosia. Apua olen kysynyt mutta koska ongelmat eivät ole huolestuttavia en saa vastakaikua. Testejä tehtiin ja tulos järkytti minua mutta mitään jatkoa ei seuraa. Neurologille jos MINÄ haluan. Mutta...niin rajatapaus !
Mutta oikeesti esim luetun ymmärrys nyt autokouluasioissa aivan olematonta.
Mistä enää apua noin vanhalle????
Asumme kaksin. Pojan isää kiinnostaa vain tuo urheilumenestys joka on hyvä. Siitä onnistumista.
Stressaan, huolehdin. Odotan armeijan alkua joka voisi tehdä hyvää. Mutta...vielä 2 vuotta siihenkin. Miten etenen tässä ?
Kommentit (25)
Eli tuo "ei mitään" tarkoittaa, ettei ole hyvä missään sellaisessa asiassa, mitä sinä arvostat.
Tosiasia kuitenkin on, että meistä jokainen tulee ansaitsemaan elantonsa niillä taidoilla, joissa on hyvä, riippumatta siitä, arvostaako omat vanhemmat niitä ominaisuuksia vai ei. Tai pahimmassa tapauksessa, jos vanhemmat kieltävät lapseltaan sen ainoan asian, missä hän on hyvä, hänestä tulee työtön luuseri.
Poikasi on siis hyvä urheilussa. Ja sinä paheksut sitä, että hänen isänsä kannustaa poikaansa siinä lähes ainoassa asiassa, missä hän on hyvä? Oletkohan nyt hiukan epäreilu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko psykologin tutkimukset tehty? Todettu esim. oppimisvaikeus, kielellinen tms. erityisvaikeus? Keskittymisen ja tarkkaavuuden häiriö? Alaikäinen kuuluu vielä nuorisopsykiatrian piiriin, oletteko olleet asiakkaina? Kerrot, että tutkimuksia on tehty, mutta missä ja millaisia?
Ensin pitäisi selvittää mikä pojalla aiheuttaa hankaluutta. Esim. nuorisopsykiatrialla tutkitaan ja selvitellään, mutta hoppu on, jos poika jo kohta 18. Riippuu sairaanhoitopiiristä kuinka nopeasti pääsee aloittamaan käynnit ja sen jälkeen tehdään mahdollisesti lähete psykologin ja neuropsykologin tutkimuksiin.
Lähetteen saa koululääkäriltä, ihan terveyskeskuslääkäriltä, perustasolta (nuorisoasemat jne.) tai vaikka yksityiseltä lääkäriltä. Kun on selvinnyt mistä on kyse, voitte saada asiaankuuluvia tukitoimia esim. koulusta, psykiatrialta, sosiaalitoimesta tms.
Asia selviää vain selvittämällä, tsemppiä!
Psykologi nuorisopsykalta
Ihan kuin minä nuorena paitsi, että minä en edes urheillut, mutta sitäkin enemmän juopottelin ja poltin tupakkaa. Nyt olen jo päälle kuusikymppinen ukko ja jotenkuten olen elämäni läpi kahlannut.
No voisitko nyt äitinä miettiä että josko ura olisikin siinä urheilussa ja kannustaa siihen? Ehkäpä se kauppaopisto ei ole sitten se oikea ala ja olisi aika hankkiutua opiskeleman sitä alaa mikä kiinnostaa ja palkitsee?
Älä vaan säti sitä poikaasi nyt puutteista, kun tämä vasta opettelee elämään ja on astumassa aikuisuuteen, vaan kannusta tekemään sitä, mikä tekee onnelliseksi ja ehkäpä poikasi kehittää harrastuksestaan ammatin itselleen.
Kiitos, ihania vastauksia.
Ap oli kyllä hyvä koulussa ja on nyt hyvässä ammatissa ja pärjää taloudellisesti oikein hyvin. Ap myös on tuhlannut aikaa, vaivaa ja hurjasti rakkautta tuohon ainokaiseensa ja kehuu ja kannustaa joka päivä. Mutta..jotain on pielessä enkä osaa kertoa mitä. Jonkin sortin oppimishäiriö pojalla on ja ei esim osaa vieläkään noudattaa ohjeita, tarttua toimeen jne.
Kännykkä kourassa usein.
Nukkuu liian vähän kyllä.
Laji on jääkiekko ja siinä menestyy ja hoitaa upeasti kaiken urheiluelämään liittyvän.
Tyttöystävä on ja poikani on ihana, huomaavainen ja hellä tuossa seurustelusuhteessa. Se on ilo huomata.
Pieni ääni sisällä piipittää että löytää paikkansa. On kunnon poika.
Mutta sitten se "akateeminen puoli" on ihan olematonta. Kun ei osaa, ei ymmärrä, ei kiinnosta jne jne syitä riittää.
Autokoulua käy ihan autokoulussa. Itse en opeta. Mutta ressu kun ei tajua että siellä on myös kirjallista materiaalia. Pelottaa, ettei saa edes ajokorttia. No tämä oli nyt äidin ilkeilyä mutta niin totta.
Olen valtavan huolissani. Vaikea selittää mutta se on mun vahva tunne. Siksi täälläkin mietin mistä apua. Hyviä vastauksia sainkin ja tsemppiä, kiitos valtavasti!