Kiusaaminenko karaisee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemissä mättää joku ja pahasti, jos lapsi joutuu soittamaan koulun vessasta äidilleen kesken koulupäivän, että kiusaajat vainoaa (viittaan tuohon aloituksessa mainittuun podcastiin). Kun mitä se äiti voi tehdä? Siinä hetkessä siis.

Ruotsin malli vaan käyttöön täälläkin.

Mikä se Ruotsin malli on? Kerro nyt, kun tiedät.

Ruotsissa asiat siirretään poliisille paljon nopeammin kuin Suomessa. Ilmeisesti myös koulut saa rangaistuksia, jos kiusaamiseen ei ole puututtu. Kiusaamistapauksissa toimimiseen on selkeämpi prosessi.

"Kaikki kiusaaminen on VÄÄRIN. Henkinen väkivalta on VÄÄRIN. Fyysinen väkivalta on VÄÄRIN."

KOmppaan!

Kyllä se minua on karaissut ja olen oppinutkin siitä paljon, mutta hinta on ollut kova.

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki kiusaaminen on VÄÄRIN. Henkinen väkivalta on VÄÄRIN. Fyysinen väkivalta on VÄÄRIN."

KOmppaan!

Mites työelämässä tapahtuva 'laadunvalvonta'? Koska oletuksena kaikki asianomaiset ovat aikuisia ja "pitäisihän se ja se asia olla jo aikuisen päässä päivänselvänä"? Tuohan johtaa siihen ns. ammattitaidon mitätöimiseen ja täten pienin sanapainoin ja vihjailuin toisen mitätöimiseen, koska "rima ei saa laskea/kunnianhimoa pitää aina olla". Onko siis 'laadunvalvonta' kiusaamista vai opettamista?

Yleensä elämän vaikeudet voi kääntää eduksi. Niistä oppii, ne kasvattaa. Eli siten vahvistaa lopulta.

En silti usko, että kukaan hakeutuu kiusatuksi vahvistaakseen tai oppiakseen, koska onhan tähän muitakin terveempiä keinoja.

Silti sen kamalan kokemuksen, jolle ei mitään mahtanut, voi ajan kuluttua yrittää kääntää edukseen. Monet kääntää erittäin vaikeita asioita voimavaraksi tai saa suuntaa elämälleen. Esim vakavan onnettomuuden uhrit. Toki pitää toipua ensin, eli aikaa pitää kulua.

Ainakin ymmärtää miltä kiusatuista tuntuu.

Kiusattuna oleminen satuttaa aina. Itse opin siitä että maailmassa valitettavasti on ihmisiä jotka satuttavat toisia ilman sen suurempia katumatta. Sain apua kiusaamisesta toipumiseen ja opin myös puolustautumaan kiusaajia vastaan. Aikuisenakin ollut hyötyä. Mutta ei se kiusaaminen silti karaissut, vaan satutti. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusattuna oleminen satuttaa aina. Itse opin siitä että maailmassa valitettavasti on ihmisiä jotka satuttavat toisia ilman sen suurempia katumatta. Sain apua kiusaamisesta toipumiseen ja opin myös puolustautumaan kiusaajia vastaan. Aikuisenakin ollut hyötyä. Mutta ei se kiusaaminen silti karaissut, vaan satutti. 

Satutti varmasti. Opit silti taidon puolustaa itseäsi, eli varmasti jatkossa et joudu niin helposti kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole mitään yksiselitteistä vastausta. Sodassakin voi karaistua, tai menttää järkensä. Tai vähän molempia.

Niin, kyllähän kaikista huonoistakin kokemuksista oppii paljon hyvää. Mutta kun kaikilla ei mielenterveys riitä käsittelemään niitä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei haukku haavaa tee".

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos."

"Rakkaudesta se hevonenkin potkii."

Vi*tu.

Työpaikkakiusattu olen ja minusta on tullut hyvin suorasanainen ja ärhäkkä jos vähääkään koen että minua alistetaan tai halveksitaan, ennen olin hiljainen myötäilijä, nyt päinvastoin.

Ei karaise. Kiusaaminen voi olla traumatisoivaa jolloin se heikentää eikä vahvista. 

Ehkä joissain fyysisissä pienemmissä jutuissa, joita lapsi itse pystyy hallitsemaan ja annostelemaan ja jotka tapahtuvat turvallisessa ympäristössä, tuo "karaisufilosofia" toimiikin, esim. liikuntasuorituksissa.

Moni taiteilija? No haloo, tuskin teet tilastotiedettä tässä. Kehystät että kiusatut ovat pääsääntöisesti jotain taiteilijoita? Eivät ole. Ihan ketä tahansa jotka eivät ole jostain syystä oppineet pitämään puoliaan.

Sanoisin kyllä että karaisee jossain määrin. Itse olen ollut vähän syrjitty koulussa mutta en harrastuksessa, jossa olin hyvä. Olen oppinut äärimmäisen itsenäiseksi jo nuorena. Pärjään itsekseni, en periaatteessa tarvitse ketään mihinkään. Minulla on kyllä parisuhde ja perhe. Luotan lähipiiriin ja mieheen kyllä, koska on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen. Muut ihmiset ja heidän mahdolliset mielipiteet ei liikuta pätkääkään. Täysin yhdentekevää minulle.

Aloituksessa linkatussa podcastissa alakoulun rehtori sanoo ite, et koulut pitää kiusaamistapauksia liian pitkään itsellään. Eivätkä vie esim. poliisille. Rehellistä analyysia 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei haukku haavaa tee".

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos."

"Rakkaudesta se hevonenkin potkii."

Vi*tu.

Nää entisaikojen sanonnat keksittiin juuri sen takia, ettei tarvitsisi aikuisten puuttua lasten kahinointeihin. Esimerkiksi tytöillä joku takapulpetin pojan palmikosta tukistaminen voikin olla pikkujuttu, mutta sitten kun kouritaan suoraan alapäästä ja käydään rintoihin kiinni, se ei ole mitään rakkautta vaan seksuaalista väkivaltaa. Muistan kuinka minuakin pojat kouri alapäästä ja kähmi, otti väkisin syliin ja yritti pakolla pussata.

Ja omat vanhempani vaan vähätteli, että " se on varmaan ihastunut suhun". No on se kumma tapa osoittaa ihastus. En minäkään alistanut ja kourinut niitä poikia joihin olin ihastunut, vaan juttelin, pidin kädestä, halasin, tai kirjoitin kömpelön rakkauskirjeen. 

Karaisee ja paksuntaa nahkaa ? Ehdottomasti !

Tuhoaa itsetunnon ja aikuisiällä et uskalla kokeilla mitään rutiinista poikkeavaa.

Töihin ---> kauppa ---> kotiin ---> olutta ahdistukseen ---> nukkumaan x 5-6 krt vko, sitten vapaalla 24 päki naamariin ja toisen syrjäytyneen kiusatun kanssa lähikuppilaan ördäämään.

Hieno 20-29 era, mitäköhän 30-39 tuo tullessaan ?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kyllä että karaisee jossain määrin. Itse olen ollut vähän syrjitty koulussa mutta en harrastuksessa, jossa olin hyvä. Olen oppinut äärimmäisen itsenäiseksi jo nuorena. Pärjään itsekseni, en periaatteessa tarvitse ketään mihinkään. Minulla on kyllä parisuhde ja perhe. Luotan lähipiiriin ja mieheen kyllä, koska on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen. Muut ihmiset ja heidän mahdolliset mielipiteet ei liikuta pätkääkään. Täysin yhdentekevää minulle.

Kaikki kiusatut vaan eivät löydä kunnon miestä koskaan; päätyvät masentuneina ja itsetunto murskattuna huonojen miesten pariin. Ja jätkien kohdalla voin uskoa tilanteen olevan huono koska eivät uskalla lähestyä naisia ollenkaan. 

Ennemminkin kyynistää ja katkeroittaa. 11-vuotiaan ei pitäisi joutua tuntemaan niin.

Kyllähän kiusaaminen varmasti tekee elämään kerroksia. Mutta ei välttämättä hyviä sellaisia.

En periaatteessa allekirjoita tätä, mutta kun tarkemmin ajattelen, omalla kohdalla niin on saattanut olla. Lapsuus aggressiivisten vanhempien, köyhyyden ja koulukiusaajien höystämänä oli niin kauhea, että mikään ei ole sen jälkeen tuntunut kovin pahalta. Ihan sama, miten paha tilanne on nykypäivänä, ei se ole mitään verrattuna lapsuuteen, ja sen ajatuksen voimin jaksaa eteenpäin.