Lue keskustelun säännöt.
Klassikkokirja?
Mikä klasikkokirja pitäisi lukea elämän aikana ja miksi? Onko sellaista elokuvana? Olisi kiinnostava kuulla.
Uudemmista 1900-luvun menestyneistä kirjoista ja elokuvista moni on jäänyt lukematta ja näkemättä. Esim Liisa ihmemaassa, venäläiset klassikot, Disneyn animaatiot, Citizen kane, Sinuhe, Vernen kirjat ja muut vastaavat.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä venäläisiä klassikoita ap. suosittelet ensimmäistä kertaa venäläisen klassikon lukevalle ?
Tai toki muutkin asiasta tietävät, otan vinkit mielelläni vastaan.
Jos toivot hyvin vetävää tarinaa, niin joko Dostojevskin Rikos ja rangaistus tai Tolstoin Anna Karenina. Jos lisäksi huumoria, niin Gogolin Kuolleet sielut. Jos myös älyllistä jumppaa, niin Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.
Noita kahta ensimmäistä olen ajatellutkin. Kiitos muistakin vinkeistä. Pistän listalle.
Roger Penrose: road to reality :p
Työmiehen vaimo, Hanna ja Anna Liisa
Minä tykkäsin kovasti Aino Kallaksen Sudenmorsiamesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Orwellin Vuonna 1984 ja Eläinten vallankumous ovat aina ajankohtaisia. Samoin Camus'n Sivullinen ja Kafkan Oikeusjuttu. Nämä eivät ole uuvuttavan pitkiäkään, jos se on pulma. Ainakin noista ensin mainituista olen katsonut leffatkin. Niitä taitaa olla useita, mutta ei niiden katsominen korvaa kirjoja.
Mielestäni nuo teokset kuvaavat todella hyvin modernia ihmisyyttä ja sitä, miten pelottavia puolia yhteiskunnissamme piilee. Ne jättävät jäljen lukijaan.
Jos pitää vetävistä tarinoista eikä pelkää paksuja kirjoja, niin suosittelen sitä Sinuhea tai vaikka Tolstoin Anna Kareninaa. Toki Tolstoin muutakin tuotantoa, kuten myös Dostojevskia. Näistäkin on kaikista elokuvat, Anna Kareninasta lukuisiakin.
Jos on kiinnostunut Suomen historiasta, niin tietenkin Linnan Täällä Pohjantähden alla on hyvä valinta. Samoin ainoan kirjallisuuden nobelistimme Sillanpään Hurskas kurjuus tai Ilmari Kiannon Punainen viiva. Nuo taustoittavat hyvin sitä, mistä Suomea on lähdetty hyvinvointiyhteiskunnaksi rakentamaan.
Charles Dickensin Saiturin jouluyö (Christmas Carol) on klassikkoteos, mistä on tehty kaikkein eniten elokuvia, televisiosarjoja ja näytelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työmiehen vaimo, Hanna ja Anna Liisa
Ihmiset on tottumattomia lukemaan näytelmiä, mutta toki voi opetella. Työmiehen vaimo ja Anna Liisa on hienoja näytelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän veljestä. Siitä on ainakin yksi erinomainen näytelmätallenne.
Turkan versio ylivoimainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. En ole kyllä lukenut, mutta siinä on varmasti jotain mikä kestää...
Onko koko Raamatusta tehty elokuvaa? Tulisi aika silppuinen juttu, kun mitään muuta yhdistävää juonta ei ole kuin patriarkaalinen vallanhimo.
Kalevala!
Me luettiin koulussa lyhennetty versio ja siitä saatiin aikaan hauskat keskustelut.
Meillä oli mukava ja innostava opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunismin musta kirja. Pitäisi olla koulukirja. Kohta joku kirjoittaa, että siinä oli virhe sivulla 554😂
Klassikoihin pätee sama kuin muihinkin: kannattaa lukea sellaista mistä itse tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Klassikoihin pätee sama kuin muihinkin: kannattaa lukea sellaista mistä itse tykkää.
Ongelma on ettei sitä tiedä ennen kuin lukee.
Hese Hyvärisen Raavaan Miehen Keittokirja. Reseptiikka ei ole mielestäni niinkään olennainen, vaan ne oheistarinat. Toinen hyvä ruoka-aihetta sivuava kirja on Risto Lehmusoksan Syömämies Amerikassa, joka on paremminkin reissutarina opiskeluajoilta. Myös Anna-Maija ja Juha Tantun kirjoihin kannattaa tutustua, mikäli kerronnallinen keittiö jaksaa kiinnostaa - reseptiikka näissä on hyvinkin ympäripyöreää tyyliin hyppysellinen, rahtunen, pieni kourallinen...
Vierailija kirjoitti:
Kommunismin musta kirja. Pitäisi olla koulukirja. Kohta joku kirjoittaa, että siinä oli virhe sivulla 554😂
Olen lukenut ja aikalailla hiuksia nosttava epistola tuo oli.
M 48 (se Tirlittanista tykännyt)
Vaikkapa Gabriel García Márquezin Oudot vaeltajat novellikokoelma. Helmi.
Tirlittan oli lapsuuden suursuosikkini!