Aloittamisen vaikeus/mahdottomuus! Mistä johtuu??

Sopisiko jokin suorittava työ sinulle paremmin? Mulla on ihan samanlainen luonne ja olen asiakaspalvelutyössä, joka sopii minulle hyvin. Projektityöstä en selviäisi millään.

Mulla on paljolti samaa taipumusta (paitsi mä suoriudun kyllä aina yli tavoitteiden, jopa omieni, jahka pääsen alkuun, mutta hyvät hyssykät tätä vehtaamista ja vetkuttamista ennen alkuun pääsyä). Kyse on myös ja nimenomaan tavallisista ja arkisista ja yksinkertaisista - mutt ausein vähän vastenmielisistä - asioista, kuten laskujen maksusta. Oikeasti haastaviin hommiin ryhtyminen on jotenkin jopa helpompaa.Lisäksi mulla on taipumus kehittää sijaistoimintoja ja taistelen jatkuvasti vastaan kun haluaisin jättää kesken asioita, jotka alkavat **tuttamaan.

Mulla kuitenkaan ei ole mitään ad-alkuista ongelmaa (edes art directoria). Tiedän tämän vertaamalla itseäni poikaani, jolla on. Ad-alkuiset ongelmat näkyvät kyllä paljon muussakin kuin aloittamisen vaikeudessa.

Luulen, että itselläni taustalla on monen tekijän yhteissumma. yksi niistä on, että tiedän lopulta kuitenkin kierähtäväni kuiville ja suoriutuvani vähintään odotetulla tasolla kaikesta vatkutuksesta huolimatta - ja siitä huolimatta, että minulta myös vaaditaan keskimääräistä enemmän.  On niin sanotusti kauhalla annettukin. Tiedän tästä huolimatta, että olisin vielä parempi kaikessa, jos en vatkuttaisi ja vetkuttaisi ja nysväisi nytkin av-palstalla.

Toinen syy on, että samaan aikaan kun tiedän selviäväni mistätahansa ja koska tahansa, olen kuitenkin oikeasti väsynyt ja jossain määrin ylirasittunut.En vielä niin burn out, että sutisi ihan tyhjää, mutta jotenkin aivot puolustautuvat jo ja ne tekevät sen nimenomaan rajulla priorisoinnilla. Luulen, että siksi jaksan vielä tarttua niihin haastaviin ja vaikeisiin projekteihin, mutta en arkipäivän laskunmaksuun tai kirjastokirjojen uusintaan. Sääli vaan, että tosielämässä juuri ne arkipäivän laiminlyönnit tulevat kostautumaan niin että velkajärjestelyssä haastavia ja hauskojakaan projekteja tulee olemaan vaikea viedä loppuun.

Kiitos molemmista kommenteista! Tunnistan kakkosen kirjoituksesta todella paljon samaa. "Lahjakkuuden"/älykkyyden tai vastaavan turvin suoriudun aika vähälläkin panostuksella, ja siksi onnistunkin solahtamaan näistä tilanteista "läpi", mutta raskaaksi käy tällainen eräänlainen jatkuva tekemättömien töiden peittely. Lisäksi olen suorituskeskeinen ja kunnianhimoinen, ja haluan suoriutua työstäni tähtitieteellisen hyvin, ja tiedän, että kyvytkin siihen olisivat, jos vain saisin itseaäni niskasta kiinni - mitä en saa, joten olen kaiken aikaa todella pettynyt itseeni ja panokseeni. Välillä tuntuu, että en jaksa edes elää enää  näin väsyneenä ja kaiken aikaa pettyneenä.

Siis tunnistan kolmosen kirjoituksesta paljon samaa.

Vaikka myös kakkosen mainitsema suorittavan työn viehtymys mulla on. Usein ajattelen, että olisin paljon onnellisempi jossakin todella suorittavassa työssä: sairaanhoitajana, leipurina tms.

Täällä vielä yksi samanlainen! Mulla ei tilanne ole ehkä ihan noin paha, mutta jatkuva vetämättömyys ja saamattomuus vaivaa todella! Tunnen itseni kaikissa asioissa alisuoriutujaksi, kykyjä riittäisi mutta en vaan jaksa ja saa aikaiseksi. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, ja kotona ollessa tämä saamattomuus on vielä pahempaa kuin töissä. Nytkin istun tässä, vaikka olisi vaikka mitä muuta tekemistä - ei vaan millään jaksa aloittaa...

Nostanpa tätä, jos näin illalla saataisiin lisää kommentteja aiheeseen.

- edellinen

up

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 12:37"]En pysty millään aloittamaan työprojekteja, mistä työni pääsasiassa kuitenkin koostuu. Jotenkuten räpistelen eteenpäin verukkeita keskimällä ja rimaa hipoen suoriutuen (toisaalta odotukset itselleni ovat varesin korkealla, pomo ei ole suorituksen laatuun ollut tyytymätön). Tällainen (työ)elämä on käynyt todella rankaksi! Siihen liittyy jatkuvaa itsetyytymättömyyttä, itseinhoa jne, koska en koskaan suoriudu tavoitteitteni mukaisesti. Ja jatkuva, jokapäiväinen kamppailu aloittamisen vaikeutta vastaan on todella kuluttavaa ja voimia vievää!!

Olen ollut masennuslääkityksellä 10 vuotta, mikään ei ole koskaan oikein auttanut. Työn tekemisen vaikeuksia on tulkittu aina masennuksesta johtuvaksi, mutta onko kyse kuitenkin jostain muusta? ADD:stä? Onko esim. lääkitykseni aina ollut väärä?

Vai onko kaikilla vaativien töiden aloittaminen ja loppuun saattaminen yhtä tuskallista? Toisaalta minulla on huomattavia vaikeuksia selviytyä myös arkiasioista, kuten esim. laskujen maksamisesta - en vain saa ryhdyttyä siihen ilman apua. Vastaavia esimerkkejä olisi lukemattomia.
[/quote]

Mulla sama ongelma. Oli ehkä yksi syy siihen, että sain yt:ssä kenkää ja syytän siitä itseäni. En uskalla hakea toista työpaikkaa, pelkään että mokaan sen samalla tavalla. Ongelma itselläni on se, että en tyydy suorittavaan työhän, se ei riitä. Mutta viimeksi sitten mokasin tuon paremman paikan "aloiteongelmillani".

Jos sinua oikeasti kiinnostaisi työsi, niin aloittaisit mielelläsi projektit.

Jospa olet sellaisessa työssä joka ei sovi sinulle. Kyllä tuo kuulostaa aika vahvasti ADD:ltä.