Lue keskustelun säännöt.
Lapset ja joulun tavaravyöry, mitä sille voi tehdä?
25.11.2013 |
Meillä on aika rajallisesti tilaa. Kauhulla taas odotan kun sukulaiset tuovat lahjavuoret. En yksinkertaisesti enää tiedä mihin kaiken rojun sulloisin. Kun muiden lapsiperhetuttujen kanssa juttelee, saa ihan sen käsityksen että lapsille yritetään hankkia kaikki mitä pyytävät ja mitä enemmän paketteja sitä parempi.
Onko kukaan saanut pientä lasta ymmärtämään että se joulun varsinainen idea ei ole romun haaliminen? Tai edes teinin? Minkään ikäistä ihmistä? Käy kateeksi islamin uskoinen ystävä. Heillä on se oma juhlansa, eid vai mikä se on. Silloin lapset saavat _yhden_ lahjan ja ovat siitä iloisia. Miksi joulu on tätä hulluutta?
Kommentit (41)
No laita kirpparille tai lahjoita pois entisiä kamoja, uudet mahtuvat sitten taas hyvin. Laita lapset siivoamaan ja antamaan leluja pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä veljen vaimo on ilmoittanut, että heille ei saa tuoda lahjoja. Eivät siis saa meiltä mitään, ei edes äidiltäni. Meille kelpaa tavara, joten joulun jälkeen serkut ovat itku silmässä, kun heille tuli pari pakettia ja meille kymmeniä. Selitä siitä sitten, että teidän äidin mielestä olette onnellisia juuri näin.
Sopikaa sukulaisten kesken, että sisarusten lapsille ei osteta mitään. Isovanhemmille myös voi sanoa, että saa antaa vain yhden lahjan jokaiselle lapselle. Kummeilta tulee yksi lahja ja yhden ostatte itse. Näin lapsia saa neljä lahjaa, mikä mielestäni ei ole paljoa. Omani saavat n. 5 lahjaa + toisilta isovanhemmilta lahjan, joissa on aina joko sukkia tai alushousuja.
Neuvotelkaa ja rajatkaa aikuisten kesken. Eihän se sen vaikeampaa ole.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:09"]
Onko ongelma siis se, että lapset toivovat paljon lahjoja ja sukulaiset täyttävät nämä toiveet, vaan onko kyse vielä niin pienistä lapsista etteivät osaa edes pyytää mitään ja siltikin tulee paljon lahjoja?
Ymmärrän että vaikeaahan se on, mutta kannattaisi opettaa lapset pienestä pitäen siihen, että kaikkea ei voi saada. Ja opettaa siihen, että jos tekee jonkun joulupukin kirjeen, niin siitä listasta voi saada esim. max kolme juttua. Sukulaisille voisi kertoa että leluja ja krääsää on tarpeeksi, ja pyytää käyttötavaroita, esim. vaatteita. Tai sitten jotain palveluita, esim. vaikka leffaliput, HopLop-liput, lupaus siitä että vievät lapsen retkelle tms. Tai sitten että ostavat yhdessä jonkun yhden kalliimman jutun, onhan niissäkin valinnanvaraa (polkupyörä, kännykkä, tabletti yms.)
[/quote]
On keskusteltu vanhemman lapsen kanssa (5 v.) jo paljonkin tuosta, että kaikkea ei tule. Sukulaisille tajusin sanoa vasta lokakuussa, että tila loppuu, jolloin siellä on hankittu jo nukkekotia yms. tilaa vievää. Ihana tietenkin että lapsia ajatellaan, mutta tämä on menossa ihan hulluksi. Eihän me voida vaihtaa aina vain isompaan asuntoon, siksi että saadaan haalittua enemmän tavaraa.
Meidän perheessä tämä kehitys on pakko pysäyttää. Tämä ei vaan onnistu. Kiinnostaisi vain tietää mitkä mahdollisuudet on saada lapset käsittämään se. Kuitenkin joulun jälkeen käynnistyy naapurin lasten kanssa vertailu siitä mitä ja miten paljon on tullut lahjoja.
Jos lähipiirissä on vähän pikkulapsia, niin ymmärrän, että aikuisista on hauska ostaa niitä lahjoja. :)
Minusta tuo neuvo leffa/hoplop/huvipuistolipuista tai lupaus retkestä (ihan vaikka vaan metsään tai museoon tai heurekaan tai kotieläinpuistoon) olisi hyvä lahjaidea. Itse olen jo pari vuotta antanut kummilapsille lahjaksi jonkun elämyksen (teatteriin, leffaan, päivä Helsingissä, jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee tilaa niihin kaappeihin. Myy vaikka alta pois kirpparille. Lapsien kuuluu saada lukemattomia lahjoja jouluna, mitä enemmän sen parempi. Ihanampaa asiaa kun lapsen ilo lahjavuoren kerkellä ei ole. Muistan vieläkin kun omani kiljuivat riemusta aina paketin avattuaan.
Aikuisena voimme sitten käyttäytyä asiallisesti ja iloitsematta. Älä toivo lapsellesi ilon loppumista vielä.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:09"]
Onko ongelma siis se, että lapset toivovat paljon lahjoja ja sukulaiset täyttävät nämä toiveet, vaan onko kyse vielä niin pienistä lapsista etteivät osaa edes pyytää mitään ja siltikin tulee paljon lahjoja?
Ymmärrän että vaikeaahan se on, mutta kannattaisi opettaa lapset pienestä pitäen siihen, että kaikkea ei voi saada. Ja opettaa siihen, että jos tekee jonkun joulupukin kirjeen, niin siitä listasta voi saada esim. max kolme juttua. Sukulaisille voisi kertoa että leluja ja krääsää on tarpeeksi, ja pyytää käyttötavaroita, esim. vaatteita. Tai sitten jotain palveluita, esim. vaikka leffaliput, HopLop-liput, lupaus siitä että vievät lapsen retkelle tms. Tai sitten että ostavat yhdessä jonkun yhden kalliimman jutun, onhan niissäkin valinnanvaraa (polkupyörä, kännykkä, tabletti yms.)
[/quote]
On keskusteltu vanhemman lapsen kanssa (5 v.) jo paljonkin tuosta, että kaikkea ei tule. Sukulaisille tajusin sanoa vasta lokakuussa, että tila loppuu, jolloin siellä on hankittu jo nukkekotia yms. tilaa vievää. Ihana tietenkin että lapsia ajatellaan, mutta tämä on menossa ihan hulluksi. Eihän me voida vaihtaa aina vain isompaan asuntoon, siksi että saadaan haalittua enemmän tavaraa.
Meidän perheessä tämä kehitys on pakko pysäyttää. Tämä ei vaan onnistu. Kiinnostaisi vain tietää mitkä mahdollisuudet on saada lapset käsittämään se. Kuitenkin joulun jälkeen käynnistyy naapurin lasten kanssa vertailu siitä mitä ja miten paljon on tullut lahjoja.
[/quote]
tämä siis ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:19"]
Tee tilaa niihin kaappeihin. Myy vaikka alta pois kirpparille. Lapsien kuuluu saada lukemattomia lahjoja jouluna, mitä enemmän sen parempi. Ihanampaa asiaa kun lapsen ilo lahjavuoren kerkellä ei ole. Muistan vieläkin kun omani kiljuivat riemusta aina paketin avattuaan.
Aikuisena voimme sitten käyttäytyä asiallisesti ja iloitsematta. Älä toivo lapsellesi ilon loppumista vielä.
[/quote]
Tämäkin on vaan vähän hankalaa, kun nuorempi lapsi on 1 v. ja ne vanhemman vanhat lelut tulisivat myöhemmin takaisin käyttöön. Olisi vähän pöhköä myydä ne pois. Pienemmältä olen jo hävittänyt vauvajutut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on ollut puhetta, että ainakin pienelle lapselle max kymmenen lahjaa, jos niitä tulee enemmän, niin lapsi ei osaa nauttia yhdestäkään kunnolla. Tämä on käytännössä todettu silloin, kun omat lapset ovat olleet pieniä. Yritän pitää sen mielessä ja olla ostelematta lahjoja suvun ainoalle pikkulapselle (miehen tyttärentyttärelle), vaikka oikeasti olen jo ostanut sille kolme lahjaa... :O
Mutta ehkä en anna niitä sitten jouluksi, tai max yksi lahja meiltä, isovanhempia, tätejä ja isotätejä on niin monia, annan sitten joskus muulloin, yksi tavara kerrallaan....
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:20"]
Antakaa yhdessä lahjoja köyhille.
[/quote]
En nyt kuitenkaan mitään traumoja haluaisi lapsille aiheuttaa sillä että heidän lahjat annetaan pois. Tuohan on pahin mahdollinen rangaistus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vien pitkin vuotta leluja Fidaan, ja etenkin aina ennen joulua. Lapset joskus harmittelevat myöhemmin "kadonnutta" lelua, mutta toisaalta ymmärtävät hyvin ettei uusia mahdu loputtomasti (eikä kaikilla ehdi leikkiä). Olen luvannut, että mitään sellaista en pois anna, jolla näen heidän leikkivän edes välillä, tai joka on muuten tärkeä. Joskus pyydän myös valita itse pois vietäviä tavaroita, yleensä 1 tai 2 tavaraa kerrallaan.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:19"]
Tee tilaa niihin kaappeihin. Myy vaikka alta pois kirpparille. Lapsien kuuluu saada lukemattomia lahjoja jouluna, mitä enemmän sen parempi. Ihanampaa asiaa kun lapsen ilo lahjavuoren kerkellä ei ole. Muistan vieläkin kun omani kiljuivat riemusta aina paketin avattuaan.
Aikuisena voimme sitten käyttäytyä asiallisesti ja iloitsematta. Älä toivo lapsellesi ilon loppumista vielä.
[/quote]
Moni tuntuu tosiaan ajattelevan näin. On vissiin mahdotonta saada lasta tuntemaan iloa vain muutamasta lahjasta, eikä vuoresta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:23"]
meillä on ollut puhetta, että ainakin pienelle lapselle max kymmenen lahjaa, jos niitä tulee enemmän, niin lapsi ei osaa nauttia yhdestäkään kunnolla. Tämä on käytännössä todettu silloin, kun omat lapset ovat olleet pieniä. Yritän pitää sen mielessä ja olla ostelematta lahjoja suvun ainoalle pikkulapselle (miehen tyttärentyttärelle), vaikka oikeasti olen jo ostanut sille kolme lahjaa... :O
Mutta ehkä en anna niitä sitten jouluksi, tai max yksi lahja meiltä, isovanhempia, tätejä ja isotätejä on niin monia, annan sitten joskus muulloin, yksi tavara kerrallaan....
[/quote]
niin ja ei niitä lahjoja ole pakko edes viedä omaan kotiin, ne voi jättää meillekin ja lukea/leikkiä sitten täällä meillä ollessaan niillä. Saa toki viedä, jos tahtoo, mutta ymmärrän, että nykyään tavaraa on ihan liikaa, se ei ole kivaa tilan kannalta enkä oikein usko, että lapsillekaan on hyvä, että leluja on satoja
Itselläni on myös useampikin pieni lapsi. Olen keskustellut 4v ja 5v kanssa jo kauan, että jouluna parasta on, kun saadaa olla yhdessä ja nauttia rakkaitten seurasta. Meillä on aika vähän leluja verrattuna moneen tuttavaperheeseemme ja kun heillä käydään kylässä, keskustellaan useasti jälkeenpäin siitä, miten heillä on kaikkea kivaa ja hienoa ja miten mukava on käydä, kun voi leikkiä kaikilla niillä upeilla leluilla. Yritän rakentaa lasten mieleen realistisen kuvan siitä, että joillakin on aina enemmän eikä se ole mikään iso juttu, että tavara ei tee onnelliseksi. Käydään myös lelukaupoissa ihan vain ihastelemassa kaikkea ostamatta yhtään mitään. Jos jotain ihanaa tulee vastaan ja lapsi pyytää, että se ostetaan, sanon ihan suoraan, että lelu kyllä on todella ihana, mutta me ei osteta mitään, koska kaikkea ei voi saada ja että meillä on jo paljon leluja. Ainakin vielä tämä toimii eikä mitään kateellisuutta tai katkeruutta ole ollut havaittavissa. Joskus harvoin ostetaan jotain. Viime viikolla lapset ostivat itse omilla kolikoillaan valitsemansa lelut.
Joululahjalistaa kirjoittaessamme, pyysin lapsia miettimään viisi tärkeintä toivetta. Sanoin ihan suoraan, että kaikkea ei välttämättä saa, mutta jotain varmasti toteutetaan. En pelkää lasten pahaa mieltä, mitä tulee jos jotain ei saa. Se kuuluu ihmisen elämään.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:26"]
Vien pitkin vuotta leluja Fidaan, ja etenkin aina ennen joulua. Lapset joskus harmittelevat myöhemmin "kadonnutta" lelua, mutta toisaalta ymmärtävät hyvin ettei uusia mahdu loputtomasti (eikä kaikilla ehdi leikkiä). Olen luvannut, että mitään sellaista en pois anna, jolla näen heidän leikkivän edes välillä, tai joka on muuten tärkeä. Joskus pyydän myös valita itse pois vietäviä tavaroita, yleensä 1 tai 2 tavaraa kerrallaan.
[/quote]
Lisään vielä, että olen yrittänyt kerätä aina tiettyä sarjaa enemmän, ja toisia en sittten ollenkaan (antanut tai myynyt vähätkin pois). On huomattavasti mukavampi leikkiä (ja helpompi pitää kaapit järjestyksessä) kun on laatikoittain tiettyjä juttuja. Esim. legoja ja dubloja meillä on paljon, samoin junaradan osia, mutta Playmobileista olen ajatellut luopua kokonaan (tai hankkia enemmän). Kaikkea ei tarvitse olla vaikka kaverilla tai hoitopaikassa olisikin! Kavereilla voi leikkiä kavereiden kivoilla leluilla ja meillä sitten meidän valikomalla.
Minä en uskaltaisi viedä lapsen tietämättä mitään pois, mutta minusta on hyvä että jo pienestä pitäen opetetaan siihen, että kaikkea ei voi saada (eikä kaikkea kannatakaan haalia), ja että välillä voi myös luopua omista tavaroista. Niinpä meillä on nykyisin, kun lapsi on jo vähän vanhempi, tehty sitä että jos haluaa jonkun uuden jutun, pitää miettiä onko jotain vanhoja tavaroita joista voisi luopua. Aina ei tietenkään pakoteta luopumaan mistään, mutta tämä on selkeästi auttanut lasta ymmärtämään, että kaikkea ei voi saada ja hän on oppinut harkitsemaan tarkemmin, tarvitseeko oikeasti jotain juttua. Tämä sen takia koska asumme pienessä kolmiossa ja säilytystilaa on oikeasti rajallisesti. Ja koskee tietysti myös itseäni, laitan säännöllisesti esim. vanhoja vaatteita sitä mukaa pois kun ostan uusia.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:26"]
Vien pitkin vuotta leluja Fidaan, ja etenkin aina ennen joulua. Lapset joskus harmittelevat myöhemmin "kadonnutta" lelua, mutta toisaalta ymmärtävät hyvin ettei uusia mahdu loputtomasti (eikä kaikilla ehdi leikkiä). Olen luvannut, että mitään sellaista en pois anna, jolla näen heidän leikkivän edes välillä, tai joka on muuten tärkeä. Joskus pyydän myös valita itse pois vietäviä tavaroita, yleensä 1 tai 2 tavaraa kerrallaan.
[/quote]
miten tämä on mahdollista että joku vie sinne oikeita leluja kun siellä on vai nhomeisia romuja... epäilen näitä kirjoituksia, se on mun oikeus.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:20"]
Antakaa yhdessä lahjoja köyhille.
[/quote]
En nyt kuitenkaan mitään traumoja haluaisi lapsille aiheuttaa sillä että heidän lahjat annetaan pois. Tuohan on pahin mahdollinen rangaistus.
ap
[/quote]
No ei tuo minusta mikään rangaistus ole. Voisin itse tehdä hyvinkin noin, vaikka en kyseistä ehdotusta kirjoittanutkaan. 5-vuotias jo hyvin ymmärtää, jos hänelle selittää ettei kaikilla ole leluja, että me voidaan tehdä joku hyvin onnelliseksi antamalla lahjaksi lelun. Sen jälkeen pyytää lasta valitsemaan itse jonkin ehjän lelun, jonka haluaa antaa jollekin toiselle lapselle lahjaksi. Olen melko varma, ettei oma 5v sitä pitäisi rangaistuksena vaa iloisena lähtisi miettimään, minkä lelun antaa pois.
Onko ongelma siis se, että lapset toivovat paljon lahjoja ja sukulaiset täyttävät nämä toiveet, vaan onko kyse vielä niin pienistä lapsista etteivät osaa edes pyytää mitään ja siltikin tulee paljon lahjoja?
Ymmärrän että vaikeaahan se on, mutta kannattaisi opettaa lapset pienestä pitäen siihen, että kaikkea ei voi saada. Ja opettaa siihen, että jos tekee jonkun joulupukin kirjeen, niin siitä listasta voi saada esim. max kolme juttua. Sukulaisille voisi kertoa että leluja ja krääsää on tarpeeksi, ja pyytää käyttötavaroita, esim. vaatteita. Tai sitten jotain palveluita, esim. vaikka leffaliput, HopLop-liput, lupaus siitä että vievät lapsen retkelle tms. Tai sitten että ostavat yhdessä jonkun yhden kalliimman jutun, onhan niissäkin valinnanvaraa (polkupyörä, kännykkä, tabletti yms.)