Veljen ex-vaimo myy sukumme omaisuutta kirpputoreilla :(

Pieni oikaisu: veljen vaimo myy OMAA omaisuuttaan. Erossa jaettu ja hyväksytty jaettavaksi. Turha mussuttaa enää. Sulla on muutenkin ap mennyt puurot ja vellit sekaisit, sä ET ollut veljesi erossa osapuolena lainkaan osituksesta nyt puhumattakaan.

Täällä aina ollaan ap:tä vastaan. Jos ap olisi tuo ex-vaimo, häntä syyllistettäisiin toimistaan. 

Ja ne kateelliset, jotka eivät ole perineet mitään meinaavat että kellään muullakaan ei voisi olla mitään tunnearvoa käsittävää perintöä.

Tyydy niihin omiin tavaroihisi. Ja ei ne muistot mihkään katoa, vaikka se lamppu tai mikä vaan tavara ei ole sun elämässä. 

Varmasti harmittaa, mutta ap, neuvoisin, että pääse siitä yli. Loppujenlopuksi, se on VAIN tavaraa, ja helpoimmalla pääset jos lopetat katkeroitumisen ja annat asian olla. Varmasti järkytys ensialkuun oli suuri, mutta kun aikas pähkäilet niin ehkä se ei olekaan niin iso asia, että yöunet kannattaisi pitkäksikin aikaa uhrata sen vuoksi :)

MUTTA jos asia ihan oikeasti vaivaa, niin ainoa mitä voit tehdä on laittaa asiallinen viesti ja esittää asia ex vaimolle niinkuin täällä esitit, ja hyvällä tuurilla (jos naisella on yhtään empatiakykyä tai ymmärrystä muita kohtaan) voitkin saada asioita sovittua, ja ehkä just itselle arvokkaimmat jutut pelastettua :) Toisaalta, jos nainen on ihan tunnevammainen, onko ne tavarat oikeasti niin arvokkaita että haluaisit niiden vuoksi joutua tekemisiin naisen kanssa.

Jos mä olisin sä, niin harmittelisin aikani, mutta antaisin asian olla. Kuitenkin, arvokkaimmat asiat eivät ole asioita, ja varmasti muistat isoäitisi muutenkin kun astioiden ja nimikirjaimien perusteella:)

Eihän ne veljesi ex:lle merkitse mitään. Saa vain kivat joulurahat itselleen niistä.

Jos joku mokas, niin veljesi. Hänen ei olisi missään nimessä pitänyt luovuttaa oman sukunsa omaisuutta tuolle naiselle. Varsinkin, jos niissä oli paljon tunnearvoa kaikille. 

Hölmöhän tuo nainen olisi, jos teille niitä nyt ilmaiseksi alkaisi jakamaan, eron aikana olisi pitänyt sopia asiat.

Teinä mä olisin puhumatta omalle veljelle, hän se on mokannut ja pahasti. Tosin ei varmastikaan omasta mielestään, koska antoi tavarat pois omalta suvultaan.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:03"]

Sitä tavaraa on tuhansien ja tuhansien eurojen arvosta. Jos pelastamaan lähtisin, siitä tulisi loputon tie.

- -

Mutta nuo "nyt lähtis tosi halvalla vanha lamppu" saa veren kiehumaan,

ap

[/quote]

Jos ne kerran lähtee halvalla, niin osta pois ne mitkä voit.

Ymmärrän, että sieluasi riipoo nähdä vejesi ex-vimon myyvän sukusi entistä omaisuutta, mutta et ole yksin. Näitä erilaisia jakoja ja osituksia tapahtuu moissa perheissä ja suvuissa, oli sitten kyse avioerosta tai perinnönjaosta.

Kun isäpuoleni kuoli, oli tietysti selvää, että en peri häntä. Hän oli tehnyt testamentin veljensä pojalle. Minut oli "ostettu" ulos pesästä mitättömällä rahasummalla, joka markkeerasi äidinperintöäni. Onneksi älysin mennä keskustelemaan oikeusavustajan kanssa tilanteesta ja hän huomasi papereita tutkittuaan, että ositusta ei ollut tehty samalla, kun sain mainitun rahasumman, vaikka sitä ovelasti nimitettiin ositukseksi. Otin yhteytä perillisen ja sanoin, että pesässä on melko paljon äidilleni kuulunutta tavaraa. On tehtävä ositus. Piti tehdä lista. Toimitin se hänelle ja sain sitten tavaraa, mutta ei se mennyt kuin Strömsössä. Paljon jäi äidin ja hänen sukunsa omaisuutta sellaisille, joille ei ole mitään tunnearvoa. Sillä tunnearvostahan noiden vanhojen astioiden ym. kohdalla on useimmiten kysymys. Enon kuoleman jälkeen sain paljon isovanhemmilleni kuulunutta tavaraa ja on varma, että minä en ainakaan niitä kirpparille vie.

8 kommentoi uudestaan.

Aluksi koin sympatiaa ap:ta kohtaan. Mutta myöhempien viestien jälkee sympatia alkaa kadota.

Siis ihan oikeasti itket jonkun huonekalun perään mutta et ole valmis tekemään mitään sen pelastamiseksi. Tai toteat että se olisi loppumaton homma pelastaa nuo kaikki. No älä pelasta kaikkea vaan se yksi sinulle tärkein ja unohda loppu. Jos teillä kerta on muistoja muutenkin niin ei kannata takertua noihin menetettyihin.

Minusta on parempi että tuo ex myy nuo huonekalut ja muut tavarat eikä heitä niitä roskiin. Ja se että kukaan suvusta ei suostu tekemään kauppaa tuon naisen kanssa kuulostaa pikkumaiselta tai sitten nuo tavarat ei oikeasti olekkaan teille niin tärkeitä. Minä olisin antanut vaikka kaverille rahaa ja pyytänyt ostamaan puolestani tärkeimmät tavarat niin ei tarttisi omalla nimellä olla sen exän kanssa tekemisissä.

Minusta kuulostaa että ap ei ole oikein sinut vielä veljen eron kanssa ja kiukkuaa sitäkin tässä tavarajutussa. Ilmeisesti veljellä ei ollut eksänsä kanssa lapsia joille tavarat olisivat myöhemmin periytyneet ?

Tuossa ap:n kertomassa tapauksessa taas kerran kävi selväksi, että  jos pariskunnalla olisi ollut avioehto, jossa olisi määrätty, että eron sattuessa molemmat pitävät pesään tuomansa omaisuuden ja yhdessä hankittu jaetaan tasan, tai miten nyt olisiva sopineet. Olisi säästytty moneltä riidalta ja sisaren kyyneleeltä.

Mun täytyy kyllä sanoa, että tulen aina tosi surulliseksi siitä, kun kuulen kuinka ihmisten muistot on kiinni tavarasta. Että se ja se roskapussi herättää nostalgisia muistoja.. jos sitä muistoa ei muista ilman sitä tavaraa, niin ei se muisto ollut muistamisen arvoinen sittten alunperinkään, sori vaan. Samaa sarjaa on tää joka joulu kynttilät vainajille ja sitten siellä teatraalisesti kyynelehditään hetki ja taas voi 354 päivää olla muistamatta koko tyyppejä. 

juu- minun veljen vaimo teki samoin- ja heitti arvotavaraa roskiin

Joskus tuntuu et osa ihmisistä haluaa rakentaa kotimuseon noilla tavaroilla. Tai tietty voi sanoo alttarinkin, jos haluaa korostaa. Kun ei ne muistot voi olla kiinni siitä piirongista tai lampusta...en usko...

jos tavarat on miniällä ja ero on lainvoimainen, ette valitettavasti suku voi mitään

ps toinen veljeni kun erosi, hän jätti ex-vaimolle ihan kaikea: pianot ja korut ja huonekalut