Miksi yli 30-vuotiaana esikoisen saavia dissataan?

:D hyvä kommentti. Mä oon onneks matkustanut edes jonkin verran. Omaisuutta ei kyl ole.

koska nuoriakin dissataan. Piiri pieni pyörii ja sitä saa mitä tilaa. Ollaan kaikki ystävällisiä niin ketään ei tarvi kostoksi haukkua

Missä dissataan? Minusta nykyään on enemmän sääntö kun poikkeus, että esikoinen saadaan kolmen kympin hujakoilla. Ja käsittääkseni tilastot tukevat omia havaintojani, eikös esikoisen saavien äitien keski-ikä ole n. 28-v ja pk-seudulla vielä korkeampi? Noissa kun huomioidaan kaikki (myös ne teininä esikoisensa saavat) niin aika moni saa vastaavasti lapsensa 30+ vuotiaana.

Ja minusta tuo on hyvä asia, oman kokemukseni mukaan ne jotka ovat lapsen/lapsia hankkineet parikymppisinä, ovat asiaa (tietoisesti tai tiedostamattaan) "katuneet". Lapsettomat ikätoverit ovat olleet vapaampia opiskelemaan, luomaan uraa, matkustamaan ja ns. vapaampia elämään itselleen.

Ja nyt tässä 30+ iässä huomaa, kuinka lähes järjestäen noiden parikymppisinä lapsia tehneiden liitot alkavat kaatua. Ja en ihmettele, ihminen kasvaa aika paljon ikävuosina 20-30v, aika harva on 30+vuotiaana sen lukioheilansa kanssa yhdessä, vaikka silloin se rakkaus oli niin vahvaa ja uskoi ettei ikinä erota... 30-v on enemmän elämänkokemusta ja tietää paremmin mitä haluaa, joten sen puolisonsa osaa valita ehkä vähän paremmin/sopivamman. Lisäksi kun on elettyä elämää takana, on helppo keskittyä vauva-arkeen ja nauttia siitä, koska on jo saavuttanut paljon muitakin juttuja elämässään.

Mitä väliä. Itse synnytin terveen pojan 44 v ja en ole kuullut ainakaan mulle sanovan kenenkään miks noin vanhana.

En ole kyllä nähnyt ap:n kuvailemia keskusteluja tai dissauksia. Jos esikoinen saadaa nykyään noin 29-vuotiaana, niin eipä ole edes varaa dissailla.

Eihän dissata, kylla dissaus taitaa olla sun päässä? Mä sain esikon 27 vuotiaana, mutta ihan hyvin lasten hankinta olis voinut jäädä 30+ ikävuosiin. Mun useimmat pitkäaikaiset ystäväni on korkeakoulutettuja, eikä kenelläkään muulla ole vielä lapsia, ollaan nyt kolmekymppisiä. Jokainen elää elämänsä miten haluaa. Toiset tekee eka lapset, ja sit kouluttautuu. Toiset tekee päinvastoin, toiset tekee lapset samalla kun opiskelevat. Toiset eivät koskaan juuri kouluttaudu. Ei dissata ketään, ollaan toisillemme hyviä <3

Ehkä mä sit oon vaan väärillä foorumeilla (muuallakin kuin täällä) ja kaveritkin on lisääntyneet pääasiassa 25-29-vuotiaina, tunnen vain muutamia yli 35-vuotiaina lapsen saaneita.. kitos kaikile, mieli paranee jo :) ap

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 21:28"]

Missä dissataan? Minusta nykyään on enemmän sääntö kun poikkeus, että esikoinen saadaan kolmen kympin hujakoilla. Ja käsittääkseni tilastot tukevat omia havaintojani, eikös esikoisen saavien äitien keski-ikä ole n. 28-v ja pk-seudulla vielä korkeampi? Noissa kun huomioidaan kaikki (myös ne teininä esikoisensa saavat) niin aika moni saa vastaavasti lapsensa 30+ vuotiaana.

Ja minusta tuo on hyvä asia, oman kokemukseni mukaan ne jotka ovat lapsen/lapsia hankkineet parikymppisinä, ovat asiaa (tietoisesti tai tiedostamattaan) "katuneet". Lapsettomat ikätoverit ovat olleet vapaampia opiskelemaan, luomaan uraa, matkustamaan ja ns. vapaampia elämään itselleen.

Ja nyt tässä 30+ iässä huomaa, kuinka lähes järjestäen noiden parikymppisinä lapsia tehneiden liitot alkavat kaatua. Ja en ihmettele, ihminen kasvaa aika paljon ikävuosina 20-30v, aika harva on 30+vuotiaana sen lukioheilansa kanssa yhdessä, vaikka silloin se rakkaus oli niin vahvaa ja uskoi ettei ikinä erota... 30-v on enemmän elämänkokemusta ja tietää paremmin mitä haluaa, joten sen puolisonsa osaa valita ehkä vähän paremmin/sopivamman. Lisäksi kun on elettyä elämää takana, on helppo keskittyä vauva-arkeen ja nauttia siitä, koska on jo saavuttanut paljon muitakin juttuja elämässään.

[/quote]

mä ihmettelen aina tälläisiä perusteluita, voitko sä sitten 30+ niinku päättää keneen rakastut ja silloin ei sit ikinä erota?? Kerro mitä eroa puolison valitsemisessa on 20 ja 30? millaisen puolison sä olisit valinnut 20 vuotiaana ja miten elämänkokemus liittyi siihen että sä valitsit erilaisen puolison 30 vuotiaana?

itse olen valinnut puolisoni 19- vuotiaana ja edelleen 34- vuotiaana rakastan häntä ja valitsisin hänet? Lapsen sain 20- vuotiaana ja ihan hyvin pystyin keskittymään? Vauva-arkeen ja vielä nauttiakin siitä, miksen olisi??

ihan urpot perustelut mun mielestä..

Ei oo muakaan dissattu. Sain 35-v ja 37- v lapseni. Tosin ei mua dissaus haittaisi, saa sanoakin, jos se jonkun oloa helpottaa. Vähän vanhahan mä olinkin jo. Mutta se ei ollutkaan oma valintani. ( eikä syy ollut lapsettomuusongelmat, vaan elämäntilannekysymykset, masennusta ym) Kun et ole mun kengissäni, niin et tiedä, sanoisin ulkopuolisille vaan :)

Samaa mieltä kuin 14. Jokaisessa parisuhteessa tulee kriisin paikkoja, toiset selviää ja toiset eroaa. Jos on tavannut nuorena, niin ne ekat kriisitkin tulee aikasemmin. Mistä sinä 30 kymppisenä kumppanin tavannut päättelet, ettei teille tule koskaan vaikeampia aikoja? Elämänkokemusta muka paljon, minusta naiivia. 

hyvä elää, tarkoitan. Me on asuttu vuosi yhdessä.

Ei minusta yleensä nykyaikana kyllä dissata. Yli nelikymppisenä esikoisen saavia jonkun verran, mutta ainakaan Helsingissä harva siitäkään jaksaa kohkata, kun ei ole kovin epätavallisia edes nelikymppiset esikoisen saajat.

No mulle ny viimeks sanottiin että koita nyt saada se miehes jo hommiin tai vaihda miestä, kun oot jo tuon ikäinen. mut eihän ihmiset ole mitään kahviautomaatteja... et jos ei tule cappuccinoa niin kulman takaa läytyy sit parempi automaatti... kun on rakkaus ja luottamus ja sellaisetkin asiat. Tosi luottavainen olo tulevaan kun vihjaillaan että olen va.

vanha :D en näköjään osaa tänään kirjoittaa. Ap

Kaikkia dissataan jos on alle 29 tai yli, ja jos ei ole korkeaa koulutusta, mahtavaa työpaikkaa, matkustanut maailman joka kolkkaan, velatonta isoa omakotitaloa, mökkiä, venettä ja vähintään kahta uutta autoa.