Mitä ajattelette äidistä, jonka lapsi on masentunut?
Kommentit (11)
Minkäikäinen masentunut lapsi? leikki-ikäinen, koululainen, teini, aikuinen?
Itse olen myös äiti, jonka lapsi on masentunut:( Syytän itseäni, vaikka olen parhaani tehnyt ja kaikkea apua hakenut. Vähän ohi aiheen...
Minun äitini on maailman ihanin, rakastava, huumorintajuinen, perheelle omistautuva ja minulla ja sisaruksilla oli niin hyvä lapsuus kuin ikinä voi olla. Siltikin yksi sisaruksistani on masentunut, enkä todellakaan syytä siitä äitiä.
En tahtoisi ajatella näin, mutta kun äitituttuni lapsi masentui, ja lopulta tappoi itsensä, väkisinkin mieleen pulpahti että kasvatuksessa(kin) on täytynyt mennä jotain pahasti pieleen...
Tuntisin syvää empatiaa äitiä kohtaan, jos olisi kyse ns. normaalista äidistä (eli ei mikään lapsensa heitteille jättänyt vastuuntunnoton luuseri). Masennus on oikeasti kamala sairaus, enkä sitä kenellekään toivoisi.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 18:12"]
En tahtoisi ajatella näin, mutta kun äitituttuni lapsi masentui, ja lopulta tappoi itsensä, väkisinkin mieleen pulpahti että kasvatuksessa(kin) on täytynyt mennä jotain pahasti pieleen...
[/quote]
Nuorin siskoni oli vakavasti masentunut ja syömishäiriöinen. Lopulta 17-vuotiaana tappoi itsensä. Tietenkään en voi olla täysin objektiivinen, mutta jos äitini on onnistunut ennen nuorinta siskoani kasvattamaan kolme tytärtä pärjääviksi kansalaisiksi, niin en jaksa uskoa että nuorimman kohdalla masennus olisi ollut kasvatukseen liittyvä asia.
Äitini on sankari, kokenut kamalan asian elämässään (kuten koko perheemme) ja ainakin ulospäin kokemuksesta huolimatta kokonainen. Nostan hattua äidilleni, vahva nainen.
Annan kaiken empatiani äidille, josta tiedän että hän on parhaansa tehnyt. Lapsen masennus on osunut omallekin kohdalle, ja ne itsesyytökset ovat ihan hirveitä. Minua helpotti kun vahvistui, että lapsen masentumiselle oli olemassa syy, joka ei ollut meidän vanhempien vika. Ja kun tähän syyhyn saatiin apua, myös masennus helpottui.
Olen myös koettanut ajatella, että jos aikuisistakin niin moni masentuu, niin yhtä lailla masennus voi koskettaa myös lapsia. Vaikka masennus onkin kurja ja pahimmillaan vakava sairaus, ei siitä kannata tehdä liian isoa mörköä. Se voi koskettaa ketä vain, ja onneksi apuakin on saatavilla. Meille lastenpsykiatri sanoi, että lapsilla on erittäin hyvät valmiudet toipua masennuksesta. Diagnoosi ei siis tarkoita samaa kuin maailmanloppu.
Kyllähän noihin mieliala-asioihin vaikuttavat monet muutkin asiat kuin äidit. Perimästä lähtien. Ja sitten minkälaisia elämänkokemuksia kohtaa. Kaikki ei riipu äideistä. On myös ne isät ja ulkomaailma. Joskus on vaikea saada apua ja sitten tilanne menee tosi pitkälle ennen kuin siitä päästään ulos.
Ja yhdeksän, en peukuta kamalalle kokemuksellenne vaan äidillesi ja myöskin sille, että puhut asiasta.
Että äidillä on varmasti raskasta ja kova huoli lapsestaan.