Lue keskustelun säännöt.
Puolison häiritsevä alkoholin käyttö
22.09.2020 |
Kuinka selvitä?
Kunnon mies noin muuten, mutta juo useamman kerran viikossa kolmisen tölkkiä lonkeroa illlassa.
Olen suht itsenäinen joten tää ei hirveästi häiritse mun elämää. Itse juon todella vähän, yksinkertaisesti kun ei vaan maistu.
Niinä hetkinä kun juo niin lähden yleensä lenkille yksin. Toki olisi kiva saada hänet mukaan, mutta nautin myös yksinolosta.
Mitähän voisi tehdä, että saisin hänen mielenkiinnon juomisesta johonkin toisaalle?
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi epäselväksi mikä on varsinainen ongelma? Harmittaa kun miehellä on omasta mielestäsi huono tapa? Harmittaa kun mies ei lähde lenkille tai tee muuta sinun mielestäsi järkevää lonkeron juomisen sijaan? Jos mies ei humallu eivätkä määrät ole kasvaneet, niin en näe tuossa mitään ongelmaa. Häiritsisikö sinua yhtä paljon jos mies söisi suklaalevyn useampana kertana viikossa? Miksi?
Ei, koska suklaata syönyt on selvin päin, ei suklaalla ole yhtä paljon terveyshaittoja eikä sen syöminen estä esimerkiksi autolla ajamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tunnutaan käyvän paljon kädenvääntöä siitä, onko se muutama lonkero nyt niin paha juttu. En lukenut kyllä koko ketjua, mutta hyvä perusajatus on, että kun mitataan esim 5-10 vuoden aikajänteellä, alkoholin käyttö vähenee käytännössä hyvin harvalla - yleensä se tuppaa vaan lisääntyä. Jos juomisesta on tullut jo ns. arkitapa, eli että se tölkki sihahtaa puoliautomaatiolla ihan vaan tavallisena koti-iltana yksin/perheellä ollessa, niin tuo tapa etenkin johtaa hyvin hyvin todennäköisesti aikojen saatossa siihen, että sitä alkoa menee enemän ja enemmän kun kemiallinen koukku pahenee, toleranssi kasvaa jne.
Joku kolme lonkeroa joinakin iltoina ei siis itsessään vielä kuulosta nyt ihan älyttömältä örvellykseltä, mutta tosiaan, suunta on hyvin todennäköisesti alaspäin...
Olen itse alkoholistin entinen puoliso, myös isäni on alkoholisti. Paljon olen aiheeseen perehtynyt ihan oman läheisriippuvuudesta toipumisprosessin yhteydessä.
Etenkin jos mies suhtautuu hyökkäävästi tai puolustelevasti pyyntöön jättää lonkerot juomatta, suunta on jo huolestuttava. Kertoo, että koukku on syntynyt.
Sinun ainoa vaihtoehtosi puolisona on hyväksyä, ettet voi etenkään tietyn pisteen jälkeen kontrolloida juomista. Jos mies on halukas muutokseen, niin sitten toivoa on. Muussa tapauksessa vaihtoehtona on hyväksyä tilanne ja se, että tuo tulee todennäköisesti pahenemaan, tai nostaa kytkintä. Minä valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon - tosin vasta siinä vaiheessa kun juominen oli karannut niin pahasti käsistä, että siihen liittyi väkivaltaa, minulta salaa juomista kun vedin rajan siihen että humalaisen seurassa en halua olla jne. Älä päästä tilannetta noin pitkälle!
Heille jotka toitottavat:"mitä haittaa on parista lonkerosta".
Olin parisuhteessa miehen kanssa joka joi lähes joka ilta kaljan tai pari. Sitten hän jäi työttömäksi. Itse kävin töissä. Kun illalla saavuin kotiin hän makasi sohvalla ja joi kaljaa. Vähitellen tilanne muuttui niin, että sohvan vieressä oli laatikollinen kaljaa, ettei tarvitse edes nousta hakemaan uutta tölkkiä. Vastasin yksin kaikista elämisen kuluista, hoidin kaiken yksin. Onneksi emme ehtineet saada lapsia. Oli pakko erota koska toinen ei nähnyt mitään ongelmaa elämässämme ja ihmetteli, että miksi haluaisin että hän opiskelisi itselleen uuden ammatin tai etsisi työpaikan. Myöskään juominen ei ollut ongelma:"sehän on vain tavallista kaljaa".
Sellainen jatkuvampitapainen käyttö häiritsee enemmän, vaikka olisi vain suhteellisen pieniä määriä. Kovempi juhlinta silloin tällöin harvemmin ei niin pahasti häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miesystävällä on vastaava tapa. Ei ehkä joka ilta, mutta viikottain. Emme asu yhdessä, joten koitan kestää.
Eniten mua häiritsee se, että kun puhumme puhelimessa, niin hän on ihan erilainen kuin selvin päin. Puheessa toistuu tietyt maneerit, on sammallusta, hän on aggressiivisempi ja puhuminen hänen kanssaan on vain epämiellyttävää. Jos ajattelette, että mikään ei parista tai parista kaljasta tai lonkerosta muutu, niin olette väärässä.
Ikävintä on, että hän juo ns. salaa, eli on silleen mitään en oo ottanut, mutta kyllähän sen huomaa. Joskus näin jopa yhdessä ollessa. Olen sanonut, että ei mua haittaa jos ottaa saunakaljaa tai joskus vaikka perskännit, mutta salailu ahdistaa todella. Ei hän siitä suutu, mutta ei myöskään muutu.
Eniten tää mietityttää jos joskus halutaan muuttaa yhteen, että miten asia sitten ilmenee. En halua asua saman katon alla pullonpiilottelijan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävällä on vastaava tapa. Ei ehkä joka ilta, mutta viikottain. Emme asu yhdessä, joten koitan kestää.
Eniten mua häiritsee se, että kun puhumme puhelimessa, niin hän on ihan erilainen kuin selvin päin. Puheessa toistuu tietyt maneerit, on sammallusta, hän on aggressiivisempi ja puhuminen hänen kanssaan on vain epämiellyttävää. Jos ajattelette, että mikään ei parista tai parista kaljasta tai lonkerosta muutu, niin olette väärässä.
Ikävintä on, että hän juo ns. salaa, eli on silleen mitään en oo ottanut, mutta kyllähän sen huomaa. Joskus näin jopa yhdessä ollessa. Olen sanonut, että ei mua haittaa jos ottaa saunakaljaa tai joskus vaikka perskännit, mutta salailu ahdistaa todella. Ei hän siitä suutu, mutta ei myöskään muutu.
Eniten tää mietityttää jos joskus halutaan muuttaa yhteen, että miten asia sitten ilmenee. En halua asua saman katon alla pullonpiilottelijan kanssa.
Jos muutetaan yhteen, asia ilmenee siten, että pitempiaikainen juominen alkaa vaikuttaa yhtä enemmän käytökseen. Ei koskaan parempaan suuntaan!
Parista kaljasta tai muusta juomasta ei ehkä yhdellä käyttökerralla paljon muutu, mutta kyllä vuosien mittaan muuttuu paljonkin. Tämän vuoksi moni on erehtynyt alkoholistin puolisoksi, kun on kuvitellut, että " eihän se oikeastaan juo niin paljon että haittaa".
Vierailija kirjoitti:
Heille jotka toitottavat:"mitä haittaa on parista lonkerosta".
Olin parisuhteessa miehen kanssa joka joi lähes joka ilta kaljan tai pari. Sitten hän jäi työttömäksi. Itse kävin töissä. Kun illalla saavuin kotiin hän makasi sohvalla ja joi kaljaa. Vähitellen tilanne muuttui niin, että sohvan vieressä oli laatikollinen kaljaa, ettei tarvitse edes nousta hakemaan uutta tölkkiä. Vastasin yksin kaikista elämisen kuluista, hoidin kaiken yksin. Onneksi emme ehtineet saada lapsia. Oli pakko erota koska toinen ei nähnyt mitään ongelmaa elämässämme ja ihmetteli, että miksi haluaisin että hän opiskelisi itselleen uuden ammatin tai etsisi työpaikan. Myöskään juominen ei ollut ongelma:"sehän on vain tavallista kaljaa".
En katselisi sekuntiakaan. Alkoholistiperheessä varttuneella en ole erehtynyt edes asumaan miehen kanssa samassa asunnossa. Ero on paljon kivuttomampi, kun on omat kämpät. Sen voi myös hoitaa heti, kun kuvaamiasi ongelmia tms. alkaa ilmetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein iltaisin kun jo luulee että tänään ei kaljotella, niin eikös vaan tämä sitten kuitenkin sihauta se tölkin auki. Tosi ärsyttävän kuuloista. Oikeastaan koskaan se ei jääkään siihen yhteen, jolloin seurauksena on häiritsevä juopumus.
Pystyn hyvin samaistumaan tuntoihisi. Hitto että opin vihaamaan sitä sihahdusta....
Eniten häiritsee silloin jos toinen ottaa mutta ei itse ota. Seuraavana päivänä jo häiritsee vähemmän, ellei ole aiheutunut jotain harmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein iltaisin kun jo luulee että tänään ei kaljotella, niin eikös vaan tämä sitten kuitenkin sihauta se tölkin auki. Tosi ärsyttävän kuuloista. Oikeastaan koskaan se ei jääkään siihen yhteen, jolloin seurauksena on häiritsevä juopumus.
Pystyn hyvin samaistumaan tuntoihisi. Hitto että opin vihaamaan sitä sihahdusta....
... vaikka se olisi vain limsatölkki, mutta se ääni herättää heti muistoja ja ahdistusta. Vaikka harvoin se limsaa on, ehkä vain silloin, kun kaljat ja siiderit ovat loppuneet. Silloin on pahalla päällä siksi, kun joutuu olemaan juomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein iltaisin kun jo luulee että tänään ei kaljotella, niin eikös vaan tämä sitten kuitenkin sihauta se tölkin auki. Tosi ärsyttävän kuuloista. Oikeastaan koskaan se ei jääkään siihen yhteen, jolloin seurauksena on häiritsevä juopumus.
Pystyn hyvin samaistumaan tuntoihisi. Hitto että opin vihaamaan sitä sihahdusta....
Ne sihauttelijat tuskin tajuaa itse kuinka hyvin se hetken ääni-ilmiö saa aikaan aikamoisen epäluulon sen illan kulusta.
Jos miehesi ei näe asiassa ongelmaa. Lähde ja jätä hänelle se ongelma. Harvoin noi tulee muuttumaan. Täytyy kyllä sanoa, että kommenteista päätellen. Se mikä oli ennen epänormaalia, niin on nykyään normaalia.