Haluaisin kuulla kokemuksia rakentamisesta appivanhempien kanssa samaan pihapiiriin!

Lastenhoito olisi ekstrahelppoa asuttaessa vierekkäisillä tonteilla.

Ihme ajattelua. No, kyllä sitten soi toisenlainen kello, kun anoppi on jatkuvasti nostelemassa kattiloiden kansia ja ihmettelemässä pojalleen miniän taloudenhoitoa.

Onhan siinä tietysti hyviä puoli, että on lapsenvahti ja talonvahti aina käden ulottuvilla, jos tulee tilanne, että lapset sairastuvat tai olette menossa matkalle. Mutta luulen, että itseä ahdistaisi eniten se, että anoppi tai appiukko tulisivat yllättäen kotiimme vaikka kesken riidan tai lemmenhetken. Vaikka kuinka olisi säännöt olemassa niin ne voi hyvin yllättäen unohtua, kun tulee tarve tulla lainaamaan vaikka kananmunia...Ja jotenkin minua ahdistaisi sekin, että liian tutut ihmiset asuvat siinä ihan liian lähellä ja näkevät ja tietävät kaiken mitä me teemme. Ei siis sopisi mulle, mutta sopii ehkä teille. Minä nyt vaan olen enempi sellainen, että haluan säilyttää tietyn välimatkan sukulaisiin.

Halusin kysellä kokemuksia-en kuulla haukkuja.



Riina

Emme kyllä ole rakentamassa, vaan ehkä muuttamassa samaan pihapiiriin appivanhempieni kanssa.



Välit ovat niin hyvät kuin olla vain voi ja pelottaakin, että jos elämä ei sitten sujukaan ihan niin kuin toivoisi, niin kohta hyvät välit ovat muisto vain.



Eniten ehkä itseäni mietityttää se, kuinka kehtaisimme asettaa heille rajoituksia meillä käymiseen kun heillä on aina ovet avoimina meille ja voimme olla heillä kuin kotonamme (ne, emme kyllä ole, mutta siis periaatteessa).



Onneksi mies on asioista ihan samaa mieltä kuin itsekin olen ja asiaa vasta mietitään - ajankohtaista tämä olisi meillä vasta muutaman vuoden kuluttua.

Riina

kuka teillä milloinkin kyläilee jne. Kun he ovat eläkkeellä, heillä on vain aikaa teille ja lapsillenne :)

Ja vaikka teidän vieraista ei kyselläkään, niin kyllä ne huomataan ja niistä jutellaan sitten appivanhempien seinien sisällä ja arvostellaan.. Muuttakaa lähelle mutta älkää viereen. Vaikka 500 m päähän edes niin ettei näköyhteyttä ole.

Minäkin suunnittelin samaa ennen kuin sain lapsia... Koska silloin suhteemme muuttui oleellisesti, anoppi nimittäin alkoi yhtäkkiä sekaantua elämäämme!!! Aikaisemmin olimme saaneet olla rauhassa. Onneksi emme sitten rakentaneetkaan anoppilan naapuriin, voi olla etten enää olisi miehenkään kanssa yhdessä. Nimittäin jo se että asumme 3 v päässä on kiristänyt välejä kun anoppi on rampannut täällä jatkuvasti lapsenlapsia katsomassa. Voi mitä se olisikaan ollut jos olisimme asuneet näköetäisyydellä! Aina olisivat tienneet mitä puuhaamme ja jos lähdemme jonnekin. hui kamalaa. Minä ainakin olisin menettänyt itsenäisyyteni kokonaan.



Nytkin aina silloin tällöin kuulee miten anoppi ja appi selittävät mitä heidän lähin naapurinsa milloinkin tekee ja miten ovat nähneet kun he ovat lähteneet sinne ja tänne ja milloin ovat tulleet kotiin. Ajatelkaas sitten miten olisivat meidän elämäämme seuranneet!



Me olemme nyt jopa muuttamassa kauemmas anoppilasta muutaman vuoden sisään. Ihanaa kun saa lisää etäisyyttä!

Ei muuta kommentoitavaa.

ap