Vieläkö kolmas lapsi vai kaksiko riittäisi?

Meillä on kaksi lasta (1v ja 5v) minä olen varma, että haluan ainakin sen pikkukolmosen...ehkä 3-5 vuoden päästä, tämän kuopuksen vauva-aika oli tosi vaikea (eikä loppua todellakaan näy) ja minä en nyt jaksaisi tavallaan aloittaa kaikkea alusta. Tässä välissä ajattelin mennä töihin ja edistää opiskelu kuvioitani ja vähän vetää henkeä ;)



Jos sinusta tuntuu, että olet väsynyt ja haluat ottaa sen työpaikan vastaan, niin tee sitten niin. Toivottavasti saatte tehtyä päätöksen johon olette tyytyväisiä =)



M+pojat 1v ja 5v

Tutultahan tuo tekstisi kuulosti. Meillä pojat 2,6 ja 1,2 v ja samanlaisia mietteitä pohditaan. Periaatteessa meillä olisi talossa ja autossa tilaa. Taloudellisesti ok tilanne. Ainoat asiat jotka mietityttää on oma terveys (ei mitään vakavaa mutta pikkasen remppaa) ja ennenkaikkea oma jaksaminen. Nytkin tuntuu että mennään joskus äärirajoilla mutta sitten taas hyvinä päivinä tuntuu että tottakai vielä kolmas poika meidän perheeseen (tyttö käy yhtä hyvin mutta jotenkin hassusti sitä kuvittelee aina kolme poikaa ??).



Joskus minusta tuntuu että olisi reilumpaa poikia kohtaan tyytyä kahteen lapseen niin että he saisivat enemmän aikaamme mitä kolmen lapsen kanssa. Ja jaksaisimme paremmin. Vanhemmillakin olisi helpompaa kahden kanssa. Mutta kuitenkin tuntuu että jotakin vielä puuttuu. Eniten minua pelottaa että jos kolmas lapsi ei olisikaan terve miten jaksaisimme sitten. Tarkoitan että jos joutuisimme olla paljon vauvan kanssa sairaalassa jne. Mieheni toivoo erityisesti kolmatta lasta perheeseen. Meillä on ikää jo senverran ettei tässä pitkiä harkinta taukoja kannata pitää vaan kolmonen tulee kuvioihin pian tai ei sitten ollenkaan.



Meillä taitaa tuo luonto saada päättää asiasta. Eli tulkoon jos on tullakseen. Kaitpa sitä kolmekkin mahtuisi vielä syliin kun kerta kaksikin mahtuu...

Eli meillä miehen kanssa vauvakuume ja meillä on nyt 2 ja 3 vuotiaat lapset. Minulla on ollut vauvakuume jo kohta vuoden mutta nyt mieskin on tunnustanut kaksi päivää jo ajatelleen töissä pikkukolmosta... Mies on ollut aikaisemmin vastaan että ei vielä kolmosta, vaikka haluaisi kuitenkin lisää lapsia. Sovittiin että odotamme vuoden, silloin lapset on tarpeeksi vanhoja jotta pärjätään yhden lapsen rattailla.

Arki on varmasti helpompaa 4 ja 5 vuotiaiden kanssa kun 3 ja 4 vuotiaiden. Liikumme päivittäin paljon lasten kanssa ja nyt heidän kanssa on helppo lähteä, mutta vauva mutkistaa heti kuvioita, joten odotamme kiltisti vuoden ennekun lähdemme yrittään kolmatta lasta. Meille lapsiluku ei ole varmaan vielä silloinkaan täynnä...

Meillä siis kolme lasta 6, 4 ja 2-vuotiaat. Täytyy sanoa, että ehkä nuorimmainen olis voinu syntyä hieman myöhemminki. Luoja päätti kuitenki toisin ja saimme toivotun kolmosen jo hieman aiemmin.

Rankkaa on kyllä ollut. Elimistökin joutuu koville, kun on jatkuvasti raskaana ja imettää.



Itsellä on vakituinen ihan kiva työpaikka, joten en ole joutunut miettimään asiaa siltä kannalta. Lapsista on toisilleen kovasti seuraa, ku ikäeroa ei ole kovin paljon.

Etenkin nyt, kun kakkosen pikkuvauva-ajasta väsyneenä tuntuu siltä, että " oma aika" olisi kyllä tervetullutta. Mietin siis sitä, että kahden lapsen kanssa jäisi aikaa enemmän omille harrastuksille ja parisuhteelle. Tohon sanosin, että itse olen kyllä harrastanut ei kolmas ole tuohon vaikuttanut. Kahdelle lapselle pystyy esim. hoitajan järjestämään suhteellisen helposti, mutta kolme on jo vaikeampaa organisoida vaikkapa mummulaan yökylään. Mummulaan ovat meillä kaikki lapset olleet tervetulleita. Päivähoitopaikan suhteen on ollut kyllä ongelmia. Onnistunee, jos vie kaikki päiväkotiin.



Tilanne kaiketi helpottuu, kunhan lapset tästä kasvavat isommiksi? Sitten ei ehkä äiti ole enää näin väsynyt ja pinna kireällä, jolloin kolmas lapsi ehkä menee vähän niin kuin siinä sivussa. Kolmas ei mene kyllä siinä sivussa vasemmalla kädellä hoidellen. Aikaa menee kaikkeen tekemiseen paljon enemmän eikä kotitöihin ole aikaa. Toivottavasti lapset oppivat oma-aloitteiseksi ja tekemään niitä kotitöitä, joita näyttää olevan loputtomasti.



Suomi näyttää olevan suunniteltu ainoastaan yhden taikahden lapsen perheille. Jos lähdetään koko perheellä lomalle täytyy varata kunnon mökki. Hotellihuoneisiin ei mahdu, jos ei ota kallista perhehuonetta. Kolme lasta on kuitenkin mielestäni suuri rikkaus. Toivottavasti lapset osaavat arvostaa sitä vanhempanakin. Itsellä on ainoastaan yksi sisarus. Näin aikuisena tuntuu, että niitä olis voinu olla enemmänkin. Aina ei voi ajatella itsekkäästi. Hauskaa kesän jatkoa.

Minulla lapsia neljä. Minä aina ajattelin, että meille tulee kolme lasta. Kaksi ekaa syntyi suht pienellä ikäerolla 1v8kk ja kuopuksen vauva-aika astman ja allergioiden kanssa oli tosi rankka. Silloin ajattelin, että ehdottomasti odotetaan, ennen kolmosta. No kun kuopus oli n. kaksi ja allergiat alkoi helpottomaan, ehdimme vain päättää, että aletaan pikkuhiljaa yrittämään kolmosta ja heti kun lopetin pillerit olin raskaana. Eli ikäeroa tuli n. 2v8kk. Nyt on lapsiluku täynnä ajattelin. Haikeilla mielin imetin viimeistä kertaa ja hoivasin viimeistä vauvaani.



Mutta toisin kävi. Mieheni oli aina sanonut, että haluaa paljon lapsia ja jo kuopuksen oltua 1½v alkoi " painostus" , eikö vielä yksi. No vuoden verran minua ylipuhuttiin ja niinpä ruvettiin vielä nelosta tekemään. Tällä kertaa kesti useamman kuukauden ennen kuin tärppäsi ja juuri kun meinasin jättää koko homman, huomasin olevani raskaana.



Joten nyt neljä ihanaa lasta. Kahden nuorimman ikäero onkin jo 3v3kk ja tämä oli kyllä sitten viimeinen. En tietenkään kadu, että vielä neljännen tein, ihana pikkuneiti 1½v tuossa vieressä touhuaa, mutta en tiedä johtuuko omasta alunperin vastahakaisesta suhtautumisesta vai mistä, niin jotenkin tämä kuopuksen vauva aika on ollut jotenkin kaikista rankin. Tietysti ikääkin on reilusti yli 30, joten kai sekin vaikuttaa siihen, ettei enää ole nuo yövalvomiset olleet niin helppoja.



Mutta sinulle sanoisin, että suosittelen kanssa pientä taukoa ennen kolmosta. Mene vaikka hetkeksi töihin välillä ja tutki omaa itseäsi ja jaksamistasi. Lapsia ei pidä tehdä kuitenkaan hätiköiden ja ehkä se arki on hiukan helpompaa, kun on isompiin hiukan pidempi väli. Ainakaan itse en ole kokenut ongelmalliseksi näitä +-3v välejä.

Olen jo varmaan 5 kertaa aloittanut kirjoittaa tästä aiheesta, mutten ole saanut siitä mitenkään järkevää kokonaisuutta. Jos nyt yritän kuitenkin jotain ajatuksia kirjoittaa. Aika lailla samoja juttuja kyllä olen pohtinut kuin te muutkin.



Meillä 2 tyttöä, ensi viikolla täyttää esikoinen 2½v, nuorempi tulee parin päivän päästä 5kk. Molemmat tytöt ovat olleen ns. helppoja lapsia; nukkuneet yönsä läpi jo parin kuukauden ikäisistä, eivät turhia känise, syövät hyvin ja ovat muutenkin perin tyytyväisiä lapsosia. Kun pääsin viimeksi kotiin sairaalasta vuorokauden ikäisen tyttömme kanssa, halusin heti taas raskaaksi! Olen siitä lähtien tuntenut, että minä haluan vielä kerran kokea tuon ihanan raskausajan ja synnytyksen sekä saattaa maailmaan vielä yhden ihanan pienen sydänkäpysen. Mieheni ei ole pistänyt hanttiin ollenkaan, mutta on kuitenkin sanonut, että hänen mielestään kaksi lasta voisi olla parempi määrä meille. Ja että kolmas voidaan ehkä joskus tehdä, mutta ei nyt.



Nyt kuitenkin viime viikolla alkoi puhumaan kolmannesta lapsesta. Että jätetään pillerit " sitten" pois ja katsotaan millaiset kierrot tulee. Mulla on siis pco, eikä kuukautisia ole vielä tullut viime synnytyksen jälkeen (maito loppui kun vauva oli 4kk). Mutta mistään aikatauluista hän ei puhunut. Toista lastamme teimme kuitenkin yli vuoden, joten sama aika -tai pidempikin- voi mennä seuraavaksi, jos edes saamme enää enempää lapsia.



Minä olen yrittänyt sanoa, että jos yrittäisimme kolmosta tähän " hetiperään" , ettei minun ehkä tarvitsisi palata töihin, eikä hoitovapaakausi jäisi niin pitkäksi sitten ennen seuraavaa äitiyslomaa. Ei ole kommentoinut siihen mitään.



Miestäni kuitenkin pelottaa miten rahat riittää. Siis tulevaisuudessa. Kun lapset kasvavat, alkavat harrastaa, aloittavat koulun, opinnot jne. Onhan sinne vielä aikaa monta vuotta, mutta tämä on päällimmäisenä huolena hänellä. Tottakai se minuakin huolettaa, mutta eihän lapselle heti tarttee ehdottaa mitään kallista harrastusta kuten mikroautoilut, ratsastukset sun muut. Ei meistä kumpikaan ole koskaan mitään sellaista harrastanut ja hyvin ollaan pärjätty ns. normaaleillakin harrastuksilla.



Kysyisinkin teiltä, keillä on lapsia 3 tai enemmän, että onko lapset (vaatteet, harrastukset sun muut) tulleet kovinkin kalliiksi, siis taaperoiästä kouluikään? Eikö kuitenkin kaikki tuet nouse kun lapsia tulee lisää? Onhan hoitovapaa-ajankin korvaukset Kelalta vähän suurempia kun on useampia lapsia, samoin lapsilisät.



Rakennamme juuri taloa, joten lainaa tulee olemaan jonkin verrankin seuraavat 30v. Mutta ei mitään niin hirveitä määriä tietenkään, ettemmekö niistä selviäisi. Onhan nytkin jo 2 lasta kasvatettavina ja elätettävinä ja hyvin näidenkin kanssa tullaan selviämään.



Kertokaahan noista kuluista hieman, jotta saisin miehenikin luottamaan siihen, että varmasti pärjätään. Eilen sanoikin aika selvästi mistä kiikastaa kolmosen hankinta, kun puhuttiin lottovoitosta. Sanoin, että jos saisi semmoisen, että voisi lainasta lyhentää edes puolet, niin voitais tehdä se kolmas lapsi. Mieheni sanoi, että no siinä vaiheessa vaikka jo neljäskin!



Kun tosiaan mieluummin elämme kahden kanssa hyvin kuin kolmen kanssa kitkutellen.



Auttakaahan, tietävämmät!





t. Mikaela ja tytöt

Itse halusin ehdottomasti kolmannen ja tiesin sen pian toisen syntymän jälkeen. Kuitenkin noiden kahden ensimmäisen lapsen (alle 2v ikäero) jälkeen tuntui että tarvitsen hengähdysaikaa jatkuvasta raskaana-imetys-vauva -ajasta. Oman jaksamisen vuoksi jätin ajatuksen kolmannesta myöhemmäksi ja pikkuhiljaa kakkosen lähestyessä 2v (toisaalta töihin paluukin tuli ajankohtaiseksi) tuntui että olisi kolmannen vuoro. Mieskin alkoi pikkuhiljaa lämpenemään ajatukselle, tosin ei niin varauksetta kuin minä.



Kolmas lapsi laitettiin tilaukseen, mutta keskenmenon ja siitä palautumisen myötä kolmas syntyi 3,5v ikäerolla kakkoseen. Minusta tämä ikäero oli kuitenkin ihan hyvä. Noita lyhyitä ikäeroja minäkin olen halunnut jotta lapsista on seuraa toisilleen, mutta kummasti nämä kaksi viimeistä leikkivät keskenään ja me vanhemmat olemme jaksaneet, kun edelliset ovat olleet hieman isompia. Tämä hitusen " pidempi" ikäero on ollut loistava ratkaisu. Suosittelen.



Kolmannen myötä tuntuu vain että vauva- ja pikkulapsiaika jatkuu pidempään (no toisaalta olen ajatellut että ihana kun on vielä yksi pieni, varsinkin sitten kun nuo isommat alkavat lähestyä murrosikää ja joskus itsenäistyäkin, ei tule äidille niin äkkijyrkkä totuttelu siihen että " pienet" kasvoivat isoiksi). Eli vanhemmat eivät pääse niin pian toteuttamaan itseään, vaan lapsissa ollaan kiinni pidempään. Hoidon osalta oletan että sen kerran kun mummo on nuo isommat ottanut yökylään kerran vuodessa reilun vuoden verran, niin pieninkin pääsee sitten joskus- eli meillä ei lapsille hoitoa muutenkaan pahemmin ollut, ettei tuo viimeinen enää tilannetta muuta. Mutta toisaalta ärsyttävimmältä tuntuu tuo jatkuva kotitöiden lisääntyminen. Tuntuu että pyykkiä saa pestä jatkuvasti, siivoamista riittää jne. Kotityöt ovat se negatiivinen puoli josta en niin välittäisi. Ja kyllä ne kasvoivat taas kolmannen myötä.

aiemmin toiveissa ollut 3-4 lasta, mutta kahteen tuntuu jäävän... Lapset on olleet suht helppoja (yöheräilyä lukuunottamatta ei suurempia ongelmia) ja terveitä. Musta tää arki tuntuu vaan vieläkin raskaalta vaikka saan nukkua öisin jo 4-5 tunnin pätkän + 1-2 h ... Tuntuu, että elämä on yhtä kotitöiden tekoa. Meillä on iso talo, jossa riittää työtä ihan perussiivoukseen. Ja siihen päälle esikoisen joka huoneeseen levittämät lelut, jatkuva pyykkäys, ruuanlaitto (pitää olla hyvää, helppoa, vaihtelevaa, terveellistä...) jne.



Kaipaan omaa aikaa. Olen nyt ymmärtänyt, miten tärkeää minulle oma aikakin on. Ja haluan myös antaa riittävästi aikaa pojilleni yhdessä ja erikseen. En halua että kolmas lapsi menee " siinä sivussa" , vaan joka lapselle pitäisi olla aikaa. Haaveilen matkustamisesta, samoin erilaisista liikunnallisista harrastuksista koko perheen kanssa. Nekin ovat helpompia toteuttaa kahden lapsen kanssa kuin useamman. (Tietty organisointikysymys, mutta en halua opetella enää mitään vaikeamman tason organisointia!)



Minäkin uskon, että kaksi lasta ois helpompi saada tilapäishoitoon yhteen paikkaan (kun ovat isompia) helpommin kuin useampi. Ja kun on lasten kanssa liikenteessä, tuntuu, että kahta on helpompi " hallita" kuin kolmea. Mies katsoo esim. esikoisen perään, minä kuopuksen. Mutta mitä jos on kolmas, ehtiikö sen perään katsoa kunnolla? Tai joka lapsi jää liian vähälle peräänkatsomiselle??



ELi tällaisia hassuja minä olen miettinyt. Aatokseni ovat nyt vastaan kolmatta lasta, mutta toivottavasti et lannistunut! :D Mutta jos tunnet samoin kuin minä, niin ehkäpä kolmatta lasta ei kannata tehdä.

Olen myös täällä jonkun verran asiaa pähkäillyt. Miellä on 8- ja 4- vuotiaat lapset ja nyt mietitään kolmasta. Kieltämättä raha ja mukavuudenhalu mietityttävät. Ja itsekin inhoan kotitöitä. Matkusteluun olisi nyt rahaa, mutta entä jos perhe kasvaa, meillä kun nytkin on aina kolme lasta reissuissa (miehen ed. avioliitosta). Samoin auton ja asunnon vaihto olisi ehkä edessä, mikä myös askaruttaa, koska nykyinen asunto on pieni, mutta meille se " unelma" . Vaikea juttu.



Alkuperäiselle sanoisin, että ota se unelmien työpaikka, tee se sijaisuus ja katso, josko jatkoa seuraa. Sen jälkeen voi miettiä sitä kolmosta, ellei iän puolesta ole kiirus...meillä lapsilla ikäeroa 3,5 vuotta ja leikkivät tauotta keskenään, edes omien kavereiden kanssa ei vanhempi tahdo malttaa mennä. Ja täytyy mainita, että toinen on tyttö ja toinen poika, joten " hitsautuminen" yllätti. Suosittelen 3-4 vuoden ikäeroa, jaksaa paljon paremmin, vanhemmilla lapsilla jo " aivot" , eikä ole kahta vaippapeppua hoidettavana. En olisi enää pitemmän ikäeron koettuani edes harkinnut pienempää ikäeroa.



Mutta jokainen tekee omalle perheelleen parhaat ratkaisut! Ne eivät ole kaikilla samanlaisia.

kuvittele itsesi huvipuistoon. Isä yhden kanssa ja äiti yhden kanssa ja kolmas... Meillä on kolme 1,5 vuoden välein. HURJAA ainakin luulin niin, mutta sitten tulikin yksi vielä lisää ikäero tuli 2,5 vuotta.

Kaksi on helppoa, kolmen kanssa vauhti nousee. Joku kyseli että miten voin pysyä mukana vauhdissa, en pysykään kellun mukana :))

Jotenkin tuntuu että kulut eoi enää kolmosella olleetkaan niin suuret, mutta kuvittele lähteväsi matkalle kolmen lapsen kanssa. Kolme istuinta, kolmen tavarat eipä jää liikaa tilaa autoon. Pysähdytte hampurilaisille, kolme ateriaa. Kolme hvuipuisto lippua, jogurtissakaan ei neljän boxista ole mitään iloa. Kaikkea menee kolminkappalein.

Onnea ja iloa ja suurta ylpeytttäkin on monta kappaletta.

Meillä siis nyt kaksi lasta 3,5v. sekä 1,5v. Itse ensimmäistä odottaessani sanoin, että kaksi on hyvä ja sopiva määrä. Toista odottaessa pohdein että ehkä se kolmaskin olisi kiva, kun esikoinen menee kouluun. Vielä muutama kuukausi sitten mietin, että kyllä se kolmas sitten, kun esikoinen menee kouluun. Nyt olen alkanut pohtia, haluanko sittenkään kolmatta... Ja tämä tuli juuri, kun mieskin alkoi lämmetä ajatukselle kolmannesta (sanoi jo esikoisen jälkeen, että eikö yksi riitä, mutta niin vaan tuon toisen halusi ja näyttäisi haluavan kolmannenkin :) ).



Esikoinen oli meillä se vähän " vaikeampi" lapsi. Ensimmäiset kolme kuukautta kärsimme kovista vatsanväänteistä, sitten tuli taistelut ruokia vastaan jne.



Toinen olikin sitten aivan vastakohta. Nukkui lähes aina ja hereillä oli aurinkoinen ja iloinen vauva, syönyt aina hyvin jne. Nyt tosin on tullut tuo omien rajojen kokeileminen ja herra tuntuu olevan varsin omapäinen..



Kuitenkin tässä kesän mittaan kotona ollessa on tullut pohdittua, että jaksanko vielä sen kolmannen, kun kahdenkin kanssa tuntuu välillä olevan hermot kireällä.. Tosin tuo taitaa olla melko yleistä tämän ikäisten lasten vanhemmilla. Nyt varsinkin kun tämä pienempi tuntuu koettelvan hermoja oikein kunnolla, kun hakee omia rajojaan..



Nyt siis pohdiskelen, että haluanko sen kolmannen vai ei. Tosin taisi se viimeksi iskeä joku rimakauhu siinä vaiheessa, kun mies näytti vihreää valoa toiselle, joten kai meille se kolmas vielä tulee ja minäkin sitä toden teolla haluan :)



Tulipas tekstistä vähän sekavaa, mutta toivottavasti joku saa tuosta sotkusta selvää..



Oli muuten ihanaa lukea, että lapset viihtyvät yhdessä vähän pidemmälläkin ikäerolla. Meillä vaan tämä 2v2kk on tuntunut juuri sopivalta lasten yhdessä viihtymisen kannalta ja taas vastaavasti lähipiirissä muutama perhe jotka taistelleet mustasukkaisten lasten kanssa, kun ikäeroa tullut 3-4 vuotta...

ottaisin varmasti sen sijaisuuden vastaan ja sitten vasta alkaisin kolmosta yrittämään. Itse ainakin ymmärrän hyvin sen, että työelämässäkin on hyvä hieman välillä pyörähtää, jotta sitä kotielämää taas osaa toisella tavalla arvostaa.



Meillä lapset kohta 1v ja 3v ja pakko myöntää, että vauva-kuume on jo kova. Asian yritän kovasti itseltäni kieltää eikä mieskään ole nyt kolmanteen halukas. Toisaalta raskaudet olivat sen verran mielestäni rankkoja verenpainelääkityksineen ja kipuineen, että sitä raskaana olemista en kyllä kaipaa. Toisaalta nautin näistä kasvavista lapsista ja siitä, että olen kilot karistanut ja pystyn nyt itsekin harrastamaan liikuntaa ilman. ns ison mahan rajoitusta.



Ihmiset ovat erilaisia, joku jaksaa kolme ja useamman lapsen peräkkäin, mutta itsestäni tuntuu, että pieni hengähdystauko ei vauva-ajoissa olisi pahitteksi. KOvasti siitä kolmannesta haaveilen ja toiveissani ikäeroa voisi tulla nykyiseen kuopukseen hyvinkin 4 vuotta.



Nyt olen hoitovapaalla vielä reilun vuoden ja toisaalta painetta työelämään palaamiseen ei ole, sillä vakipaikka löytyy ihan mieluiselta alalta ja osastolta eli sitä ei tarvitse nyt murehtia.

Mikaela77:

Kysyisinkin teiltä, keillä on lapsia 3 tai enemmän, että onko lapset (vaatteet, harrastukset sun muut) tulleet kovinkin kalliiksi, siis taaperoiästä kouluikään? Eikö kuitenkin kaikki tuet nouse kun lapsia tulee lisää? Onhan hoitovapaa-ajankin korvaukset Kelalta vähän suurempia kun on useampia lapsia, samoin lapsilisät.

Rakennamme juuri taloa, joten lainaa tulee olemaan jonkin verrankin seuraavat 30v. Mutta ei mitään niin hirveitä määriä tietenkään, ettemmekö niistä selviäisi. Onhan nytkin jo 2 lasta kasvatettavina ja elätettävinä ja hyvin näidenkin kanssa tullaan selviämään.

Kertokaahan noista kuluista hieman, jotta saisin miehenikin luottamaan siihen, että varmasti pärjätään. Eilen sanoikin aika selvästi mistä kiikastaa kolmosen hankinta, kun puhuttiin lottovoitosta. Sanoin, että jos saisi semmoisen, että voisi lainasta lyhentää edes puolet, niin voitais tehdä se kolmas lapsi. Mieheni sanoi, että no siinä vaiheessa vaikka jo neljäskin!

Kun tosiaan mieluummin elämme kahden kanssa hyvin kuin kolmen kanssa kitkutellen.

Auttakaahan, tietävämmät!

t. Mikaela ja tytöt

Vielä vastauksia rahalliseen puoleen. Meillä tosiaan kolme lasta ja taloudellisesti kyllä hieman näkyy tuo 2 ja 3 ero. Äitiysloma ja hoitovapaa rokottaa aika hyvästi noita tuloja, kyllä töissä tienaisin reilusti enemmän. Hoitomaksuja sitten joudutaan joskus maksamaan kolmannesta, vaikka kahdesta ensimmäisestä ei jouduttaisikaan. Eli taloudellisesti koko tuo aika viimeisen kouluun menoon kyllä näkyy (tuossa 200-1000euron haarukassa kuukaudessa aikasen monta vuotta). Lisäksi tulee kolmannen kulutus, joka vaatteissa, ruoassa ja harrastutavaroissa on pientä, voisiko laskea iästä riippuen reilu satanen kuussa.

Se mihin taloudellisesti tuo kolmas tuntuu vaikuttavan lisäksi on lomailu, siinä tulee mietittyä enemmän mitä tekee ja paljonko rahaa menee. Tosiaan jokaiseen huvipuistoon pitää vielä ostaa se yksi lippu lisää, hotellihuoneissa tarvitaan useamman hengen huoneita (kahden hengen hotellihuoneeseen mahtuu kaksi junnupatjaa- mutta ei kolmea), laivan hyteissä on 4hengen nukkumapaikat, ulkona syödessä ostetaan se yksi annos vielä lisää. Etelänmatkoille maksetaan vielä se yksi lapsi lisää. Kylään ei nukkumapaikkoja enää pahemmin tarjota 5hengen perheelle, 4vielä voisi mennä. Harrastusten osalta tulee sitten aikanaan vielä yksi kyydittävä, kannustettava, välineiden ja muiden osalta rahaa vievä lisää- siitä ei ole vielä kokemusta, kun lapset eivät vielä harrastuskierteessä, mutta harrastuksesta riippuen voi mennä useampi satakin kuukaudessa, vaikka ei olisi kalleimasta päästä harrastus. Lisäksi meillä vanhempien omat (varsinkin minun) harrastukset ja osallistuminen lasten kanssa luisteluun/hiihtoon/uimiseen/lasketteluun jne. odottavat vielä sen kolmannen myötä useamman vuoden (huoh, ehkä pääsen vielä joskus osallistumaan noihinkin iloihin). Kuljemme ehkä mukana, mutta emme osallistu tuon pienimmän kanssa. Eli säästökohteena voisi sanoa että äidin harrastusten osallistumisen ja puuttumisen myötä sentään säästyy rahaa (ehkä se pari kymppiä kuussa)!

Kyllä sitä lapsi siis aika menoerä on ja taloudellisesti miettien ei ole järkevää haluta lapsia (jossei jälkeläisestä satu tulemaan toista kimi räikköstä, joka ostaa vanhemmilleen kalliin talon). Tsemppiä kuitenkin perustelemisessa miehellesi ettei se kolmas vaikuttaisi enää taloudellisesti niin paljoa! Tosin ei se paljoa jää varmaan jälkeen teidän jo kahden taloudellisesta vaikutuksesta. Voisiko karkeasti laskea että alkuvuosien suuremman tappion jälkeen (tai riippuen työtuloista ja hoitomaksuista) lasten osalta kulutus kasvaa kolmannen myötä ehkä alle kolmanneksen. Ja perheestä riippuu paljonko lapset kuluttavat tai myös lasten lukumäärästä paljonko yhden lapsen osalta kulutus voi olla.

Annoit paljon ajattelemista. Sen tiesimmekin, että mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä enemmän tulee kuluja. Täytyy nyt laskeskella vähän ja miettiä asiaa kunnolla. Taloudelliset seikat on meillä se ainoa syy, miksi asiaa mietitään vielä eikä olla " tosi toimissa" . Aika karulta kyllä kuulostaa ja tuntuu, mutta kuten sanoin, mieluummin elämme kahden kanssa hyvin kuin kolmen kanssa kitkutellen. Halutaan kuitenkin tarjota lapsillemme hyvän elämän johon kuuluu myös matkustelua, ostoksia, hemmottelua jne. Toisaalta kyllähän sitä saisi paljon elämäänsä jos lapsia olisi yksi enemmän.. Kyllähän se on niin, että kolmas lapsi on mielessä ihan päivittäin.. Voi olla, että sydän vie voiton järjeltä.. se jää nähtäväksi :)



Lisää kommentteja kanssa!!!

Kiitos kaikille vastanneille! Etenkin Johanna-74, tekstisi kuulosti juuri täsmälleen siltä, mitä olen ajatellut! Tällä hetkellä tuntuu kyllä vahvasti siltä, että nyt toistaiseksi saavat nämä kaksi riittää. Tulevina vuosina voisin touhuilla perheen kanssa (haaveilen, että olisin ehkä vähän mukavampi äiti, jos ei koko ajan pitäisi olla kieli vyön alla pyykkisavotassa tms. -> jäisi aikaa enemmän itse lasten kanssa touhuiluun verrattuna siihen tilanteeseen, että se kolmonen tähän heti iskettäisiin), matkustella lasten kanssa ja ilmankin, keskittyä liikuntaharrastuksiin ja miksikäs ei edistää tuota urapuoltakin, jos mahdollisuuksia tarjoutuu.



Toisaalta sain kaipaamaani rohkaisua myös teiltä, jotka liputitte hiukan pidemmän ikäeron puolesta. Meidän ei siis tarvitse nyt heti lyödä lukkoon mitään, vaan voimme pitää parin vuoden mietintätauon em. aktiviteettien merkeissä ja tutkailla sitten, miltä tuntuu. Jos elämässä tuntuu silloin olevan vielä vauvan mentävä tyhjiö, niin ei kun puuhastelemaan vain! Ja jos tuntuu, että olike nelihenkisenä perheenä on ihan jees, niin voimme siihen hyvillä mielin jämähtää. Ei kai meistä suunnattoman yksinäisiä vanhuksia sitten loppuviimein tule jos meillä on vain kaksi lasta kolmen asemesta...



Kiitos, lajitoverit!



Curie

Kolmannen lapsemme syntyessä esikoinen oli 2v8kk ja kuopus 1v4kk, takana oli jo kaksi koliikkia, itselläni rankat odotukset (kroonisia nukahtamisvaikeuksia, migreeni, pahat iskiasvaivat jne.) Kolmannella oli todella paha koliikki, 3 kk huutoa yöt ja päivät, oppi nukkumaan yöt läpi vasta 1.5-vuotiaana.



Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että pidä nyt tauko. Kolmas ei mene siinä sivussa, on vähintäänkin yhtä vaikeaa jakaa aika kolmelle lapselle kuin kahdelle, varsinkin jos ikäerot ovat pieniä. Tuetkaan eivät merkkittävästi kasva menoihin nähden.



On totta, että pienellä ikäerolla syntyneet ovat hyviä kavereita toisilleen, lapsemme ovat nyt 5v, 4v ja 2.5v, enkä juuri koskaan kehitä lapsille tekemistä, vaan he ideoivat keskenään ja ovat todella hyviä kavereita (tyttö, poika, tyttö järjestyksessä). Myöskin siinä olet oikeassa, että jollain on aina uhmaikä päällä, meillä tällä hetkellä kaikilla ja jokainen vähän omanlaisessaan uhmassa. Fyysisesti elämä ei ole enää niin rankkaa, mutta henkisesti sitäkin rankempaa.



Teen tällä hetkellä jälleenmyyjän työtä, joten työskentelen paljon kotitöiden ja lastenhoidon ohessa (olen siis kotiäiti), illat olen usein esittelyissä, tämän ansiosta olen varsin tehokas kotitöissä, enkä koe että niitä olisi merkittävästi enemmän kuin ennen.



Suosittelen kuitenkin kolmatta lasta. Ensimmäisestä ja toisesta ei nauti läheskään samalla tavalla kuin kolmannesta. Odotus ja vauvanhoito ym. on jo tuttua, ei enää stressaa mistään turhasta, kaikki " varusteet" ovat valmiina, ei enää korviaan lotkauta muiden mielipiteille ja on ihanaa seurata lapsen kehitystä. Vaikka meillä on pienet ikäerot, on kuopus silti kaikkien lemmikki :0) Pärjään ihan hyvin kolmen kanssa vaikka kaupungilla ja syömiset, pukemiset, pottatouhut ym. kolmas oppii sisarusten mallista. Hoitoapua meillä ei hurjasti ole ollut ennenkään, mutta saadaan silloin tällöin kaikki lapsemme hoitoon.



Itse koen, että olisin menettänyt niin monia ihania hetkiä sekä aivan ihanan hellyyden sekä rakkauden tunteen, ellen olisi saanut hoitaa tätä kolmatta " tinttaraani" (varsin luonteikas lapsi). Eikä meillä ole muut lapset kärsineet vähästä huomiosta, rakkautta riittää aivan varmasti kaikille ja isommat nauttivat, kun saavat hoivata ja opettaa pienempää.



Koimme talvella tuulimunaraskauden ja se opetti meille, että lapsia ei hankita vaan niitä saadaan, ei omaksi vaan lainaksi. Luottakaa siihen, että elämä kantaa ja ette varmasti joudu konkurssiin, vaikka saisittekin kolmannen lapsen, eikös sitä niin sanota, että lapset tuovat leivän tullessaan.



Itse haaveilen samoin kuin mieheni ja lapsemme jo siitä neljännestä :0) Uskon, että siitä nautin vähintään yhtä paljon kuin kolmannesta, kun ikäeroa on enemmän ja olen saanut välillä toteuttaa itseäni.



Hyvää jatkoa teille, mitä ikinä päätättekään!