Huikean tehokas väsymyspotilas
En ymmärrä tätä blogistia (www.ilmestykset.net), joka käy televisio-ohjelmissa kertomassa, kuinka kauheaa on, kun ei pysty tekemään mitään kroonisen väsymyksen takia (ja kuinka lääkärit eivät ymmärrä tätä sairautta) ja sitten on kuitenkin pystynyt kirjoittamaan varmaan viisi tietokirjaa ja useita romaaneja.
Kaksi vuotta sitten "aivolisäke tuhottiin sabotoimalla" ja toimintakyky laski 95 prosenttia, mutta senkin jälkeen on syntynyt useampi kirja, ja marraskuussa on syntynyt romaanin verran tekstiä jonkin kirjoituskampanjan yhteydessä, vaikka on "lisämunuaiskriisejä" ja vaikka mitä.
Että valitetaan, miten kauheaa on, kun ei jaksa tehdä mitään, ja sitten seuraavassa lauseessa kerrotaankin jo näytelmän käsikirjoituksesta ja "leffakässäristä". Ja kuinka onnekas sattuma, että ne lamaannuttavat väsymyskaudet eivät koskaan satu esim. kirjamessujen kohdalle, vaan sinne jaksaa matkustaa toisesta maasta.
Kommentit (28)
Hän kehuu itseään myös toisessa blogissa:
"Asun Hollannissa, mutta hollannin kielen taitoni ei riitä siihen, että asioisin lääkärillä tai apteekissa hollanniksi. Englanniksi on varmempaa, että kumpikin osapuoli ymmärtää mistä on kyse, vaikka siinäkin voi toki sattua väärinkäsityksiä. Itselläni kieli on äidinkielen veroinen, mutta useimmilla muilla ei."
http://www.hankalapotilas.net/2014/08/kielimuurit-hoidon-tiella/
Jotkut Suomessa julkaistut tietokirjat on kyllä vähän sen oloisia että ne onkin kirjoitettu joko humalassa tai hulluna, tai kuten eräs tietokirjailija selitti, kokko kirja 48 tunnissa. Ei näin mitään oikeaa ja mietittyä tekstiä tai asiaa tietysti dynny eikä välity, mutta ilmeisesti meikäläinen yleisö haluaa tuubaa, koska sitä meillä julkaistaan.
Kirjoittaminen ei ole kauhean raskasta kuitenkaan. Itsekin kärsin uupumuksesta ja väsyn helposti, mutta koneella on helppo istuskella ja kirjoitella.
Jos pystyy kirjoittamaan kuukaudessa romaanin, ei voi olla kovin väsynyt.
Mä olin äskettäin uupunut jonkun aikaa, ja en silloin ikimaailmassa olisi pystynyt kirjoittamaan kuin ajatuksen virtaa korkeintaan. Sitä tuskin tietokirjana julkaistaisiin.
Oiskohan tuo jokapäiväinen "pervasiivinen ableismi" sitä, että mies on kyllästynyt, kun hän ei voi tehdä mitään kotona, kun stressi aiheuttaa pysyviä elinvaurioita (itse diagnosoituja)?
Aivan huikea blogi kylläkin. Jäätävä itsekehu vuorottelee sairauskertomusten kanssa, ja nytkin on syntynyt taas puoli romaania muutamassa päivässä vuosittaisen kirjoituskampanjan aikana. Yllättäen taas sattui flunssarokotteen ansiosta hämmästyttävä viikon parempi jakso juuri siten, että pääsi viikoksi kirjamessuille Suomeen eikä väsyttänyt yhtään eikä tullut pysyviä elinvaurioita.
Linkki unohtui.
Tuo itsekehun määrä tuossa blogissa on kyllä tyrmäävä.