Lue keskustelun säännöt.
Huikean tehokas väsymyspotilas
23.11.2013 |
En ymmärrä tätä blogistia (www.ilmestykset.net), joka käy televisio-ohjelmissa kertomassa, kuinka kauheaa on, kun ei pysty tekemään mitään kroonisen väsymyksen takia (ja kuinka lääkärit eivät ymmärrä tätä sairautta) ja sitten on kuitenkin pystynyt kirjoittamaan varmaan viisi tietokirjaa ja useita romaaneja.
Kaksi vuotta sitten "aivolisäke tuhottiin sabotoimalla" ja toimintakyky laski 95 prosenttia, mutta senkin jälkeen on syntynyt useampi kirja, ja marraskuussa on syntynyt romaanin verran tekstiä jonkin kirjoituskampanjan yhteydessä, vaikka on "lisämunuaiskriisejä" ja vaikka mitä.
Että valitetaan, miten kauheaa on, kun ei jaksa tehdä mitään, ja sitten seuraavassa lauseessa kerrotaankin jo näytelmän käsikirjoituksesta ja "leffakässäristä". Ja kuinka onnekas sattuma, että ne lamaannuttavat väsymyskaudet eivät koskaan satu esim. kirjamessujen kohdalle, vaan sinne jaksaa matkustaa toisesta maasta.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 15:15"]
Jos pystyy kirjoittamaan kuukaudessa romaanin, ei voi olla kovin väsynyt.
[/quote]
NaNoWriMo-tekstiä kyllä pitäisi tulla sen 50000 sanaa, mutta ei se ole mikään romaani vaan muokkaamatonta raakatekstiä, mahdollisesti jopa pelkkää tajunnanvirtaa. Sellaista syntyy suht helpostikin kun kirjoittamisessa on jonkinlaista rutiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on "toimittaja-kirjailija-lääketiedekirjoittaja-kääntäjä-copywriter-valokuvaaja, jossa on myös taiteilijan, kokin, vammaisaktivistin ja toivottoman/toiveikkaan maailmanparantajan vikaa." Tosin hyvin, jos toimintakyvystä on vain viisi prosenttia jäljellä.
Mitähän lääkityksiä sillä on? Minulla ainakin kortisonitablettikuuri on tosi tehokas, ihan kuin saisin ylimääräiset patterit. Jaksan tehdä vaikka mitä ja nukun yöt kuin tukki. Kaikki tuo ihanuus loppuu samalla kun kuurikin loppuu.
Hän on varmaankin löytänyt toimivan lääke ja lisäravinnekoktailin. Pitääkö heti tuomita? Väsymys voi olla myös fyysistä, ei aina henkistä.
Seuraavaksi tuomitaan koko cfs työnvälttelyksi, aivot vaan narikkaan ja haukkumaan. Kunnes omalle kohdalle sattuu harvinaisempi sairaus..
Mielestäni kukaan ei ole tuominnut. On vain hassua lukea, että ei pysty tekemään sairauden vuoksi mitään, ja siihen perään sitten pitkä lista siitä, mitä on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siinä väsymyksessä on eri kausia. Ainakin mulla pahimmat kaudet (eri tauti kylläkin) olivat ihan toimettomia, mutta vähän paremmassa voinnissa sain opiskeltua normaalitahtiin. Töihin en olisi voinut mennä, koska piti nukkua parin tunnin välein, missään riennoissa en jaksanut käydä ja välillä piti jättää viikko tai kaksi väliin väsymyksen pahentuessa. Mutta kun tekee jotain, mihin on tottunut, voi pystyä aika paljoonkin.
Väsymys on hyvin subjektiivinen kokemus. Voi olla tuottelias, mutta tuntea itsensä väsyneeksi, vajaalla teholla toimivaksi myös samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen epäillyt itselläni tuota väsymysoireyhtymää. Kun teen jotain, mulla ei ole sellaista tolkun tajua ollenkaan. Vedän itseni aina piippuun koska en kykene jotenkin vastaanottamaan kehosta ja psyykestä tietoa siitä milloin väsyttää ja milloin pitäisi lopettaa, ja sitten tulee yhtäkkiä totaalinen seis. Tätä 40 vuotta ja nyt tilanne on se, että koko kroppa on jo niin kulunut tästä syklistä että se on iso ongelma.
Toimintakyvyttömyys ei kai ole subjektiivista. Sitä joko on toimintakyvytön tai sitten ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa näppärältä tuo hänen diagnoosinsa. Voi tehdä vain sellaisia asioita joista pitää, kun muista tulee "lisämunuaiskriisi".
Voi myös kommentoida itse kärkevästi kaikkea, mutta jos tulee vähänkin kritiikkiä, niin taas pukkaa lisämunuaiskriisiä. Sabotointia!
Tätä kyseistä väsymyspotilasta en tunne, mutta itse kärsin kroonisesta väsymyksestä etenkin unettomuuden takia. Jos yöllä on nukkunut kaksi tai kolme tuntia, väitän, että virkeystaso ei todellakaan voi olla normaali.
Saan kuitenkin asioita tehtyä silkalla tahdonvoimalla, jos niin päätän. Pystyn myös kirjoittamaan paljon ja hyvää tekstiä, kunhan rutiini on kunnossa ja suunnitelmat selkeät.
Mutta vaikka yksittäiset tehtävät onnistuvat, elämästä puuttuu tietynlainen punainen lanka, kun on kovin väsynyt. On ahdistavaa, kun koherenssin tunne puuttuu. Tunnen myös olevani fyysisesti väsynyt vaikka aivot olisivat (yli)virkeät, ja se on pidemmän päälle sietämätöntä. Siis tunnen olevani totaalisen uupumuksen rajamailla koko ajan, vaikka ajatus kulkeekin pikavauhtia. Sitä on vaikea ymmärtää, jos ei ole itse kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:42"]
Lääkärinä minulla oli vastaanotolla 1925 syntynyt sotaveteraani. Hänellä tietysti ikä huomioiden oli kaikenlaista elimellistä ongelmaa, joka heikompi luontoisen olisi jo lannistanut ajat sitten, mm. toisen jalan amputointi ja näön heikkeneminen lähes sokeaksi. Itse hän oli vointiinsa tyytyväinen ja kertoi erittäin hyvän elämän viisauden. Vanhus kertoi, että hän ei ole koskaan valittanut mistään. Ei vaikka elämä olisi miten epäreilua. Asiat eivät muuksi muutu valittamalla. Siksi on parempi keskittyä elämään kuin murehtimaan ja valittamaan asioiden tilaa. Minun mielestäni ohjeena sopisi monellekin pikku asioiden ympärille käpertyneelle "valittajalle".
[/quote]
Jos haluaa apua niin on pakko valittaa. Opittu juttu. En ole valittavaa tyyppiä muuten.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:35"]
Tätä kyseistä väsymyspotilasta en tunne, mutta itse kärsin kroonisesta väsymyksestä etenkin unettomuuden takia. Jos yöllä on nukkunut kaksi tai kolme tuntia, väitän, että virkeystaso ei todellakaan voi olla normaali.
Saan kuitenkin asioita tehtyä silkalla tahdonvoimalla, jos niin päätän. Pystyn myös kirjoittamaan paljon ja hyvää tekstiä, kunhan rutiini on kunnossa ja suunnitelmat selkeät.
Mutta vaikka yksittäiset tehtävät onnistuvat, elämästä puuttuu tietynlainen punainen lanka, kun on kovin väsynyt. On ahdistavaa, kun koherenssin tunne puuttuu. Tunnen myös olevani fyysisesti väsynyt vaikka aivot olisivat (yli)virkeät, ja se on pidemmän päälle sietämätöntä. Siis tunnen olevani totaalisen uupumuksen rajamailla koko ajan, vaikka ajatus kulkeekin pikavauhtia. Sitä on vaikea ymmärtää, jos ei ole itse kokenut.
[/quote] Juurikin tätä tarkoitin.. tätä voi olla vaikea selittää ulkopuoliselle.. se varmasti näyttäytyy täysin erilailla kuin oma subjektiivinen kokemus. Ulkopuolisen tekemä toimintakyvyn arviointi ei ole välttämättä linjassa tämän kokemuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijaa. Nukkuuko täälä jotkut ? Millaista on nukkua ?. Itse en ole nukkunut muuta kuin pakosta lapsena, tosin en silloinkaan nukkunut muuta kuin makasin silmät auki. Sen jälkeen kun tulin täysi ikäiseksi ja muutin erilleen ei asunnossani edes ole sänkyä. Säästyy sängynkin viemä paikka muulle tavaralle. Eihän ihminen unta tarvitse.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:35"]
Tätä kyseistä väsymyspotilasta en tunne, mutta itse kärsin kroonisesta väsymyksestä etenkin unettomuuden takia. Jos yöllä on nukkunut kaksi tai kolme tuntia, väitän, että virkeystaso ei todellakaan voi olla normaali.
Saan kuitenkin asioita tehtyä silkalla tahdonvoimalla, jos niin päätän. Pystyn myös kirjoittamaan paljon ja hyvää tekstiä, kunhan rutiini on kunnossa ja suunnitelmat selkeät.
Mutta vaikka yksittäiset tehtävät onnistuvat, elämästä puuttuu tietynlainen punainen lanka, kun on kovin väsynyt. On ahdistavaa, kun koherenssin tunne puuttuu. Tunnen myös olevani fyysisesti väsynyt vaikka aivot olisivat (yli)virkeät, ja se on pidemmän päälle sietämätöntä. Siis tunnen olevani totaalisen uupumuksen rajamailla koko ajan, vaikka ajatus kulkeekin pikavauhtia. Sitä on vaikea ymmärtää, jos ei ole itse kokenut.
[/quote]
Mitä miinustamista tässäkin viestissä oli...?
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:35"]
Tätä kyseistä väsymyspotilasta en tunne, mutta itse kärsin kroonisesta väsymyksestä etenkin unettomuuden takia. Jos yöllä on nukkunut kaksi tai kolme tuntia, väitän, että virkeystaso ei todellakaan voi olla normaali.
Saan kuitenkin asioita tehtyä silkalla tahdonvoimalla, jos niin päätän. Pystyn myös kirjoittamaan paljon ja hyvää tekstiä, kunhan rutiini on kunnossa ja suunnitelmat selkeät.
Mutta vaikka yksittäiset tehtävät onnistuvat, elämästä puuttuu tietynlainen punainen lanka, kun on kovin väsynyt. On ahdistavaa, kun koherenssin tunne puuttuu. Tunnen myös olevani fyysisesti väsynyt vaikka aivot olisivat (yli)virkeät, ja se on pidemmän päälle sietämätöntä. Siis tunnen olevani totaalisen uupumuksen rajamailla koko ajan, vaikka ajatus kulkeekin pikavauhtia. Sitä on vaikea ymmärtää, jos ei ole itse kokenut.
[/quote] Juurikin tätä tarkoitin.. tätä voi olla vaikea selittää ulkopuoliselle.. se varmasti näyttäytyy täysin erilailla kuin oma subjektiivinen kokemus. Ulkopuolisen tekemä toimintakyvyn arviointi ei ole välttämättä linjassa tämän kokemuksen kanssa.
[/quote]
Joo, mutta ei voi olla sekä toimintakyvytön että kirjoittaa kahdessa kuukaudessa romaania ja näytelmää.
Huikea blogi.
Toisaalta hän kirjoittaa, että jo ennestään minimiin alentuneesta toimintakyvystä tuhottiin sabotoimalla 90 - 95 % kaksi vuotta sitten, ja hän oikein twiittasi tuon tuhoamispäivän vuosipäivänä. Sen lisäksi kaikki lääkkeet ovat menettäneet tehonsa.
Sitten hän kuitenkin luettelee töitään aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Marraskuussa tuli kirjoitettua romaanin verran tekstiä ja joulukuun loppuun mennessä valmistuu uusi näytelmä. Ja kirjanjulkkareihin täytyy leipoa kaikenlaisia kaakkuja. Todella hyvin ihmiseltä, jonka toimintakyky on tuhottu.
On varmaan vaikea todistella olevansa toimintakyvytön ja samalla pyrkiä pätemään ammatillisesti kaikin tavoin.
Täysi arvaus, mutta olisiko tuo "sabotointi", joka muutti kaiken, mahdollisesti kielteinen työkyvyttömyyseläkepäätös Suomessa?
Lääkärinä minulla oli vastaanotolla 1925 syntynyt sotaveteraani. Hänellä tietysti ikä huomioiden oli kaikenlaista elimellistä ongelmaa, joka heikompi luontoisen olisi jo lannistanut ajat sitten, mm. toisen jalan amputointi ja näön heikkeneminen lähes sokeaksi. Itse hän oli vointiinsa tyytyväinen ja kertoi erittäin hyvän elämän viisauden. Vanhus kertoi, että hän ei ole koskaan valittanut mistään. Ei vaikka elämä olisi miten epäreilua. Asiat eivät muuksi muutu valittamalla. Siksi on parempi keskittyä elämään kuin murehtimaan ja valittamaan asioiden tilaa. Minun mielestäni ohjeena sopisi monellekin pikku asioiden ympärille käpertyneelle "valittajalle".
Ehkä hän saa jotain tukea, niin täytyy koko ajan todistella, kuinka uupunut hän on. Jos näin on, niin sehän on kätevä apuraha tuolle kirjoittamiselle. Perustulo on turvattu. Tuntuu hassulta lukea, että 95 prosenttia toimintakyvystä on "sabotoitu" ja samassa yhteydessä, että olen kirjoittanut marraskuussa 50 000 sanaa eli vissiin parisataa liuskaa jotain romaania.