Lue keskustelun säännöt.
Aivan törkeän uteliaat appivanhemmat
22.09.2020 |
Alkaa keittää kiinni tuon miehen ja appivanhempien kanssa! Miten se onkin niin, että niille pitää yli nelikymppisen miehen kertoa ihan kaikki! He ovat aivan törkeän uteliaita ja kysyvät suoraankin asioita, joita kertoisin lähinnä kymmenien vuosien ajan olleelle parhaalle kaverilleni. Nämä ihmiset ovat olleet elämässäni nyt viitisen vuotta, joista olemme olleet 2 vuotta naimisissa. Alussa eivät kyselleet minulta suoraan juttuja, mutta huomasin heidän tietävän todella paljon minun asioistani - möläyttivät välillä vahingossa. Kun kysyin mieheltä, hän vaan sanoi että ovat kovin läheisiä ja puhuvat asioista puolin ja toisin. Kielsin silloin kertomasta minun tai minuun liittyviä asioita ja luulin jo tilanteen parantuneen. Mutta ei. Hetken oli "hiljaista", mutta nyt viime aikoinan nämä appivanhemmat ovat alkaneet kysellä myös minulta suoraan asioita. Ovat kiinnostuneita palkastani, omaisuudestani, perinnöistäni, jne - ihan kaikesta! On todella kiusallista yrittää pitää välit hyvänä, mutta samaan aikaan tehdä selväksi etten koe luontevaksi puhua näistä asioista heidän kanssaan. Kysyvät suoraan mitä mikäkin asia tai juttu maksaa. Minusta ihan käsittämätöntä ja edelleen mies on jäänyt kiinni siitä, että on näitä juttuja sitten heille kertonutkin, jos itse olen jättänyt vastaamatta esim. WhatsAppilla.
Onko neuvoja miten tästä pääsisi eteenpäin? Itseäni inhottaa ja ärsyttää tämä utelu ja suoraan kysyminenkin. Haluaisin silti pitää hyvät välit yllä.. vaikka väkisin. Mutta merkitseekö se sitä, että minun pitää vaan kestää?
Kommentit (19)
Älä kerro miehellesi asioita, kun on tuommoinen lörppäsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy keskustekka tästä kaikkien osapuolien kanssa voimesti ja sanoa suoraan ettet halua kaikkia yksityisasioitasi appivanhempien tietoon. Jos tällainen järjestely ei teille käy, niin sitten eroat.
Sanot miehellesi että älä kerro asioita eteenpäin tai lähdet menemään. Kertookos ne appivanhemmat sitten itsestään ihan kaiken mahdollisen samalla tavalla?
Kuulostaa valitettavan tutulta, tosin mieheni ei onneksi minun asioista appivanhemmille puhu. Nokka tungetaan joka asiaan ja etenkin raha-asioista ollaan todella kiinnostuneita. Mitään ei saisi tehdä, mihinkään ei saisi mennä, jos heille ei asioista raportoida. Olemme hieman vajaat 40 vuotiaita, mutta itsenäisiä päätöksiä ei heidän mielestä saada tehdä. Hohhoijaa.
Itse olen hoitanut tilanteen niin, että pidän heihin yhteyttä sen mikä on pakko, jotta asialliset välit säilyvät. Mitään ylimääräistä en elämästäni heidän kanssa jaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellähän on herttainen miniä.
Ja siellä se herttainen appivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuollaiset asiat pitääkin puhu avoimesti myös appi vanhemmille. Ei mitään syytä salata. He ovat läheisiänne. Perhettänne.
Mutta on yksi mutta. Jos appivanhempasi levittelevät tietoja eteenpäin, tuohon on tultava muutos.
Ap tässä. Miksi aina tarjotaan tuota eroamista vaihtoehtona? Meillä ihan kaikki muu toimii suhteessa aivan mahtavalla tavalla, rakastamme toisiamme ja arki rullaa upeasti. Tämä on ainoa asia, joka todella pännii minua. Tämän takia emme eroa. Ja myöskään appivanhempien kanssa keskustelu ei toimi, koska eivät vaan tajua ettei minun, poikansa vaimon, asiat kuulu heille noin syvällisellä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuosta syystä me emme ole missään tekemisissä pojan perheen kanssa. En jaksa sitä valitusta, jonka ihan normaali rupattelu miniässä aiheuttaa. Jos kysyy, että miten menee töissä (ja odottaa vastausta, että ihan kivasti, pientä kiirettä pitänyt), niin ei halua vastausta, jonka mukaan olen sairaan utelias halutessani tietää vaitiolovelvollisuuden piirissä olevista asioista. Tai jos toteaa, että onko nuo uudet verhot (ja olettaa vastausta, että kyllä, sointuvat kivasti sohvaan tai ei, johan nämä oli meillä viime keväänä), niin saa kuulla olevansa poikansa talousasioista liian utelias äiti, jolle ei kelpaa mikään.
Joten pitäkööt poika ristinsä, hän sen valitsi. Me keskitymme tyttären perheen kanssa olemiseen, siitä suunnasta ei tule jatkuvasti valitusta.
Ei utelu ole ongelma vaan se, että miehesi kertoo eteenpäin asioita joita olet pyytänyt olemaan kertomatta.
Eli älä keskity appivanhempiin, ne ei siitä miksikään muutu, vaan saamaan suhde mieheesi kuntoon niin että pystyisit luottamaan häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä tuo nro 11 kommentti. Onko varmaa, että appivanhemmat utelevat sopimattomasti? Vai voisiko olla että juttelevat ihan normaalisti ja teet itse liioiteltuja tulkintoja?
Kuulostavat moukkamaisilta nousukkailta, jotka arvottavat ihmisiä rahan ja omaisuuden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Miksi aina tarjotaan tuota eroamista vaihtoehtona? Meillä ihan kaikki muu toimii suhteessa aivan mahtavalla tavalla, rakastamme toisiamme ja arki rullaa upeasti. Tämä on ainoa asia, joka todella pännii minua. Tämän takia emme eroa. Ja myöskään appivanhempien kanssa keskustelu ei toimi, koska eivät vaan tajua ettei minun, poikansa vaimon, asiat kuulu heille noin syvällisellä tasolla.
Itse olen hoitanut homman niin et en kerro miehelleni juttuja, joita en halua hänen kertovan vanhemmilleen, ja jankuttanut jankuttamasta päästyänikin, ettei kerro heille meidän asioita. On vähän samanlainen utelias juoruilija kuin vanhempansakin. Aika hyvin jo oppinut pitämään suunsa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tuo nro 11 kommentti. Onko varmaa, että appivanhemmat utelevat sopimattomasti? Vai voisiko olla että juttelevat ihan normaalisti ja teet itse liioiteltuja tulkintoja?
AP:stä en tiedä, mutta minun mielestä sopimatonta on udella mm. perinnöstä, sukuni omaisuudesta (todellisesta tai kuvitellusta), sisarusteni lapsettomuudesta, minun asiakkaista jne.
Verhoista juttelen kyllä mielelläni tai yleisesti mitä kuuluu tai mitä lomasuunnitelmia. Mutta on ikävä joutua uudestaan ja uudestaan torppaamaan utelevat kysymykset henkilökohtaisista asioista.
Auttaisko näihin appivanhempiin, jos esität vastakysymyksen. Onkos perintöä tulossa? Onhan sitä. Mitenkäs teiltä on jäämässä? Jne. Mun kaverin isä kyseli aikanaan kun olin lapsi, tämmöisiä kysymyksiä. Oletteko metsää myyneet? Teillä sitä on rahaa. Sen jälkeen kun aloin vastaamaan tällä tyylillä: On myyty. Onhan sitä teilläkin rahaa. Lopetti kyselyt. Tajusi ehkä olevansa tökerö tai ei itse halunnut vastata yksityisasioihin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaiset asiat pitääkin puhu avoimesti myös appi vanhemmille. Ei mitään syytä salata. He ovat läheisiänne. Perhettänne.
Mutta on yksi mutta. Jos appivanhempasi levittelevät tietoja eteenpäin, tuohon on tultava muutos.
Mä luulen, että ihmiset yleensä menee naimisiin sen miehen/naisen kanssa, ei koko suvun.
Se, että appivanhemmat (tai kukaan omistakaan sukulaisistani!) kokisi, että minun palkka/sijoitukset/sairaushistoria tms kuuluisi heille, saati, että jos he niistä jotain kuulisivat, heillä olisi oikeus puhua niistä eteenpäin.... hrrrr, ottaisin kyllä etäisyyttä ja vähän vauhdilla!
Miehesi on törkeä juntti kun ei ymmärrä olla juoruilematta vanhemmilleen sinun asioitasi.
Juu. Pitää vain kestää.
Appivanhempia ei voi muuttaa. Opettele kiertämään asiaa, muuttelemaan totuutta ja välttelemään vastaamasta. Muu ei auta.