Mitä ajattelisit/tuntisit, jos joutuisitte muuttamaan omakotitalostanne kaksioon
vuokralle johonkin kaupungin huonomaineseen kerrostaloon? Jos esim yllättävät taloudelliset muutokset romahduttaisivat taloutenne ja olisitte pakotettuja muutamaan. Miten selviäisit henkisesti?
Tämä kysymys siis heille, jotka asuvat omakotitalossa perheen kanssa
Kommentit (22)
Ahdistaisi ja lujaa. Kyllä mä siihen silti sopeutuisin. Kunhan jossain on peti, missä nukkua, niin siinä on koti.
Todella vaikeaa kuvitella, koska asumme yhteisessä, velattomassa omakotitalossa...eli muuttaminen pieneen vuokra-asuntoon tuntuisi kyllä erkoiselta ratkaisulta.
No en mä nyt tiedä. Luulen oikeastaan, että tuossa tilanteessa muutto ois hirveä helpotus. Sillähän pääsis aika hyvin eroon talousvaikeuksista, voisi taas aloittaa alusta. Meillä on joskus ennenkin ollut vähän rahaa, tiedän kyllä, että sillainkin voi elää.
Me ollaan kyllä muutenkin muuttamassa meidän omakotitalosta kerrostalokolmioon, mutta se on siksi kun lapset on lähdössä kotoa ja mä en enää halua siivota näitä neliöitä.
Olisin järkyttynyt siitä, miten typerästi olen toiminut omaisuuteni kanssa. Ei se muutto vaan tieto siitä, että rahankäyttöni on muuttunut edes tilapäisesti päättömäksi
Minua hirvittäisi muuttaa ihanasta keskustakaksiosta johonkin omakotitaloon lähiöön tai maalle.
Kyllähän se kyrpis aika lailla, mutta eipä se sit auttais ku kärrätä kamat johonkin vuokravarastoon odottamaan aikoja parempia, ja asua sit siä kaksios, kyllä sitä on ennenkin asuttu yksiös ja kaksios, nyt on toki kaksi lasta joten tila vois olla meille aika ahdas, silloin kun esikoinen oli pieni asuttiin kaksiossa, ja se oli ihan tarpeeksi iso, nyt on esikoinen jo omillaan ja lasten lisäksi on lisääntynyt tavara aivan järkyttävästi. Nyt on tavaraa neljässä makuuhuoneessa, niin ei niitä ihan yhteen kyllä saisi sullottua.
Kyllä hiukan v****aisi, nyt kun vihdoinkin on päästä vuokrakolmiosta tähän ok-taloon. Kaikesta selviää, mutta koville ottaisi.
No ei se nyt niin ihmeelliseltä tunnu. Omaktitalossa asustellaan vähän sivummalla mutta tuli pari vuotta sitten ostettua sijoituskämppä Hervannasta. Hieno sijoitus sinänsä kun ei oo viitsinyt laittaa vuokralle kun siellä tulee keskimäärin kerta parissa viikossa yövyttyä itse. Sopeutuuhan sitä ainakin kun talouspuolta ei saa miinukselle ihan muutamassa vuodessa vaikka enemmänkin rälläisi
Erottuani viisi vuotta sitten muutin maalta omakotitalosta kaupunkiin kolmioon vuokralle. Miehelle jäi talo josta en saanut mitään koska talo oli miehen nimissä ja asuimme avoliitossa. Osallistuin 15 vuotta talouden ylläpitoon. En vaihtaisi nykyistä elämäääni entiseen enkä kaipaa omakotitalossa asumista.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 19:54"]
vuokralle johonkin kaupungin huonomaineseen kerrostaloon? Jos esim yllättävät taloudelliset muutokset romahduttaisivat taloutenne ja olisitte pakotettuja muutamaan. Miten selviäisit henkisesti?
Tämä kysymys siis heille, jotka asuvat omakotitalossa perheen kanssa
[/quote]
en usko huonomaineisuuteen tai mihinkään tuollaiseen. Mun pitää itse nähdä ennen kuin uskon.
Kaksioon mahtuisimme ihan hyvin, lapsille yhteinen huone (isoja ovat joo mutta samaa sukupuolta) ja me vanhemmat olkkariin nukkumaan.
Tärkeintä on oma ihana perhe ja terveys. En usko että mun elämä huonontuisi siitä. tai lasten.
Tosin kyllä vähän miettisin mitä mies on tehnyt kun talous olisi huonossa jamassa yllättäen...
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 21:27"]
Tosin kyllä vähän miettisin mitä mies on tehnyt kun talous olisi huonossa jamassa yllättäen...
[/quote]
13
No siis miehen perheelle - yrittäjiä olivat - kävi vähän näin sen Ison Laman aikana. Iso velaton rivitaloasunto arvostetulla alueella meni valuuttalainojen korkojen "vähän" pompattua alta, omia ei saatu siinä markkinatilanteessa pois. Se varmasti jotenkin traumatisoi mieheni, koska rahamme eivät ole sijoitettuna omistusasuntoon. Asumme vuokralla yksityisellä, emme nyt missään slummissa, mutta emme arvoalueellakaan. Sopii minullekin hyvin, olen kasvanut omakotitalossa, ja jo teininä haaveilin kerrostaloasumisesta.
Häh? Siis miten niin et usko?
Huonomaineinen kerrostalo voi olla esimerkiksi sellainen jossa on paljon alkoholisteja. Rappukäytävässä haisee tupakka ja paska suoraan sanottuna. Poliisi on joka viikonloppu pihassa ja yleensä myös viikolla. Juoppoja on sammunut käytävään ja roskapussit jätetään rappuun haisemaan kun ei jakseta viedä pihalle asti. Alakerran asukit ovat raahanneet pihalle sohvaa ym. rekvisiittaa jossa kymmenkunta alkoholistia viettää aikaansa. Keskellä kirkasta päivää lapsesi pelkää tulla koulusta kotiin kun juopot huutelee milloin mitäkin. Nelivuotiaasi piiloutuu sun seläntaakse kun naapuri sattuu kysymään kuulumisia.
Yhdessä tapauksessa eräs romaaninainen kärkkyi aina milloin lähden autolla töihin ja tuli pummimaan kyytiä. Ei millään uskonut kun sanoin ettei kerkeä ja potki auton kylkiä.
Itse asun tällä hetkellä kerrostalossa väliaikaisesti ja voin sanoa, että olen pienestä asti vihannut näitä yli kaiken.. Jos kuvittelisin itseni tuollaiseen tilanteeseen, se olisi aivan kamalaa!
Aika kamalaa se olisi, en osaa sitä inhotusta oikein ajatella edes, onneksi on velaton talo melko lähellä Helsingin keskustaa.
Jo jotkut idän paikat on niin hirveitä etten edes käy niissä ollenkaan saati jos olisi pakko asua, se olisi loppuni.
Mies onkin sanonut joskus että ollaan onnekkaita, sellaista tilannetta ei tule että jouduttaisi jonnekin ""Kontulan kaksioon".
Elämä olisi ollut niin toisenlaista. Täällä on saanut lapset kulkea rauhassa, autot lukitsematta, tavarat pihalla..eikä ole häirikköä eikä juopuneita näkynyt, ollaan onnekkaita.
Olisihan se tosi outoa. Meillä on nyt 160 neliötä kahdestaan mieheni kanssa, talo on Helsingissä. Meillä ei ole velkaa, joten kysymys on hypoteettinen.
Kaipa sitä kaikkeen sopeutuisi, mutta tilaa tulisi varmasti ikävä. Kun nuorempana asuimme keskustassa, elämä tapahtui käytännössä oman kodin ulkopuolella. Kotona käytiin vain nukkumassa ja pesemässä vaatteita. Sellainen aktiivinen, hypersosiaalinen elämä ei tunnu enää omalta. Jos kuitenkin koti olisi pikkuruinen kaksio, seinät kaatuisivat päälle, jos niiden sisällä pitäisi viettää liikaa aikaa. Ehkä keksisin uusia harrastuksia ja kävisin taas ulkona syömässä päivittäin? Toisaalta, jos siihen olisi rahaa, mitä mä siellä vuokrakaksiossa alunperinkään tekisin.
Jaa a, tuskin mitään koska kerrostaloasuminen on tuttua, myöskin vähän huonomaineisemmalla alueella. Ahdasta varmaan tulisi kun muksut pitäisi laittaa samaan huoneeseen. Mutta eiköhän se sopu antaisi sijaa.
Huonompi juttu..