Exästä, onko ok?

Nuoruuden rakkaus vuosikymmenten takaa otti yhteyttä facebookissa. Aluksi kysyi ihan kuulumisia, mutta sitten juttu alkoi mennä nostalgisemmaksi, samaan aikaan jakoi "meidän aikojemme" rakkauslauluja seinällään. Juttu kaatui aikoinaan välimatkaan ja yhteen väärinkäsitykseen, mutta olin myös kovin nuori ja olisi varmaan jossain vaiheessa loppunut kuitenkin.

Nyt vaikuttaa, että tämä ex on nostanut minut jotenkin jalustalle: olen hänen elämänsä rakkaus, rakastaa kyllä vaimoaan ja lapsiaan, mutta ei ikinä unohda minua ja katuu, että suhde päättyi, jne. Kertoi, että eromme jälkeen oli mennyt ihan sekaisin, ollut pari vuotta hukassa ja käyttänyt huumeita ja alkoholia, kunnes toipui. 

Itse kuvittelin aikoinaan, että mies oli ottanut suhteemme kevyemmin eikä paljonkaan hetkahtanut sen päättymisestä. Olin itse niin rakastunut kuin teini voi olla, mutta ylpeydessäni en vastannut miehen kirjeisiin, kun hän selitti sitä väärinkäsitystä (en uskonut selitystä, nyt uskon). 

Jollain tavalla lämmittää mieltä tietää, että en ollutkaan lainkaan yhdentekevä tälle ihmiselle. Samalla tuntuu omituiselta, kun hän puhuu rakastamisesta jne. Jutusta on niin kauan aikaa, ja olimme niin nuoria.. Tunteeni häntä kohtaan ovat ihan lämpimät, mutta elämäni rakkaus on kuitenkin oma mieheni.

Nyt tämä exä haluaa, että pysymme ystävinä ikuisesti ja ettei hän ikinä menetä minua enää... Mikä on hassua, sillä hän siis edelleen asuu hyvin kaukana ja molemmat olemme naimisissa eli menetä mistä, facebook-kavereista?

En oikein tiedä, kuinka suhtautua mieheen. Lämpimän ystävällisesti, etäisesti, tarjoanko terapiaa ja olkapäätä (jota hän tuntuu tarvitsevan) vai mitä? Mieheni tietää viestittelystämme ja se on hänelle ok, samoin miehen vaimo tietää ja on hänelle ok. Tai niin exä ainakin sanoo, tosin sanoo myös kertoneensa vaimolleen, että olen miehen elämän rakkaus, mikä minusta ei vaimon sijassa ehkä olisi ok.

Voisin ystäväpohjalta pitää yhteyttä tähän tyyppiin, mutta meneekö hankalammaksi kaikille?