Vertaistukea kiusatun nuoren vanhemmalle. Miten nuori selvisi?

Te otatte viranomaisiin yhteyttä. Kiusaajista lastensuojeluilmoitus. Poliisi paikalle. Ne kiusaajat ja kiusaajien vanhemmat ovat saatava pelästymään, että te olette tosissanne. Kukaan (normaalijärkinen) ei ota viranomaisiin yhteyttä ellei ole vakavissaan. Nyt te näytätte, että olette.

Ette te voi antaa kiusaajien selitysten mennä aina läpi! Jos joku tilanne ei tunnu lapsestanne kivalle tai hän on pyytänyt sen loppumista, ja se pyynnöstä huolimatta jatkuu, on se kiusaamista.

Poliisia on aika turhaa pyytää paikalle. Poliisia on vaikea saada enää paikalle edes jos nuoret näpistää jotain kaupasta (työskentelen kaupassa). Ja etenkin tuossa kiusaamistilanteessa vastaus on tod.näk. ainahan ne pojat jotain nahistelee. Poliisitkin on niin ylityöllistettyjä nykyisin :(.

Koulunvaihto.

Sinun tulee vanhempana turvata nuoruuden kehitysympäristö.

Osaan itse entisenä koulukiusattuna sanoa, että kyllähän tuon pitää loppua!

Ei kannata miettiä miten lapsi selviää tuosta, vaan teidän pitää pitää huoli siitä, että poikaa ei enää kiusata OLLENKAAN. 

Yhteys kouluun, rehtoriin, kaikkiin mahdollisiin tahoihin. Se on sinun velvollisuusi äitinä huolehtia siitä, että homma loppuu. Minun tapauksessani kiusaaminen loppui heti, kun vanhempani ottivat yhteyttä luokanvalvojaan. Arvet se kyllä jätti ja liian kauan kesti, mutta loppui sitten. Aikansa kesti, että epävarmuuden jotenkin selätti. Kannattaa myös vaikka hakeutua uusiin maisemiin (eri kouluun kuin kiusaajat) peruskoulun jälkeen, jos haluaa eroon kyseisestä porukasta.

Yhteyttä on otettu, mutta se jatkuu. Pahinta tuntuu olevan eristäminen johon on tosi vaikea puuttua. Samoin naureskelut ja pienet nälväisyt aina ohi mennessä, jotka yksittäisinä tuntuu pikkuasioilta, mutta päivittäisinä tosi kuluttavaa ja ihmistä syövää.

Koulun vaihtoa on harkittu, mutta täällä maalaiskunassa ei ole toista koulua joten se tarkoittaisi muuttoa ja muiden lasten irti repimistä juuriltaan. Pojan isovanhemmille muuttoakin on mietitty.

ap

Puhumalla, puhumalla, puhumalla, puhumalla koulun henkilökunnan kanssa, puhumalla kiusaajien kanssa, puhumalla kiusaajien vanhempien kanssa ja yleensäkin tekemällä asiasta mahdolisimman julkisen joka ei ole mikään mörkö lasikaapissa. Todella hienoa että nuoresi on tuonut asian esiin, välittäminen on tuossa todella tärkeää ja menee kaiken muun edelle. Itse olimme vastaavassa tilanteessa 13 -vuotiaan kanssa pari vuotta sitten ja kivuliaiden keskustelujen jälkeen tilanne oikesi vuodessa niin paljon että nykyisellään kaikki on ok, pahin kiusaaja joutui perheineen muuttamaan kokonaan kauas pois asian tuntua julkiseksi ja kun havaittiin että lapsemme ei todellakaan ollut ainoa uhriksi joutunut. Välillä jouduimme tekemään tutkintapyynnön poliisille kiusaajan isän tultua riehumaan kännissä kotiimme mutta valvontakameran videostahan kaikki lähti purkautumaan. Apua saa mutta sitkeyttä pitää olla, aikaa kuluu paljon, välillä itketään mutta elämä muuttuu ajan kuluessa paljon parempaan suuntaan. Entiseen ei tosin ole paluuta!

Tämä on niin surullista. Jos kyseessä olisi vaikkapa rasismi tai invalidin kiusaaminen, asiaan puututtaisiin heti. Muut saavat kärsiä vain siksi, että ovat syntyneet maailmaan. Tätä on vaikeampi käsitellä, kun perusteena kiusaamiselle on pahuus ilma näkyvää syytä.

Vanhempien pitää olla kovana lapsensa puolesta. Toivottavasti ratkaisu löytyy.

Muutto muualle on pientä esimerkiksi itsemurhan seurauksiin verrattuna. Uhriutumiskierre jää helposti päälle, jolloin kiusattu tulee suorastaan imeneeksi kiusaajia puoleensa koko loppu elämänsä ajan! Pahimmillaan se voi johtaa ilmiöön jota kutsutaan nimellä Amok ( http://takkirauta.blogspot.fi/2009/03/amok.html )

Entisenä koulukiusattuna annan seuraavia ohjeita:

Hankkikaa keinolla millä hyvänsä nuorellenne toinen ihmisyhteisö (harrastusleirit, harrastus toisessa kunnassa tms.) jossa hän voi olla normaalisti. Raha ei saa olla minkäänlainen este! Toinen positiivinen ihmisyhteisö auttaa kestämään vihamielisen kouluyhteisön.

Nuoren itsetunto on saatava paranemaan. Hänen pitää päästä ympyröihin, joissa hän voi päteä, omassa koulussa päteminen ei onnistu. Fyysisen kunnon kasvattaminen parantaa myös itsetuntoa ja nostaa asemaa poikien keskinäisessä nokkimisjärjestyksessä. Jos nuorenne on jo omaksunut uhrin roolin, tulee hän olemaan siinä roolissa myös uudessa koulussa. Siksi uhriutumisen kierre on saatava katkeamaan.

Poikien keskuudessa herkkyys, varsinkin itkuherkkyys ja tietynlainen avuttomuus ovat kaikista halveksittavinta. Sille ei nyt mahda mitään, näin on aina ollut ja tulee olemaan (pohjaa perimäämme).

Te vanhempina olette vastuussa lapsenne onnesta, joten toimikaa!

Mitä tarkoitat sillä, että yhteyttä on otettu? Mikään puhelinsoitto tai jutustelu luokanvalvojan kanssa ei yksin auta. Vaadi saada tietää, mitä koulu konkreettisesti tekee kiusaamistapauksissa. Perehdy heidän käytäntöihinsä. Olkaa vanhempina prosessissa mukana koko ajan. Älä anna koulun mennä siitä, mistä aita on matalin!

Olen samaa mieltä kutosen kanssa. Hyviä perusohjeita.

mitä kouluun. Ja koululta vaatimiseen tulee, se on yleensä ihan turhaa. Vanhemmat voi vaatia mitä vaan ja uhkailla mitä vaan, mutta koulu tietää kyllä, että se on oikeasti ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja vanhemmat voi kulkea kaikki vaatimus- ja valitustiet hallinto-oikeuteen asti, mutta ennen kuin niistä on mitään tulosta saatavissa lapsi on jo jättänyt peruskoulun. Käsittelyt kestävät siellä vuosia.

Kuraattorin, rehtorin ja luokanvalvojan kanssa ollaan oltu yhteyksissä. Suurin ongelma on että kiusaajat kieltävät kaiken ja syyttävät poikaani turhista syytöksistä. Esim. nauroivat ihan jollekin muulle, tai sanoivat läpällä jotain, joka ei kuulostakaan niin pahalta jos ei ole nähnyt siihen liittynyttä halveksivaa katsetta. Tai sylkäisee jalkoihin, mutta väittää ettei tahallaan ja poika on herkkähipiäinen ja luulee että kaikki liittyy häneen jne. Ja siitä on seurannut ettei poika enää paljoa kerro. Pahan olon kuitenkin näkee.

Meillä ei ole paljoa rahaa, mutta olemme ostaneet hyvät kännykät, merkkivaatteita, käymme hyvällä kampaajalla yms. että poika olisi samalla viivalla muiden kanssa. Ihan kivan näköinenkin poika on. Mutta hän ei osaa enää yhtää puolustaa itseään, kokee kai ansaitsevansa kaiken. Helppo kohde siis.

Olen miettinyt harrastuksiakin toisella paikkakunnalla, mutta ne mitä on kokeillut on kaatunut usein siihen että ryhmissä on ikähaitari ollut suuri (1.-9lk) ja oman ikäistä seuraa ei ole ollut kuin korkeintaan jotkut valmiit kaverukset.

ap

Koulu hyväksyy henkisen väkivallan.

Tämä vain on kylmä tosiasia tämän päivän koulussa.

Jos henkisen väkivallan seurauksena kiusattu tekee jotain, häntä rangaistaan ja vuosikausia kiusanneet vain edelleen naureskelevat. Meillä auttoi vain koulun vaihto, yläasteelta lukioon. Parempaan lukioon. Siihen, mihin näillä kiusaajilla ei riittänyt keskiarvo. Nyt nuori viihtyy todella hyvin koulussa, kukaan ei kiusaa. Ihanaa aikaa!

Todella surullista :(

Olen miettinyt, miksi älykkäät ja koulussa pärjäävät nuoret joutuvat usein kiusatuiksi. Luulen, että taustalla on jonkinlainen kateus: useimmat kiusaajat ovat jollain tavalla käytöshäiriöisiä tai moniongelmaisia. Kiusattua tuo ei varmaankaan paljon lohduta, kun tilanne on vielä päällä.

Jouduin kiusatuksi yläasteella ja kärsin seurauksista vieläkin (olen 33). Mielenterveys reistailee. En ole hyvä antamaan neuvoja, mutta toivon kaikesta sydämestäni, että kiusaaminen loppuu! Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Koulu ei sulje silmiään kiusaamiselta vaan yrittää kaikkensa. Jos kiusaajat eivät usko sanomista, ei toimintavaihtoehtoja juuri ole. Varsinkin silloin jos kiusaaminen ei ole fyysistä vaan non verbaalista. Lapset ja nuoret tietävät etteivät aikuiset mahda heille mitään!

Miettikääpä tätä: Kiusaajalla on lain suoma oikeus tulla kouluun. Erottaa ei voi pelkkien halveksivien katseiden vuoksi. Erottamisen tekee sivistyslautakunta. Erotetun lähettäminen viereisen kunnan kouluun maksaa, joten sivistyslautakunta ei mielellään näin toimi. Entä sitten kun suurin osa luokasta kiusaa? Erotetaanko kaikki?

Kiusatut alkavat jossain vaiheessa hajota niin, että näkevät ja kokevat kiusaamista kaikkialla. Silloin kaukana toisella puolella pihaa naureskelevat oppilaat nauravat juuri hänelle. Tarkkailemalla tilannetta kauempaa, voidaan saada tietoa onko tilanne jo näin paha.

Pojan itsetunnon parantaminen on ainoa tie ulos.

Kyllä koululla keinoja olisi, mutta eivät osaa eivätkä halua köyttää niitä. Kiusaaminen ei juuri koskaan lopu siihen, että joku luokanvalvoja sanoo, ettei niin saa tehdä. Eikä se lopu rangaistuksiinkaan. Päinvastoin, se jatkuu ja pahenee. Joku yllä kuvasi hyvin että sen on  pienestä koostuvaa, ulkopuolisille huomaamattomatonta syrjintää, jossa jokainen yksittäinen tapahtuma on mitätön, mutta kun niitä on joka päivä kymmenen, se hajottaa uhrin. 

Se, mikä auttaisi, olisi ihan kunnollinen ryhmäyttäminen ja ryhmähengen luominen. Siihen ei vaan riitä mikään yksittäinen teemapäivä, vaan sen eteen pitäisi tehdä töitä koko ajan, vähintään lukukauden ajan. Se on opettajille työlästä, koska pitäisi ihan oikeasti tarkkailla, mitä oppilaat tekevät ja pyrkiä muuttamaan näiden ajatuksia ja luomaan yhteisiä kokemuksia ja vahtimaan, että niistä tulisi positiivisia. Työläyden ja pitkäjänteisyyden takia ope panee silmät kiinni ja kirjoituttaa vihkoon subjunktiivisääntöä, koska lopulta opea itseään arvostellaan sen mukaan, osaavatko lapset säännön, eikä sen mukaan selviävätkö lapset järjissään sitä käyttämään.

Yläkoulussa on aineen opettajat, jotka näkevät ryhmää tunnin tai kaksi viikossa. Ryhmän toiminnasta on liki mahdotonta saada kunnollista käsitystä!

Samaan aikaan alakoulun kaveripiirit hajoavat, eri kehitysvaiheisiin päässeet nuoret etsivät samassa vaiheessa olevia kavereita ja murrosiän myllerrykset ovat pahimmassa vaiheessa. Jokainen oppilas yrittää mahdollisimman hyvään sosiaaliseen asemaan osa keinoja kaihtamatta...

Ryhmäyttäminen ei tälläisessä tilanteessa ole helppoa! Oppilashuolto, opettajat ja tukioppilaat tekevät minkä voivat ja pystyvät.

Jos poika on suostuvainen tuohon isovanhenhempien luo muuttamiselle, niin se kuulostaa ihan hyvältä. Joulun jälkeen uuteen kouluun. Millä luokalla poika on? Jos kouluvaihtoehtoja on useampia, niin punnitkaa tarkkaan, kyselkää  erityiskoulujen ym tilannetta, jos pääsisi johonkin hyvään lukioon samalla imulla.

Ottaisin yhteyttä näiden poikien vanhempiin. Jos heistä joku edes olisi niin järkevä, että ottaisi poikansa puhutteluun ja saisi taottua kovaan kalloon että kiusaaminen on luusereitten hommaa.

Jos minun lapseni kiusaisi, niin haluaisin tietää siitä ja pistää pojan tiukille siinä asiassa. Kotona tuollaiset kiertelyt ja "en mä tahallaan" selitykset ei menisi läpi. Ottaisin myös yhteyttä kouluun ja pyytäisin kiinnittämään huomiota kiusaamiseen, näin opettajallakin olisi matalampi kynnys puuttua siihen, pieneen ja huomaamattomampaankin kiusaamiseen.

Meidän koulussa ei auta vaikka rehtorin, opettajien yms kanssa puhuu asiasta. Rikosilmoitus auttaa joskus asiaan jos kiusaajien vanhemmat pelästyisivät ja pistävät omat lapset seinää vasten.  Jos olisivat pienempiä niin keskustelu vanhempien kanssa voisi auttaa mutta ei tuon ikäisten kanssa ehkä enää. Voitko maksaa jollekin isommalle joka kävisi sanomassa näille että lopettaisivat?  Saman koulun ylemmiltä luokilta. 10-20 riittää mainiosti.  Se on ainut joka oikeesti auttaa.