Lapsella ei ole hajuakaan matikan tehtävistä. Menee hermo.

Meillä oli sama ongelma kielissä. Matikka taas sujui loistavasti.

neuvon sulle, että aloittakaa ihan alusta, kaikessa rauhassa. Älä yritä pakottaa oppimaan uutta olemattoman pohjan päälle, vaan rakentakaa ensin se pohja. Eli katotte ekaluokan kirjasta, mitä lapsi osaa ja opetteletete, mikä on mennyt yli hilseen, sitten tokan luokan ja kolmannen ja niin edelleen.

Olisiko toisella vanhemmalla paremmat hermot noiden läksyjen  kanssa auttamisessa? Auttaisiko hahmottamiseen vaikka legot eli näkisi ne numerot konkreettisesti. Vaikka 6 niin se on yhtä kuin 6punaista legopalikkaa? Onko opettaja antanut mitään apuvinkkejä? Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta että jankkaatte niitä tehtäviä 5-6iltaa viikossa. Molemmilla menee hermot ja lapsesta tuntuu että hän on täysin epäonnistunut. 

Kouluun yhteys heti tietenkin. Jos kerran ongelmia on jo nimetty, niin silloin opettajien pitää tietää kotona esiintyvistäkin ongelmista. Lapselle ei kannata rähistä, mutta häneltä pitää odottaa keskittymistä ja asioista huolehtimista läksyissä. Älä selitä liian valmiiksi, siitä ei tule muuten loppua ikinä ja lapsi pyörittää sinua niin siinä asiassa, kuin muissakin asiaa sivuavissa jutuissa.

Meillä on 12 vuotias erityisoppilas ja aika monen ison mutkan jälkeen on tilanne kaikkia miellyttävä. :)

Mutta läksyt on kuitenkin hoidettava ja koulussa meneeään järkyttävää vauhtia eteenpäin. Kun muutenkin menee melkein kaikki likenevä vapaa-aika matikan tehtävien tekemiseen, niin ei oikein viitsisi esim lauantaina jatkaa opiskelua. Motivaatiotakaan lapsella ei ole pätkääkään.

Ei auta kannustukset, uhkailu, lahjonta ja kiristys... ei mikään. On kokeiltu tarravihkoa ym juttuja, mutta ei tuota toivottua tulosta. Monesta asiasta lapsi jäänyt paitsi kun ei kertakaikkiaan keskity olennaiseen vaan häslää ja inttää vastaan jne.

ap

Ottakaa ehdottomasti yhteyttä opettajaan ja kertokaa tilanne. Lasta ei auta se, että väkisin yrittää pysyä muiden perässä, vaan matematiikassa nimenomaan ero toisiin kasvaa, jos pohja on heikko. Opettajalla voisi olla ideoita, miten etenette tästä eteenpäin? Omasta mielestäni läksyjä on turha tehdä, jos taso on kuvailemasi kaltainen, vaan läksykirjat tulisi vaihtaa aikaisemman ehdottamiin ekan, tokan ja kolmannen luokan kirjoihin.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 19:12"]

Mutta läksyt on kuitenkin hoidettava ja koulussa meneeään järkyttävää vauhtia eteenpäin. Kun muutenkin menee melkein kaikki likenevä vapaa-aika matikan tehtävien tekemiseen, niin ei oikein viitsisi esim lauantaina jatkaa opiskelua. Motivaatiotakaan lapsella ei ole pätkääkään.

Ei auta kannustukset, uhkailu, lahjonta ja kiristys... ei mikään. On kokeiltu tarravihkoa ym juttuja, mutta ei tuota toivottua tulosta. Monesta asiasta lapsi jäänyt paitsi kun ei kertakaikkiaan keskity olennaiseen vaan häslää ja inttää vastaan jne.

ap

[/quote]

Jos ei pärjää matematiikassa, voisiko matematiikan opetusta eriyttää tämän lapsen kohdalla koulussa? Opettajilla on kyllä keinot tätä varten, jos vain halua ja tahtoa ja todellista tarvetta on. Ei elämä siitä pilalle mene, päinvastoin voipi loppuviimeksi jäädä helpotetusta ohjelmasta enemmän käteen kuin liian vaikeasta.

HAnki kirjastosta tai osta Ikäheimon kirjoja, niissä on vinkkejä toiminnalliseen matematiikkaan. Toiminta ja pelit yms. matematiikan peruskäsitteiden ymmärtämiseksi on lapselle konkreettinen ja hyvä tapa oppia ne. Osa lapsista on vielä nelosluokalla konkreettisen ajattelun vaiheessa, joten he tarvitsevat konkreettisia välineitä (esineet, pelit yms.) ja konkreettista toimintaa ymmärtääkseen matemaattiset käsitteet, kuten mitä on yhteenlasku, kymmenylitys, kymmenjärjestelmä, kertolasku ja jakaminen. Suosittelen Ikäheimon kirjoja, niitä on muitakin. Niistä saa hyviä vinkkejä lapsen matemaattisen ajattelun tukemiseen, sillä nimenomaan matemaattinen ajattelu on laskutoimituksissa pärjäämisen perusta. http://www.opperi.fi/09_kirjat/91_iloa_ja_ymmarrysta.html

Osalla lapsista on matematiikan oppimisen erityisvaikeus. Lukimat:n ja Niilo Mäki instituutin sivuilla on tietoa tästä erityisvaikeudesta. Lapsi selkeästi tarvitsisi nyt ammattilaisen apua - onko koulussa toiminnalliseen matematiikkaan perehtynyttä (eityis) opettajaa? Varga-Nemenyi -metodi konkreettisine välineineen tai jokin muu järjestelmä pitäisi olla jokaisessa koulussa oppimisen tukena! 

Tärkeää olisi nyt ylläpitää hyvä ilmapiiri, ettei lapselle kehity matematiikkainho ja vastenmielisyys. Tilanne vaatii nyt teiltä vanhemmilta ekstravoimia ja perehtymistä miten tukea lasta matematiikkataidoissa, ja koulun henkilökunnan kanssa toimia lapsen auttamiseksi. Voimia teille ja lapselle. Kannattaa tosiaan alkaa ihan alusta matematiikan opettelu, jos lapsella on erityisvaikeus matematiikassa ja menestys kokeissa hyvin heikkoa, niin lapselle voidaan tehdä oma opetussuunnitelma matematiikan osalta, se auttaa etenemään lapsen taitotason mukaan mikä motivoi lasta, eikä ahdista kuten se että pitää hallita asioita jotka ovat lapselle täysin mahdottomia ymmärtää kun pohja on hatara, matemaattiset taidot kun kehittyvät kumulatiivisesti, pitää ymmärtää se edellinen taso ennenkuin voi edetä pidemmälle. 

Lapselle tulisi ehkä jo jutella miksi hän haluaa isona, mitä siihen vaaditaan ja samassa ehkä saadaan luotua se motivaatio opiskelulle. Omat lapseni ovat aina pärjänneet koulussa, mutta meillä opetettiinkiin jo ihan ensimmäisistä hetkistä alkaen etteivät he käy koulua, äidin, isän, mummon, papan, kummitädin, opettajan tai kenenkään muun kuin oman itsensä ja haluamansa tulevaisuuden vuoksi. Vaikka äidillä tahtoa olisikin, tietoa ja taitoa en voi väkisin antaa, se on itse tahdottava.

Minun on vaikea neuvoa miten voisi tukea matematiikan oppimista, koska se on ollut meillä kaikilla juuri se vahva aine. Ehkäpä jotkut pelit voisivat saada innostumaan harjoittelusta. Muistelen tyttäreni kaivaneen minun vanhan luko-pelini esille kun hän halusi auttaa kaikessa koulunkäynnissä rämpivää ystäväänsä matematiikassa. Varmaan netistä löytyy hyviä harjoitteita, muistelen joskus vuosia sitten joillakin turkulaisten koulujen sivuilla olleista harjoituksista, ne näyttivät hyviltä.

Muista kuitenkin aina, että lapsellasi on taatusti jokin vahvuus, jota kenties ette vielä ole löytäneet, vaikka se koulunkäynti ei vielä olekaan saanut tulta alleen. Tue ja kannusta, anna lapselle tunne että hän on tärkeä.

mitä numeroita kokeista tulee? Riittäisikö ihan vain se että nippa nappa pääsee koulusta ja kokeista läpi, enempää ei vaadittaisi. Voi myös ajatella että aikuisissakin on paljon ihmisiä jotka ovat matemaattisesti auttamattoman pihalla ja hyvin silti pärjäävät elämässä, monessa ammatissa ei ole mitään väliä osaako matikkaa vai ei. Lapsella on varmasti motivoitumisvaikeuksia kun tuntuu että ei osaa eikä tajua mitään, voi rinnastaa siihen että sinut laitettaisiin väkisin opiskelemaan ydinfysiikkaa tai latinaa ilta toisensa jälkeen (kireässä ilmapiirissä). Matikka on vielä siitä hankala aine, että se on helposti vain numeroita, on vaikea hahmottaa sitä käytännönläheisyyttä siinä. Olisiko siitä apua että ottaisitte matikan jotenkin arkielämään mukaan, siis tyyliin kun näette autoja parkkipaikalla voisit kysyä montako punaista autoa on tuossa rivissä ja montako sinistä ja mikähän mahtaisi olla yhteensä autojen määrä. Tai kaupassa annat lapselle kaksi euroa ja sanot että valitsee sillä niin monta jugurttia/lakua/ tms. kuin laskee että raha riittää. Pystyisikö lapsi keskittymään paremmin jos tukiopetusta antaisi joku muu kuin sinä, jolle on helppo alkaa inttämään, vaikkapa opiskelija pientä korvausta vastaan? Voisitte myös kokeilla eteerisiä oljyjä tuoksulampussa parantamaaan keskittymistä opiskelutilanteessa, esim. Basilika, piparminttu, rosmariini, sitruuna ovat hyviä tähän tarkoitukseen. Laittakaa myös selkeä aikaraja, että tänään tehdään tunti matikkaa ja se on sitten siinä, voit välillä rohkaista lasta että noniin, vielä puoli tuntia kun jaksat keskittyä niin sitten on ohi. Opettajan kanssa kannattaa keskustella jos kohtuullinen läksyjen tekoaika ei riitä, ei lasta voi väsyttää tuntien pakertamisella jos on selkeä oppimisvaikeus ja noita diagnooseja. Jotain helpotuksia olisi silloin aiheellista tehdä. Onko teillä helmitaulu? Helpottaa taas lukujen konkretisointia. Muista myös osoittaa lapselle se että ymmärrät asian olevan hänelle haasteellinen, kerro että tiedät että tämä on hänestä kurjaa ja tuntuu vaikealta, mutta äiti auttaa. Ole sinä innostunut taI näyttele sitä, jos olette molemmat tappiomielellä ei kumpikaan jaksa tehdä omaa osuuttaan, sinä auttaa tai hän opiskella. Ja niinkuin sanottu, ei kenenkään elämä ole yhteen peruskoulun matikkaan varmasti kaatunut. Tsemppiä :)

KOuloussa ei edes kovin helpolla tehdä mitään helpotuksia asian suhteen, pian alkaa iso painostus... Yritetty on, mutta hermot välillä menee, välillä jaksan paremmin, mutta meillä tahkotaan muidenkin aineiden kanssa...

Testattu lapsi, ei älyssä sinällään vikaa, jokin oppimisen häiriö ja sitten sielultaan muuten vaan sekaisin, no, toi viimeinen on mun dg lapselleni :(

Kaikki läksyt tehdään yhdessä, kokeisiin luen alueen...

Ihan pian luovutan.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 19:10"]

Kouluun yhteys heti tietenkin. Jos kerran ongelmia on jo nimetty, niin silloin opettajien pitää tietää kotona esiintyvistäkin ongelmista. Lapselle ei kannata rähistä, mutta häneltä pitää odottaa keskittymistä ja asioista huolehtimista läksyissä. Älä selitä liian valmiiksi, siitä ei tule muuten loppua ikinä ja lapsi pyörittää sinua niin siinä asiassa, kuin muissakin asiaa sivuavissa jutuissa.

Meillä on 12 vuotias erityisoppilas ja aika monen ison mutkan jälkeen on tilanne kaikkia miellyttävä. :)

[/quote]

Älä selitä liian selväksi??? Mitä tarkoitat?

Kerro nyt jotain toimintatapaa teillä, siis niinkuin avuksi muille, vai haluatko vaan hymistellä, että tiedän jotain, te ette...?

olen ihan vaan ohis, ettei tarvii aapeelle nyrpätä

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 19:59"]

KOuloussa ei edes kovin helpolla tehdä mitään helpotuksia asian suhteen, pian alkaa iso painostus... Yritetty on, mutta hermot välillä menee, välillä jaksan paremmin, mutta meillä tahkotaan muidenkin aineiden kanssa...

Testattu lapsi, ei älyssä sinällään vikaa, jokin oppimisen häiriö ja sitten sielultaan muuten vaan sekaisin, no, toi viimeinen on mun dg lapselleni :(

Kaikki läksyt tehdään yhdessä, kokeisiin luen alueen...

Ihan pian luovutan.

[/quote]

Juuri näin. Koulun kanssa puhuttu, että saisi toisen kirjan jne. Puhuttu, puhuttu ja taas puhuttu. Koulun mielessä lapsi osaa. No, miks se ei osaa kotona?

Mitään huipputuloksia ei vaadita, vaan sen että tekee tehtävänsä ja kokeet menee vaikka rimaa hipoen läpi.

On yritetty puhua lapselle asioista ja mitä koulunkäynti merkitsee jne ja tulevaisuudesta, ammateista ja vaikka sun mistä. Kaikki menee kuin kuuroille korville ja hteken päästä ei muista mistä puhuttiin.

Keväällä olin aivan puhki omasta työstä ja lapsen asioiden hoitamisesta/auttamisesta jne ja jouduin sairaslomalle. Nyt kohta samassa jamassa taas. Välillä parempia kausia jolloin jaksaa paremmin ja välillä taas kaikki on mustaa, niin kuin tänään.

ap

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 19:10"]

Kouluun yhteys heti tietenkin. Jos kerran ongelmia on jo nimetty, niin silloin opettajien pitää tietää kotona esiintyvistäkin ongelmista. Lapselle ei kannata rähistä, mutta häneltä pitää odottaa keskittymistä ja asioista huolehtimista läksyissä. Älä selitä liian valmiiksi, siitä ei tule muuten loppua ikinä ja lapsi pyörittää sinua niin siinä asiassa, kuin muissakin asiaa sivuavissa jutuissa.

Meillä on 12 vuotias erityisoppilas ja aika monen ison mutkan jälkeen on tilanne kaikkia miellyttävä. :)

[/quote]

Itselläni poika myös 12 v (meni kouluun vuotta myöhemmin) ja monien vuosien jälkeen NYT vähän jo kärryillä...silti aikuisen pitää olla kläksyissä mukana - on ollut jo openkin toive. Koko kouluajan saanut erityisopetusta parissa aineessa ja kaikki mahd. tukiopetus otettu vastaan. Se ei aina ole helppoa.

Ymmärrän tuskasi ap, samaa meillä, paitsi mä vielä käyn töissä ilman saikkuja, mutta jaksaminen on kyllä äärirajoilla.

Nämä lapset ovat älyllisesti ns ihan fiksuja, mutta näitä EI kiinnosta, en tiedä missä ja miksi se loppuu, mutta oman kohdalta se loppui tasan siihen, kun paras kaveri aloitti kiusaamisen... Siitä on jo aikaa, mutta aina se jäytää taustalla.

Mitään ei uskota, mihinkään ei luoteta. Ymmärrän, edellinen koulu EI saanut MITÄÄN aikaan kius saamisen suhteen.

Keräillään palasia, autetaan, opastetaan, siedetään jotenkin...

Kokemusta on samanikäisestä vaan ei matematiikan vaan kaiken muun osalta. Meillä 4.luokkalainen, koko kouluaika on tehty läksyjä vieressä ja nyt alkaa helpottamaan. Toisella lapsella sujuu koulu, mutta matematiikan hahmottamisessa on ollut hankaluutta (2lk), ostin perinteisen helmitaulun, auttoi siinä vaiheessa kovasti etenkin kymmenylityksissä.

Meillä myös motivaatio-ongelmaa, ja todellakin on puhuttu miksi koulua käydään jne mutta ei juuri vaikutusta. Meillä auttaa positiivinen kannustaminen (pienistäkin), palkkiot (= peliaika), munakello, toiminnanohjauskortit oli jossain vaiheessa tai kuvat.  Toki lisäksi on hermot menny, välillä tehnyt mieli luovuttaa ja sitkeästi on vaadittu läksyt tehtäväksi ja nyt osaa kyllä arvostaa sitä että jokin sujuu vähän helpommin.

Olisiko opettajalla antaa lisää vinkkejä tai pelejä matikkaan? 

Lapseni on vasta toisella mutta tiedän että ongelmia tulee. Ja onhan niitä jo vähän nytkin, kertotaulu on nyt uutena asiana ja se ei ole vielä oikein mitenkään hallussa. Itse olen aina ollut todella hyvä matikassa ja olenkin huomanut, että minun on tosi vaikea opettaa lastani koska hän tuntuu ajattelevan aivan eri tavalla kuin minä. Kannustan aina laskemaan, koitetaan tehdä joskus vähän ylimääräistäkin ja sanon että matikka on kivaa. 

Neuvoja en osaa antaa, mutta tunnen "tuskasi"...

Helmitaulu ei ole kovin konkreettinen väline, parempia on esim. munakenno (mieluiten kaksi 10 munan kennoa, siinä havainnollistuu parhaiten kymmenet ja ykköset, siitä näkee montako munaa on ja montako puuttuu kymmenestä -esim, että on 6 munaa ja 4 tyhjää kohtaa, jotka yhteensä muodostavat kympin) tai tikut, joita sidotaan kymmenen nipuiksi. Helmitaulussa kaikki helmet on näkyvillä omilla riveillään, sekä ykköset että kympit,  mikä vaatii jo abstraktimpaa ymmärrystä kuin monet muut välineet. Legotkin on ihan hyviä. 

Kannattaa selvittää onko lapsi selvillä mitä käsitteet tarkoittavat. Esim. puoli,kerrotaan,jaetaan jne.

Lapsellani oli just tuota hahmotus ongelmaa. Matikan läksyjen teko kesti ennen toista tuntia.Opettajan kanssa sitten sovittiin että lapsi saa tehdä vähemmän läksyjä,kunhan oppimistavoitteet toteutuu. Erityisopettajalla kävi matikan tunnilla ja tukiopetuksessa. Nyt on 2-vuoden jälkeen asiat muuttuneet eikä tukimuotoja enää tarvita.

Olennaista on nimenomaan tukea käsitteenmuodostusta eikä mekaanista laskutaitoa. On tärkeä ymmärtää ajatuksen tasolla mistä jossain laskutoimituksessa on kyse, eikä että se on vaan mekaanista numeroiden käsittelyä. Lapsen pitää saada konkreettisten välineiden avulla nähdä, mitä tapahtuu laskutoimituksessa, minne ykköset ja kympit siirtyvät esim. kymmenylityksissä. Pitää saada konkreettisia havaintoja, mitä tarkoittaa kun jotain kerrotaan, jaetaan jne. Jakolaskut kannattaa alkaa jakamalla lukumääriä tasan kahdelle, sinulle ja minulle, ja vasta siitä edetä suurempiin jakajiin. Olennaista olisi sanallistaa tekemistä, sitä mitä missäkin kohtaa laskua tehdään, ja piirtää lukumäärät kappaleina tms. mikä on jo askel konkreettisesta kohti abstraktia lukukäsitteiden ymmärtämistä. 

Jos lapsi ei ymmärrä paljon mitään matematiikasta, koulun pitäisi kyllä puuttua tilanteeseen ja antaa lapselle erityistä tukea matematiikan oppimiseen. Sitä voi ihan vaatiakin koulusta tai kuntapäättäjiltä. 

Hyvä keskustelu, kiitokset kaikille kirjoittajille.