Lue keskustelun säännöt.
Itsekkyys rahojen suhteen parisuhteessa
20.11.2013 |
Monissa viime aikojen ketjuissa on esiintynyt kommentteja tyyliin: "minä tienaan meidän perheessä ja myös päätän mitä omilla tienisteilläni teen". Nämä kommentit ovat tulleet pääosin miehiltä koskien kotirouvien/opiskelevien puolisoiden vaatimuksia sen suhteen, että miten perheessä käytetään rahaa.
En itse miehenä kyllä ihan ymmärrä noita kommentteja siitä syystä, että minun mielestäni avoliitossa tai avioliitossa elävien eli yhteisen kodin jakavien tulee molempien osallistua kotitalouden ylläpitämiseen tavalla tai toisella. Mielestäni tienatut rahat ovat yhteisiä sen suhteen, että niillähän se perhe elää ja siihen elämään kuuluu muutakin kuin pakollisten menojen maksaminen. Joskus puoliso on vieläpä kotona yhteisestä päätöksestä, eikä siksi, että olisi laiska kodin ulkopuolisen työnteon suhteen. Perheen ylläpitämiseen kuuluu myös vapaa-aika ja harrastukset. Jos esim. ainoastaan mies tienaa ja puoliso hoitaa kotona lapsia, niin eivät ne miehen tienistit ole hänen "omaa rahaansa" vaan ne ovat perheen yhteistä rahaa. Naisella ei ole mitään ensisijaista velvollisuutta hoitaa yhdessä hankittuja lapsia. Tai jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin ei minun mielestäni se tarkoita sitä, että sillä toisella on silloin enemmän käyttörahaa omiin menoihinsa. Ihmeellisiä itsekkäitä ihmisiä tuntuu nykymaailmassa palloilevan.
Olin reilut 6 vuotta tilanteessa, jossa puolisoni opiskeli yliopistossa ensin perus- ja sitten jatkotutkinnon. Minusta oli täysin luonnollista, että minä ylläpidin elämäämme ja maksoin käytännössä kaiken, myös hänen harrastuksensa (esim. kuntosali), vaatteensa, kosmetiikan ja myös silloin tällöin hänen matkustelunsa parhaan ystävänsä kanssa (minusta jokainen tarvii myös privaattiaikaa ja pientä taukoa perhe-elämästä). Jos en olisi niin tehnyt, niin emme me olisi varmaankaan voineet olla pariskunta ja asua yhdessä. Naisella oli minun rinnakkaiskorttini ja täysi oikeus käydä itsenäisesti ostoksilla ilman kontrollointiani. Ja hyvin se toimi siksi, että hän oli myös järkevä ostopäätöksissään, ei siis tuhlaillut ylettömästi, vaikka ihan hyvin tienaankin.
Ajatuksia?
Kommentit (36)
21, olen pitkälti samaa mieltä. Mutta tuollaisista pitää voida sopia keskenään, EIKÄ niin, että annetaan toisen esim. "kotiäiteillä vuodesta toiseen tai opiskella jotain nöyhtää" ja sitten vittuillaan pihtaamalla ja natkuttamalla vekottimien käyttöoikeudesta tms. kieroa. Joko suostutaan toisen ehdotukseen tai ei - mutta rahoilla ei kiristetä tai rangaista.
Asia on pitkälti sama kuin seksi - jos sillä aletaan puolisoa kiristää, on suhde tuhoontuomittu.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 14:24"]
Toisaalta ymmärrän niitä miehiä, jotka pistävät jarrua rouvan kotonamakoilulle. Jos toinen kotiäiteilee vuodesta toiseen ilman haluja paluusta työelämään tai "opiskelee" jotain nöyhtää, mihin ei edes työllisty ja jos työllistyykin, niin monopolirahoilla - miksi toisen pitäisi rahoittaa sellaista elämäntapaa?
Jos ei mitään tee, niin ei sitten pidä kauheasti pyytääkään. Kotiin jääminen on oma valinta, johon pitää varautua taloudellisesti. Jos ei fyrkat riitä, mennään töihin. Ei tämä naiset ole mitään korkeaa matikkaa, vaan realismia.
[/quote]
Tämä malli "laiskottelevasta puolisosta" on toki eri asia, koska se ei perustu yhteiseen sopimukseen vaan siinä toinen osapuoli eli esimerkissäsi tuo kotirouva on itsekäs. Toki tämä on harvemmin toteutuva malli, sillä jos kotiäiti siivoaa, laittaa ruoat, hoitaa lapset jne yhteisestä sopimuksesta ja sinä tuot fyrkat kotitalouteen, nin sehän on silloin diili, josta sinun on turha valittaa tai sitten se pitää neuvotella uusiksi, eikö vain?
Kottinjääminen ei ole aina "oma valinta" vaan yhdessä sovittu asia esim. sen eprusteella, että kumpi tienaa paremmin ja kumman pitäisi olla kotona lasten kanssa ainakin ennen niiden laittamista päivähoitoon.
ap
Meillä minulla oli omaisuutta enemmän kuin miehelläni jolla ei ollut mitään, kun tavattiin. Ostimme nopeasti yhteisen asunnon, minun myyntivoitoilla saatiin hyvin asuntoa ostettua, velka on yhteinen, olemme naimisissa.
Saimme aikanaan lapsen ja hänellä on ilmennyt aikamoisia kehityshäiriöitä. Lapsen edun mukaista on että hän käy päiväkodissa, integroidussa sellaisessa ja minä olen se, joka on vastuussa kuljetuksista, vienneistä jne. Jäin kotona ollessa ns urakuoppaan, kun jäin äitiyslomalle ja halusin tästä syystä jäädä kotiin vielä muutamaksi vuodeksi, tipuin urallani ja en saanut enää töitä. Olen nyt pätkätöissä, koska ne on perheen hyväksi, eli teen töitä 3 päivänä viikossa. Tämä on siis meidän, minun ja mieheni mielestä paras tapa lapsemme kunnon takia.
Siitä huolimatta haluan tulla toimeen omillani. Palkkani ei edes riitä lainanlyhennykseen, mutta olen ajatellut että minun alkupanos oli niin paljon suurempi että voin hyvin seuraavat 10 v maksaa vähemmän lainaa, mutta minun motivaationi käyttää rahaa itseeni on hyvin pieni. Olematon.
No, ei mieskään ehdottele että ostaisin uusia vaatteita tai harrastaisin enemmän, koska niihin ei ole aikaa eikä suoranaista tarvetta.
Minullekkin on ollut itsestään selvää että rahamme ovat yhteisiä ja minä olen se joka tienaa nykyisin enemmän. Opiskeluaikoina oli toisin päin, vaimolla oli ilta- ja viikonlopputöitä ja hän tienasi enemmän.
Tämä toimii meillä, joku muu toimii toisin.
t. mies
Ap on ihan oikeassa, että perhe on yhteinen yritys.
nro 20 ja muut, minä en ymmärrä, miten te jotkut siedätte noita itsekkäitä miehiänne ja alistutte tuohon tilanteeseen. En kerta kaikkiaan tajua, mitä te heissä näette? Rakkautta ja kunnioitusta? Eikö yh:na ole jo helpompaa, kun ei tarvitse riidellä rahastakaan tai tavaroiden käyttöoikeuksista? Tuohan on jo täysin empatiakyvytöntä saituutta.
Mulla on nuuka mies, mutta ei psykopaattisen saita. Meillä on miehen kanssa tulot niin, että minä tienaan nettona 1000 euroa enemmän kuin hän. Kun olin hoitovapaalla, mies hoiti minun puhelinlaskuni, sähkölaskut, vakuutukset ja 3/4 ruokakauppareissuista, maksoi mulle vaatteita, kampaajat ja lomamatkat. Yhteinenhän se lapsi on! Samoin kun hän oli vuorostaan hoitovapaalla ja vuorotteluvapaalla, minä maksoin isomman osan menoja. Nyt kun ollaan töissä, on omat palkkatilit, mutta yhteinen laskutili ja säästötili, joille laitamme rahaa tulojen suhteessa. Jos jompi kumpi sattuu saamaan ylitöitä, niin ne menee kaikki yhteiselle säästötilille, aina meillä joku rahareikä löytyy, auto, talo tai kesämökin kunnossapito. Aina kysytään toiselta, tarviitko rahaa, pärjäätkö, "mä voin hoitaa tämän". Minä tilaan muutamaa lehteä, joita mies lukee, mutta en todellakaan revi niitä hänen kädestään tyyliin "Minä tämän maksan ja luen ensin!" Sehän olisi törkeyden huipentuma, kuin lapset tappelemassa lapiosta hiekkalaatikolla. Kaupassa me käydään vuoroviikoin, eikä kytätä että menikö sentti enemmän sinne tai tänne tai mä en maksa sun tamponejasi enkä sun partavesiäsi.
En kerta kaikkiaan voisi tehdä niin, että mies maksaisi pienemmästä palkastaan kaiken ja mä se vaan rahaa tililleni kasaisin. Sehän on selvää alistamista, ei mitään rakkautta toista kohtaan. Ei sellaista ole mikään maailman pakko sietää nykymaailmassa, hyvät naiset (ja herrat)! Mikä teitä alistumisen tarve teitä vaivaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta myös kummankin puolison tulot, ovat meidän perheen tuloja, ja sitten on meidän perheen menot, jotka sisältävät myös kaikkien henkilökohtaiset menot. Kumpikin tietää perheemme tulotason ja elää sen mukaan. On meillä tilit omilla nimillä, mutta kaikki tilit ovat molempien käytössä, eli käytännössä ne ovat kaikki yhteisiä tilejä.
Jos kerran ollaan naimisissa ja on olevinaan perhe, niin miten voidaan tarvita erilliset rahat siihen, että saisi hyvällä omallatunnolla ostaa itselleen jotain? Tai jos perheellä on tiukkaa, voiko joku tosiaan mennä ja törsätä johonkin turhaan ja kalliiseen siksi, että itse tienaa enemmän? Tai miten joku oikeasti lähtee mukaan sellaiseen järjestelyyn, missä toinen taloudellisesti alistaa toisen? Tai kun joku mies haukkuu vaimonsa siitä, ettei käy töissä ja tuhlaa hänen rahansa, niin se rahako siinä parisuhteessa on ainut tai suurin ongelma ja muuten kaikki on hyvin?
Mutta varmaan jokainen toimii niin kuin itse parhaaksi näkee, eikä minun tarvitsekaan kaikkea ymmärtää.
Haluaisin myöskin tiedustella näiltä saidan miehen kanssa eläviltä, että entäs jos itse sairastutte? Miten teidän käy? Laskuttaako mies teiltä menoja, joita joutui maksamaan sairautenne vuoksi vai peräti velkaannutte hänelle? Minulla on nimittäin se tilanne, että puolisoni on sairaalassa ja olisi hänen kauppaviikkonsa. Varmaan nyt kasaisin kuitit ja laskuttaisin häntä ruokaostoksista ja vielä siitä, kun vein hänelle sairaalaan dödöä, hammastahnaa, harjan, shampoota ja kasan auto- ja lukulehtiä ja löin 60 lompakkoon, että pääsee taksilla tarvittaessa kotiin? Mielestäni vain tunteeton idiootti laskuttaa noista.
Nostakaa kytkintä, sairaan saitojen miesten kanssa elävät. Kannattaako tuossa suhteessa roikkua edes lasten vuoksi? Sehän on ihan väärä parisuhdemalli lapsille ja alistaminen aivan varmasti vaikuttaa kodin ilmapiiriin. Onko kynnysmaton malli terve vanhemman esikuva lapsille? terv. 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko, että suhde voi käytännössä toimia, jos puolisoilla on kovin eri elintasot, oli se sitten paperilla kuinka reilua tahansa että kumpikin pitää omat tulonsa itsellään. Joitain harvinaisia poikkeuksia lienee.
Ja jos on yhteisiä lapsia, niin mielestäni jos jompikumpi haluaa hoitaa heidät 3-vuotiaiksi kotona, niin työssäkäyvän on tähän suostuttava ja maksettava suurempi osa yhteisistä menoista ja rahojen on oltava ainakin osittain yhteisiä.
MUTTA jos molemmat haluavat jäädä vuorollaan kotiin lasten kanssa niin tähän on pyrittävä, eikä pienituloinen saa varata itselleen koko hoitovapaa-aikaa. Ja kun nuorinkin on 3-4v niin sitten toisen kotiinjääminen ei mielestäni ole enää perusteltua, elleivät molemmat puolisot sitä aidosti halua. Toisen kustannuksella ei ole oikein jäädä ilman järkevää syytä vuosikausiksi kotiin, ellei tämä ole työssäkäyvälle ok.
Sinä ap olet aivan ihana! Toivottavasti puolisosi osaa arvostaa sitä että olet noin kiltti ja huomioit ja hemmottelet häntä! Itse olen vain haaveillut tuollaisesta.
En viitsi tarkkaan alkaa kuvaamaaan taustoja, mutta meillä on sellainen tilanne että mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Ollessani lasten kanssa kotona en saanut kovinkaan hyvää äitiyspäivärahaa/kotihoidontukea mutta koko suman käytin perheen hyväksi. Vuokrasta maksan puolet ja päiväkotimaksut kokonaan itse, ruokaa ostan enemmän kuin mies. Hän maksaa monenlaisia laskuja ja autoa. Lapsille ja itselleni ostan oikeastaan kaiken kirpputorilta, en käy kampaajalla, emme matkustele. Tämä on kyllä aika masentavaa ja toivoisin että joskus minulla olisi edes joskus vähän "omaa rahaa". Mutta kun ei ole niin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 15:11"]
Sinä ap olet aivan ihana! Toivottavasti puolisosi osaa arvostaa sitä että olet noin kiltti ja huomioit ja hemmottelet häntä! Itse olen vain haaveillut tuollaisesta.
En viitsi tarkkaan alkaa kuvaamaaan taustoja, mutta meillä on sellainen tilanne että mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Ollessani lasten kanssa kotona en saanut kovinkaan hyvää äitiyspäivärahaa/kotihoidontukea mutta koko suman käytin perheen hyväksi. Vuokrasta maksan puolet ja päiväkotimaksut kokonaan itse, ruokaa ostan enemmän kuin mies. Hän maksaa monenlaisia laskuja ja autoa. Lapsille ja itselleni ostan oikeastaan kaiken kirpputorilta, en käy kampaajalla, emme matkustele. Tämä on kyllä aika masentavaa ja toivoisin että joskus minulla olisi edes joskus vähän "omaa rahaa". Mutta kun ei ole niin ei ole.
[/quote]
Kiitos kauniista kommentista minua kohtaan. Meneekö teillä menojen maksaminen samassa suhteessa vai jääkö miehelle myös omiin menoihin huomattavasti enemmän? Mihin hän käyttää liikenevät "omat rahansa" vai menevätkö ne kaikki kodin laskuihn? Jos eivät mene, niin miksi hän ei ymmärrä antaa sinulle myös käyttörahaa tai rinnakkaiskorttia? Jokaisella aikuisella on omia menoja ja usein naisilla vielä miehiä enemmän niitä tarpeellisia menoja liittyen esim. kauneudenhoitotuotteisiin. Vaikka ei nyt solkenaan juoksisi kampaajalla, niin kyllä siellä nyt silloin tällöin on pakko käydä ja kyllä suuri osa miehistä tykkää, että vaimo vähän meikkaakin.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 15:01"]
Haluaisin myöskin tiedustella näiltä saidan miehen kanssa eläviltä, että entäs jos itse sairastutte? Miten teidän käy? Laskuttaako mies teiltä menoja, joita joutui maksamaan sairautenne vuoksi vai peräti velkaannutte hänelle? Minulla on nimittäin se tilanne, että puolisoni on sairaalassa ja olisi hänen kauppaviikkonsa. Varmaan nyt kasaisin kuitit ja laskuttaisin häntä ruokaostoksista ja vielä siitä, kun vein hänelle sairaalaan dödöä, hammastahnaa, harjan, shampoota ja kasan auto- ja lukulehtiä ja löin 60 lompakkoon, että pääsee taksilla tarvittaessa kotiin? Mielestäni vain tunteeton idiootti laskuttaa noista.
Nostakaa kytkintä, sairaan saitojen miesten kanssa elävät. Kannattaako tuossa suhteessa roikkua edes lasten vuoksi? Sehän on ihan väärä parisuhdemalli lapsille ja alistaminen aivan varmasti vaikuttaa kodin ilmapiiriin. Onko kynnysmaton malli terve vanhemman esikuva lapsille? terv. 27
[/quote]
Ikävä kuulla, että puolisosi on saiiraalassa, toivottavasti paranee pian!
Aika monet miehet ovat äärimmäisen saitoja, tosin eivät pelkästään suomalaiset. Todistin tapauksen, jossa saksalainen nuori pariskunta vei yhden ihmisen syömään hänen syntymäpäivänään ja laskun tullessa mies pyysi puolisoaan maksamaan oman ateriansa itse ja puolet tuon kutsutun ihmisen eli hänen oman kaverinsa ateriasta. Koko kolmen ihmisen lasku oli sellaiset 30 euroa. Ja tiedän, että tuolla miehellä ei ollut mikään akuutti rahapula.
Mutta "saituus" sinänsä ei ollut toki se pointti vaan se, että on yllättävän paljon ihmisiä, jotka avo/avioliitossa pitävät tarkkaa kirjaa siitä, että kuka mitäkin maksaa ja on jopa tapauksia, joissa toinen kieltäytyy ostamasta puolisolleen mitään peruslaskujen maksamisen lisäksi. En minäkään ymmärrä, että miksi ihmiset sietävät sellaista kohtelua sellaisen ihmisen taholta, jonka odottavat rakastavan heitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelin lasten kanssa kaatosateessa kauppaan. Heräsi keskustelua äidin autottomuudesta.
Tero: "Äiti, miksi sulla ei ole omaa autoa?"
Minä: "Autot on kalliita. Äitillä ei ole vielä ollut varaa ostaa ihan omaa autoa."
Kaisa: "Onko isin auto kallis?"
Minä: "No, on se maksanut aika paljon."
Tero: "Äiti ajaa isin autolla joskus."
Kaisa: "Tarviiko sun maksaa isin autosta?"
Minä: "No, periaatteessa ei. Isikään ei sitten maksa mun tekemistä ruoista."
Kaisa: "Olen kuullut joskus, että isi on sanonut sulle, että ota sieltä mun lompakosta kolikoita. Onko ne niin kuin ruokarahaa?"
(lasten nimet ym. muutettu)
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 16:25"]
Kävelin lasten kanssa kaatosateessa kauppaan. Heräsi keskustelua äidin autottomuudesta.
Tero: "Äiti, miksi sulla ei ole omaa autoa?"
Minä: "Autot on kalliita. Äitillä ei ole vielä ollut varaa ostaa ihan omaa autoa."
Kaisa: "Onko isin auto kallis?"
Minä: "No, on se maksanut aika paljon."
Tero: "Äiti ajaa isin autolla joskus."
Kaisa: "Tarviiko sun maksaa isin autosta?"
Minä: "No, periaatteessa ei. Isikään ei sitten maksa mun tekemistä ruoista."
Kaisa: "Olen kuullut joskus, että isi on sanonut sulle, että ota sieltä mun lompakosta kolikoita. Onko ne niin kuin ruokarahaa?"
(lasten nimet ym. muutettu)
[/quote]
Anteeksi vain, mutta en voi ymmärtää. Helvetti soikoon! Tuo lapsen viimeinen kommentti osoittaa mun mielestä äärimmäisen alistavaa suhdetta miehen ja puolisonsa välillä. "Kyl sä voit ottaa koska vaan noita pikkuhiluja karkkiostoksiin, mutta älä nyt akka setelihin koske ilman lupaa". Jaloa ja arvostavaa....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ostettiin yhteinen asunto,avattiin tili minne tulee kaikki rahat,ja josta menee kaikki maksut.paras systeemi meille,näin kaikki on oikeesti ja käytännössä yhteistä.meillä on kaksi lasta,joiden kulut menee molemmilta meiltä kuten kuuluukin.
Meillä on yksi kaveriperhe,jossa miehen mielestä vaimolle kuuluvat hoitomaksut ja lasten vaatetus.vaimolla huonompi palkka,hoitomaksut miehen tulojen mukaan korkeimmat mahdolliset.toki mies maksaa lomia ja reissuja,joita on aika paljon,mutta en ymmärrä ajatusta,että lasten kulut on lähtökohtaisesti vaimon..
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 16:45"]
Kun ostettiin yhteinen asunto,avattiin tili minne tulee kaikki rahat,ja josta menee kaikki maksut.paras systeemi meille,näin kaikki on oikeesti ja käytännössä yhteistä.meillä on kaksi lasta,joiden kulut menee molemmilta meiltä kuten kuuluukin.
Meillä on yksi kaveriperhe,jossa miehen mielestä vaimolle kuuluvat hoitomaksut ja lasten vaatetus.vaimolla huonompi palkka,hoitomaksut miehen tulojen mukaan korkeimmat mahdolliset.toki mies maksaa lomia ja reissuja,joita on aika paljon,mutta en ymmärrä ajatusta,että lasten kulut on lähtökohtaisesti vaimon..
[/quote]
Joo, minäkään en ymmärrä tuota logiikka, että lasten kulut kuuluisivat vaimolle, vaikka lapislisät tulisivatkin vaimon tilille. Jollain sadallaneljällä eurolla ei nyt kyllä kateta yhden lapsen kuukauden menoja. Muutenkin omituista ja hyvin takapajuista ajatella, että lapset olisivat jotenkin enemmän "naisen juttu". Toki kotirouvan tehtävänä on hoitaa lapsia miehen työpäivän ajan, kun näin on sovittu, mutta ei se sitä tarkoita, että illat ja viikonloput ovat myös työstä uupuneen miehen omassa harkinnassa. Kyllä vapaa-aikana miehen tulee osallistua lasten hoitamiseen.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 14:15"]
Ap, teiilä on onni kun kumpikin on raha-asioissa järkeviä ja "samalla tasolla". Meillä minä omistan kaiken ja päätän myös mitä ostetaan koska miestä ei kiinnosta tippaakaan maallinen omaisuus. Juoksevat kulut maksetaan puoliksi mutta loput omat rahansa mies hassaa tiesmihin. Muuten aivan tolkullinen tyyppi ja ihana isä lapsille mutta raha on jotenkin "musta aukko".
MIehen kavereitten mielestä olen aivan kauhea justiina mutta jotta meillä on katto pään päällä, kalusteet ja kodinkoneet niin olen parhaimmaksi todennut että minä hoidan ja se takoittaa että jos haluan pinkin television niin sellaisen ostan. MIes ei kertakaikkiaan välitä, hänelle on ihan sama vaikka se olisi pinkki. Hän hyväksyisi myös senkin ettei olisi televisiota laisinkaan jos siihen ei olisi (minulla) varaa.
Ja kyllä, joskus mietin millaista olisi olla tasa-arvoisessa parisuhteessa...
[/quote]
Teillä ilmeisesti tuo malli toimii jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä, vaikka toivoisitkin miehen välittävän enemmän yhteisistä asioista?
ap