Itsekkyys rahojen suhteen parisuhteessa
Monissa viime aikojen ketjuissa on esiintynyt kommentteja tyyliin: "minä tienaan meidän perheessä ja myös päätän mitä omilla tienisteilläni teen". Nämä kommentit ovat tulleet pääosin miehiltä koskien kotirouvien/opiskelevien puolisoiden vaatimuksia sen suhteen, että miten perheessä käytetään rahaa.
En itse miehenä kyllä ihan ymmärrä noita kommentteja siitä syystä, että minun mielestäni avoliitossa tai avioliitossa elävien eli yhteisen kodin jakavien tulee molempien osallistua kotitalouden ylläpitämiseen tavalla tai toisella. Mielestäni tienatut rahat ovat yhteisiä sen suhteen, että niillähän se perhe elää ja siihen elämään kuuluu muutakin kuin pakollisten menojen maksaminen. Joskus puoliso on vieläpä kotona yhteisestä päätöksestä, eikä siksi, että olisi laiska kodin ulkopuolisen työnteon suhteen. Perheen ylläpitämiseen kuuluu myös vapaa-aika ja harrastukset. Jos esim. ainoastaan mies tienaa ja puoliso hoitaa kotona lapsia, niin eivät ne miehen tienistit ole hänen "omaa rahaansa" vaan ne ovat perheen yhteistä rahaa. Naisella ei ole mitään ensisijaista velvollisuutta hoitaa yhdessä hankittuja lapsia. Tai jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, niin ei minun mielestäni se tarkoita sitä, että sillä toisella on silloin enemmän käyttörahaa omiin menoihinsa. Ihmeellisiä itsekkäitä ihmisiä tuntuu nykymaailmassa palloilevan.
Olin reilut 6 vuotta tilanteessa, jossa puolisoni opiskeli yliopistossa ensin perus- ja sitten jatkotutkinnon. Minusta oli täysin luonnollista, että minä ylläpidin elämäämme ja maksoin käytännössä kaiken, myös hänen harrastuksensa (esim. kuntosali), vaatteensa, kosmetiikan ja myös silloin tällöin hänen matkustelunsa parhaan ystävänsä kanssa (minusta jokainen tarvii myös privaattiaikaa ja pientä taukoa perhe-elämästä). Jos en olisi niin tehnyt, niin emme me olisi varmaankaan voineet olla pariskunta ja asua yhdessä. Naisella oli minun rinnakkaiskorttini ja täysi oikeus käydä itsenäisesti ostoksilla ilman kontrollointiani. Ja hyvin se toimi siksi, että hän oli myös järkevä ostopäätöksissään, ei siis tuhlaillut ylettömästi, vaikka ihan hyvin tienaankin.
Ajatuksia?
Kommentit (36)
Meillä mies tienannut aina enemmän. Oli alentavaa olla kotiäitinä lasten kanssa, kun mies kyykytti raha-asioissa. Minulla ei ollut varaa ostaa itselle mitään, ei käydä kampaajalla, ei liikkua yhtään ylimääräistä käyntiä missään. Melko tarkkaan sai laskea, että kotihoidontuki ja kahden lapsen lapsilisä riittivät kuukaudeksi kaikkiin lasten ja omiin menoihin (oma puhelin, netti, auton polttoaine, ruoka, lasten vaatteet, harrastukset yms.). Vieläkin tulee joskus esille riidoissa se, omasta aloitteestani kyllä, miten kauheaa aikaa tuo oli. Miehen mielestä olin tyhjän ruikuttaja, joka kerjäsi rahaa lasten vaatteisiin välillä, vaikka sain sentään lapsilisät tililleni...
VJa tottahan minun pitää edelleen ne lapsilisät sovitella niin, että niillä saadaan lapsille ruoka, harrastukset, vaatteet, urheiluvälineet, lomareissut yms. Eli jos ei riitä, niin sitten minun pitää muistaa se, että työstä saatu lomaraha on nimenomaan meidän perheen tarpeisiin. Mies toki käyttää oman lomarahan omiin hankintoihin..
Minä tienaan tuplasti enemmän kuin mieheni. Meillä on suullinen sopimus, että yhteiselle tilille kumpikin laittaa kaksi kolmannesta tuloistaan ja näillä rahoilla maksetaan ruuat, bensat, vaatteet, laskut ja muut menot, olivatpa ne kumman tahansa. Lopun kolmanneksen saa käyttää itseensä tai mihin haluaa. Minä laitan säästöön pahan päivän varalle, mutta koska minulle tulee tuota säästöä niin hyvin, maksan sillä tavallisesti koko perheen lomamatkat. Ei sapeta yhtään. Matkustelu on kivaa ja minun ns. harrastukseni, ja haluan perheeni mukaan. Miehelläni taas on muita kalliita harrastuksia, ja usein hänen säästönsä kuluvat niihin. Minäkin välillä osallistun säästöistäni miehen harrastushankintoihin, koska parempi hänen on harrastaa fiksuja juttuja kuin ryypätä rahat tms. Homma toimii ihan hyvin. Puskurirahastoa on aina reilusti siltä varalta, että joku Eino-myrsky tulee ja vie katon pään päältä.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:40"]
Tunnen erään pariskunnan jossa mies ostelee itselleen kaikkea kivaa samalla kun köyhempi vaimo joutuu ostamaan vaatteensa kirppikseltä. Erityisen pöyristynyt olin kun vaimo joutui lähtemään työpaikkansa koulutukseen toiselle paikkakunnalle viikonlopuiksi eikä mies voinut lainata autoaan hänelle koska "se kuluu". Vaimo joutui sitten ajelemaan bussilla eikä ne bussiaikataulut olleet mitenkään sopivia. En tiedä miten se vaimo sieti tuota.
[/quote]
No huh huh! Uskomatonta!
ap
Ap varmaan odotti jotain ylistyslauluja, että ootpa ihana mies.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:41"]
Meillä mies tienannut aina enemmän. Oli alentavaa olla kotiäitinä lasten kanssa, kun mies kyykytti raha-asioissa. Minulla ei ollut varaa ostaa itselle mitään, ei käydä kampaajalla, ei liikkua yhtään ylimääräistä käyntiä missään. Melko tarkkaan sai laskea, että kotihoidontuki ja kahden lapsen lapsilisä riittivät kuukaudeksi kaikkiin lasten ja omiin menoihin (oma puhelin, netti, auton polttoaine, ruoka, lasten vaatteet, harrastukset yms.). Vieläkin tulee joskus esille riidoissa se, omasta aloitteestani kyllä, miten kauheaa aikaa tuo oli. Miehen mielestä olin tyhjän ruikuttaja, joka kerjäsi rahaa lasten vaatteisiin välillä, vaikka sain sentään lapsilisät tililleni...
VJa tottahan minun pitää edelleen ne lapsilisät sovitella niin, että niillä saadaan lapsille ruoka, harrastukset, vaatteet, urheiluvälineet, lomareissut yms. Eli jos ei riitä, niin sitten minun pitää muistaa se, että työstä saatu lomaraha on nimenomaan meidän perheen tarpeisiin. Mies toki käyttää oman lomarahan omiin hankintoihin..
[/quote]
Rehellisesti sanottuna aika kusipäistä toimintaa mieheltäsi. Mun mielestä lapsilisät ovat myös perheen tuloa, mutta yksin ne harvemmin riittävät lasten kulutukseen ja kyllä ihan luonnollisesti enemmän tienaavan osapuolen tulee suorastaan tarjoutua ainakin ostamaan lapsille vaatteita.
Ostiko hän sulle sentään lahjoja, vei ulos syömään jne?
ap
Meillä se, mitä mies on ostanut, on aina ensisijaisesti miehen käytössä. Vie vaikka sakset kädestä, jos itse tarvitsee. Kuin myös televisio on miehen ostama, jos katson jotain sarjaa/elokuvaa, mies tulee huoneeseen, ottaa kaukosäätimen ja vaihtaa sen kanavan. Perustelu on se, että kun on itse sen maksanutkin. Pyykikonetta saa käyttää, kunhan pesen hänen vaatteita samalla..
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:53"]
Ap varmaan odotti jotain ylistyslauluja, että ootpa ihana mies.
[/quote]
NIIN AP ONKIN, IHANA MIES!
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:53"]
Ap varmaan odotti jotain ylistyslauluja, että ootpa ihana mies.
[/quote]
En muuten odottanut. Odottaisin vaimolta vastaavaa käytöstä, jos olisin itse vastaavassa tilanteessa eli saisin vaikka potkut duunista. Eihän sitä voi koskaan tietää, jos niin tapahtuu. Enkä minä voi toki kokematta tietää, että käyttäytyisikö puolisoni samalla tavalla eli maksaisi silloin maksumme.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:49"]
Minä tienaan tuplasti enemmän kuin mieheni. Meillä on suullinen sopimus, että yhteiselle tilille kumpikin laittaa kaksi kolmannesta tuloistaan ja näillä rahoilla maksetaan ruuat, bensat, vaatteet, laskut ja muut menot, olivatpa ne kumman tahansa. Lopun kolmanneksen saa käyttää itseensä tai mihin haluaa. Minä laitan säästöön pahan päivän varalle, mutta koska minulle tulee tuota säästöä niin hyvin, maksan sillä tavallisesti koko perheen lomamatkat. Ei sapeta yhtään. Matkustelu on kivaa ja minun ns. harrastukseni, ja haluan perheeni mukaan. Miehelläni taas on muita kalliita harrastuksia, ja usein hänen säästönsä kuluvat niihin. Minäkin välillä osallistun säästöistäni miehen harrastushankintoihin, koska parempi hänen on harrastaa fiksuja juttuja kuin ryypätä rahat tms. Homma toimii ihan hyvin. Puskurirahastoa on aina reilusti siltä varalta, että joku Eino-myrsky tulee ja vie katon pään päältä.
[/quote]
Minusta teillä on ollut hyvältä kuulostava malli käytössä!
ap
Ei mies ole vienyt minua koskaan ulos syömään, ei käydä elokuvissa, ei käydä muutoinkaan yhdessä ulkona, koska se maksaa. Toki hän on kavereitaan kuskannut taksillakin ravintolaan iltaa viettämään.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:41"]
Meillä mies tienannut aina enemmän. Oli alentavaa olla kotiäitinä lasten kanssa, kun mies kyykytti raha-asioissa. Minulla ei ollut varaa ostaa itselle mitään, ei käydä kampaajalla, ei liikkua yhtään ylimääräistä käyntiä missään. Melko tarkkaan sai laskea, että kotihoidontuki ja kahden lapsen lapsilisä riittivät kuukaudeksi kaikkiin lasten ja omiin menoihin (oma puhelin, netti, auton polttoaine, ruoka, lasten vaatteet, harrastukset yms.). Vieläkin tulee joskus esille riidoissa se, omasta aloitteestani kyllä, miten kauheaa aikaa tuo oli. Miehen mielestä olin tyhjän ruikuttaja, joka kerjäsi rahaa lasten vaatteisiin välillä, vaikka sain sentään lapsilisät tililleni...
VJa tottahan minun pitää edelleen ne lapsilisät sovitella niin, että niillä saadaan lapsille ruoka, harrastukset, vaatteet, urheiluvälineet, lomareissut yms. Eli jos ei riitä, niin sitten minun pitää muistaa se, että työstä saatu lomaraha on nimenomaan meidän perheen tarpeisiin. Mies toki käyttää oman lomarahan omiin hankintoihin..
[/quote]
Rehellisesti sanottuna aika kusipäistä toimintaa mieheltäsi. Mun mielestä lapsilisät ovat myös perheen tuloa, mutta yksin ne harvemmin riittävät lasten kulutukseen ja kyllä ihan luonnollisesti enemmän tienaavan osapuolen tulee suorastaan tarjoutua ainakin ostamaan lapsille vaatteita.
Ostiko hän sulle sentään lahjoja, vei ulos syömään jne?
ap
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:56"]
Meillä se, mitä mies on ostanut, on aina ensisijaisesti miehen käytössä. Vie vaikka sakset kädestä, jos itse tarvitsee. Kuin myös televisio on miehen ostama, jos katson jotain sarjaa/elokuvaa, mies tulee huoneeseen, ottaa kaukosäätimen ja vaihtaa sen kanavan. Perustelu on se, että kun on itse sen maksanutkin. Pyykikonetta saa käyttää, kunhan pesen hänen vaatteita samalla..
[/quote]
Mitä v...a? Miten voit sietää tuollaista käytöstä? Kyllä mun mielestä kodinkoneet, autot, lemmikit jne ovat yhteisiä silloin kun ne samassa huushollissa ovat. En jumalauta voi ymmärtää tuollaista logiikkaa, että "kun mä tän nyt ostin".
ap
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:49"]
Meillä on suullinen sopimus, että yhteiselle tilille kumpikin laittaa kaksi kolmannesta tuloistaan ja näillä rahoilla maksetaan ruuat, bensat, vaatteet, laskut ja muut menot, olivatpa ne kumman tahansa. Lopun kolmanneksen saa käyttää itseensä tai mihin haluaa.
[/quote]
Tuo on muuten pirun viisasta. Todennäköisesti oman miehen kanssa otetaan sama käytäntö, kunhan muutetaan yksiin. Vielä ei tosin ole sen aika, mutta tuo on kyllä järkevin - kumpikin maksaa suhteessa omiin tuloihinsa yhtä paljon yhteisiä menoja.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:59"]
Ei mies ole vienyt minua koskaan ulos syömään, ei käydä elokuvissa, ei käydä muutoinkaan yhdessä ulkona, koska se maksaa. Toki hän on kavereitaan kuskannut taksillakin ravintolaan iltaa viettämään.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:41"]
Meillä mies tienannut aina enemmän. Oli alentavaa olla kotiäitinä lasten kanssa, kun mies kyykytti raha-asioissa. Minulla ei ollut varaa ostaa itselle mitään, ei käydä kampaajalla, ei liikkua yhtään ylimääräistä käyntiä missään. Melko tarkkaan sai laskea, että kotihoidontuki ja kahden lapsen lapsilisä riittivät kuukaudeksi kaikkiin lasten ja omiin menoihin (oma puhelin, netti, auton polttoaine, ruoka, lasten vaatteet, harrastukset yms.). Vieläkin tulee joskus esille riidoissa se, omasta aloitteestani kyllä, miten kauheaa aikaa tuo oli. Miehen mielestä olin tyhjän ruikuttaja, joka kerjäsi rahaa lasten vaatteisiin välillä, vaikka sain sentään lapsilisät tililleni...
VJa tottahan minun pitää edelleen ne lapsilisät sovitella niin, että niillä saadaan lapsille ruoka, harrastukset, vaatteet, urheiluvälineet, lomareissut yms. Eli jos ei riitä, niin sitten minun pitää muistaa se, että työstä saatu lomaraha on nimenomaan meidän perheen tarpeisiin. Mies toki käyttää oman lomarahan omiin hankintoihin..
[/quote]
Rehellisesti sanottuna aika kusipäistä toimintaa mieheltäsi. Mun mielestä lapsilisät ovat myös perheen tuloa, mutta yksin ne harvemmin riittävät lasten kulutukseen ja kyllä ihan luonnollisesti enemmän tienaavan osapuolen tulee suorastaan tarjoutua ainakin ostamaan lapsille vaatteita.
Ostiko hän sulle sentään lahjoja, vei ulos syömään jne?
ap
[/quote]
[/quote]
Olen pahoillani, mutta miksi siedät tuollaista?
ap
Hyi olkoon, onpa joillain kammottavia miehiä... Ja kamalinta on, että miehen rahoilla ostetaan kalliita hankintoja pelkästään miehen nimiin, ja vaimon tulot käytetään elämiseen - ja sitten kun tulee ero, niin vaimo saa lähteä tyhjin käsin, kun "ei mitään omistakaan".
Meillä minä ansaitsen hiukan miestä enemmän, olen aina ansainnut. Lisäksi saan enemmän perintöä, tosin kummankaan perinnöissä ei puhuta isoista omaisuuksista. Mutta menot on jaettu tulojen mukaan niin, että molemmilla jää ns. omaakin rahaa suht sama määrä, ja siitä ei-tiettyyn-menoerään-sidotusta osuudesta maksellaan vuorotellen sitten erilaisia isompia hankintoja, lomamatkoja ja autonkorjauksia. Se maksaa, jolla on tilillä irtorahaa.
Olisi aika hurja kuvitella, että parisuhteessa toinen ajelisi autolla, ostelisi hienoja vaatteita ja tavaroita ja harrastelisi, kun toinen kitkuttaa kirpparirytkyillä ja bussilla.
Tulee mieleen, että onko joissain tapauksissa kyse kiukuttelusta, jossa mies purkaa rahasta natkuilemalla sitä vitutusta, ettei ole saanut sananvaltaa lasten hankkimisiin ja hoitovapaalla oloihin? Sellaisten päätösten pitäisi ehdottomasti olla yhteisiä, mutta tiedän avioliittoja, joissa vaimo on hankkiutunut salaa raskaaksi ja kotiinjääminen lapsen kanssakin on ollut vaimon ilmoitusasia... En sano, että siinäkään tapauksessa on oikein sitten iskeä puukkoa rahaa pihtaamalla, mutta sanon, että semmoisissa perheissä on muitakin ongelmia sitten kuin raha-ristiriita.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:56"]
Kuin myös televisio on miehen ostama, jos katson jotain sarjaa/elokuvaa, mies tulee huoneeseen, ottaa kaukosäätimen ja vaihtaa sen kanavan. Perustelu on se, että kun on itse sen maksanutkin.
[/quote]
No kannattaisko sun hankkia itsellesi toinen telkkari toiseen huoneeseen?
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:56"]
Kuin myös televisio on miehen ostama, jos katson jotain sarjaa/elokuvaa, mies tulee huoneeseen, ottaa kaukosäätimen ja vaihtaa sen kanavan. Perustelu on se, että kun on itse sen maksanutkin.
[/quote]
No kannattaisko sun hankkia itsellesi toinen telkkari toiseen huoneeseen?
[/quote]
Kyllä se tienaava mies sen toisen telkkarin voisi mun mielestä hankkia vaikka vaimolle lahjaksi, jos kerran mustasukkaisesti varjelee "omaansa" ja siitä riitaa tulee.
ap
Ap, teiilä on onni kun kumpikin on raha-asioissa järkeviä ja "samalla tasolla". Meillä minä omistan kaiken ja päätän myös mitä ostetaan koska miestä ei kiinnosta tippaakaan maallinen omaisuus. Juoksevat kulut maksetaan puoliksi mutta loput omat rahansa mies hassaa tiesmihin. Muuten aivan tolkullinen tyyppi ja ihana isä lapsille mutta raha on jotenkin "musta aukko".
MIehen kavereitten mielestä olen aivan kauhea justiina mutta jotta meillä on katto pään päällä, kalusteet ja kodinkoneet niin olen parhaimmaksi todennut että minä hoidan ja se takoittaa että jos haluan pinkin television niin sellaisen ostan. MIes ei kertakaikkiaan välitä, hänelle on ihan sama vaikka se olisi pinkki. Hän hyväksyisi myös senkin ettei olisi televisiota laisinkaan jos siihen ei olisi (minulla) varaa.
Ja kyllä, joskus mietin millaista olisi olla tasa-arvoisessa parisuhteessa...
No jaa, ei se televisio ole minulle niin tärkeä, että ostaisin tähän hätään toisen. Voin aina lukea tai tehdä jotain muuta. Ei tuollaisen mörrikän kanssa halua edes samalla sohvalla istua. Sohva on muuten minun ostos. Pitäisikö laittaa jotain nauhaa ympärille ja kyltti pääsy kielletty muulloin kuin minun sallimalla ajalla.. ;) Mies kun haluaa työpäivän jälkeen pötkötellä, niin lapsetkin nostetaan kesken pikku kakkosen pois edestä ja mies tekee itselleen tilaa koko sohvan verran.
Toisaalta ymmärrän niitä miehiä, jotka pistävät jarrua rouvan kotonamakoilulle. Jos toinen kotiäiteilee vuodesta toiseen ilman haluja paluusta työelämään tai "opiskelee" jotain nöyhtää, mihin ei edes työllisty ja jos työllistyykin, niin monopolirahoilla - miksi toisen pitäisi rahoittaa sellaista elämäntapaa?
Jos ei mitään tee, niin ei sitten pidä kauheasti pyytääkään. Kotiin jääminen on oma valinta, johon pitää varautua taloudellisesti. Jos ei fyrkat riitä, mennään töihin. Ei tämä naiset ole mitään korkeaa matikkaa, vaan realismia.
Tunnen erään pariskunnan jossa mies ostelee itselleen kaikkea kivaa samalla kun köyhempi vaimo joutuu ostamaan vaatteensa kirppikseltä. Erityisen pöyristynyt olin kun vaimo joutui lähtemään työpaikkansa koulutukseen toiselle paikkakunnalle viikonlopuiksi eikä mies voinut lainata autoaan hänelle koska "se kuluu". Vaimo joutui sitten ajelemaan bussilla eikä ne bussiaikataulut olleet mitenkään sopivia. En tiedä miten se vaimo sieti tuota.