Valitsiko kasvattaja teille tulevan koiranpennun vai valitsitteko pennun itse?

Vierailija kirjoitti:

Pentu on kasvattajan kanssa 2 kuukautta, omistajan kanssa toivottavasti yli 10 vuotta. Ei se pentu sen kahden kuukauden aikana näytä mitään, millaiseksi koira tulee luonteeltaan kasvamaan, siihen vaikuttaa koulutus ja ympäristö, ei emänmaito. Et ole todellakaan ainoa, joka koiran pentueesta haluaa. Sukupuolen toki voi itse toivoa, jos pentueessa riittää haluamaasi sukupuolta.

Kaikkea ei tietenkään voi nähdä, mutta kyllä aika pienestäkin pennusta voi jo tehdä päätelmiä esim. sen perusteella, että kuinka aggressiivisesti käy nisään kiinni ja dominoi muita pentuja. Tällainen pikkupentu on todennäköisesti isonakin vähän hankalampi, kuin ne jotka antaa helpommin periksi, mutta esim. harrastuksia/työkäyttöä ajatellen taas nämä ominaisuudet ovat toivottuja.

Yhteistyössä on valittu, olen aktiiviharrastaja ja koirani ovat myös jalostuskäytössä. Kasvattaja tuntee pennut parhaiten joten osaa myös parhaiten valita kuhunkin perheeseen sopivan pennun. Ensinhän siitä otetaan päältä ne jotka näyttävät ominaisuuksia käyttöön, vaikka se osittain arpapeliä tietysti siinä vaiheessa vielä on.

Vierailija kirjoitti:

Varoppa nyt, ettet päädy valitsemaan pentua pentutehtailijalta. Niitä ei paljon hetkauta millaseen kotiin pentu päätyy.

Emme ota koiraa pentutehtaasta.

Vierailija kirjoitti:

Pentu on kasvattajan kanssa 2 kuukautta, omistajan kanssa toivottavasti yli 10 vuotta. Ei se pentu sen kahden kuukauden aikana näytä mitään, millaiseksi koira tulee luonteeltaan kasvamaan, siihen vaikuttaa koulutus ja ympäristö, ei emänmaito. Et ole todellakaan ainoa, joka koiran pentueesta haluaa. Sukupuolen toki voi itse toivoa, jos pentueessa riittää haluamaasi sukupuolta.

Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Koiran temperamentti, kovuus ja hermorakenne on synnynnäisiä ominaisuuksia. Elinympäristö ja kasvatus vaikuttaa siihen miten koira näitä ominaisuuksiaan ilmentää. Tämänkin takia on tärkeää että pentu menee sille sopivaan perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin kissaa hankkimassa ja omistaja sanoi että te otatte jorman, kun olette ainoat jotka pärjää sen kanssa :D Olikin varsin kovapäinen yksilö, mutta pentuvaiheen jälkeen oppi kyllä tavoille hellällä ohjauksella ja nyt on mitä ihanin tapaus. Nainen, jolta hankittiin, oli ihmeissään kun lähetin kuvan nykyisestä sylikissasta. Eli kyllä ne kasvattajat vaan tietävät, kenelle sopii kukin. Ja kys. nainen oli siis tuttuni, joten tunsi meidät hyvin.

Meillä ensimmäinen kissa tuli vähän sillä lailla kummankaan osapuolen valitsematta. Lähinnä voisi kai sanoa, että kasvattaja valitsi meidät sopivaksi kissalle. Eli etsittiin tietyn rotuista poikakissaa ja lähestyttiin siinä prosessissa kasvattajaa, jolta yksi jo alustavasti varattu pentu olikin vapautunut. Aika tarkkaan kerrottiin, millaiseen kotiin kissa olisi tulossa ja mitä meillä sille olisi tarjota - sen perusteella sitten päästiin katsomaan pentua ja juttelemaan kasvattajan kanssa ja sovittiin, että nukumme vielä yön yli ja jos aamulla edelleen olemme varmoja, että pennun haluamme, tehdään kaupat. Toinen kissa sitten otettiin tälle ensimmäiselle kaveriksi samalta kasvattajalta vuotta myöhemmin. Siinä vaiheessa ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa kasvattajan mielipidettä, kun ilmoitti meille pentuja katsomaan tulessamme, että tämä "Vilperi" sopii ehdottomasti parhaiten teidän "Kallen" kaveriksi luonteeltaan. Täydellinen pari noista on hitsautunut - eli kyllä ammattilaiset tietää myös sen, mikä pentu sopii mihinkin kotiin.

Mulla kasvattaja teki niin,kun menin pentua valitsemaan ja sanoin niiden olevan yhtä ihania kaikki,silloin kasvattaja pyysi menemään kyykkyyn pentujen keskelle.Siinä söivät ja osa meni nukkumaan,sitten yksi tuli luokseni ja kasvattaja sanoi sen olevan tulevan koirani.Koiranpentu siis valitsi minut ja yhteys on kestänyt <3 .Toki kasvattaja valitsee itselleen pennun jos haluaa ja sitten omistajien mukaan,luonteet huomioonottaen.Tämä kasvattajani toimi näin ja olen kyllä ollut onnellinen koirastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pennussa oli vikana? Minkälaisia te olette?

Ei ole pentue syntynyt vielä eikä edes astutusta tapahtunut. Tuli asia esille tässä kirjeenvaihdossa kasvattajan kanssa.

Mistä syystä alapeukut?

Alapeukutetaan kun muutkin on alapeukuttanut?

On hyvin yleinen käytäntö, että kasvattaja asiantuntijana valitsee koirille mahdollisimman sopivat kodit. Näin saadaan paras mahdollinen sopivuus, eikä tärkeimmäksi kriteeriksi nouse esim "mutta tolla toisella on mustat korvat niin se on söpömpi ja haluan sen!!".

Arvostan kasvattajan näkemystä asiassa.

Olen kyllä itsekin valinnut pennun joskus, kasvattaja puolestaan luotti minuun siinä tilanteessa.

Mutta yleensä olen antanut kasvattajan valita. Kaksi kertaa olen ottanut sellaisen pennun, jossa koko pentue on pentutestattu asiantuntijan toimesta ja jokaisesta pennusta oli kirjallinen arvio luonteesta. Silloin päädyin kasvattajan kanssa pentuun, joka oli testin mukaan itsepäinen ja ei sovi ensimmäiseksi koiraksi (tarkkoja sanamuotoja en voi muistaa, tästä on pitkälti yli kymmenen vuotta jo). Ihan samanlainen söpö nappisilmä se oli kuin muutkin pennut ja joku tietämätön uusi koiranomistaja olisi voinut vaatia sitä itselleen, kun oli poikkeuksellisen värinenkin... ei mitään järkeä sellaisessa! Nyt koira pääsi hyvään, osaavaan kotiin.

Jatkossakin toivon että pennut pentutestaan virallisesti tai epävirallisesti (epävirallisesti olen itsekin ollut mukana).

Kasvattajana vältän pennun kyselijöitä, jotka haluaa just tietyn pennun tai tietyn värisen. Melkein aina asiasta voi keskustella ja ihmiset tajuaa että minulla on syyni suositella jotain pentua, tai sanoa että tämä pentu ei oo teille se paras.. Sitten välillä tulee niitä jotka ei vaan usko ja haluaa itse valita, tai jo sähköpostissa kun esittelee itsensä niin kertoo että sen pennun pitää olla tasan tälläinen (yleensä väri, turkin laatu ja hännän pituus luetellaan.. ja toki uros vai narttu). Ja joskus asiasta ei voi keskustella. Silloin kerron ystävällisesti että minulta ei taida teille löytyä pentua. Vaikka olisikin tasan sellainen pentulaatikossa. Minulla nousee epäilys epärealistisista odotuksista, joihin se pentu ei tule ikinä yltämään.

Joskus on ollut niin tasalaatuinen pentue (oikeastaan vain kerran), että valittuani sopivat kotiehdokkaat oli "se ja sama" minne kukin pentu menee, kun luonteet olivat niin samanlaisia. Mutta 99% sanoisin ettei todellakaan voi vain antaa ihmisten itse osoittaa pentulaatikkoon että "me otetaan toi".

Itse en kasvata ihan helpointa sohvaperunarotua, enkä halua omistajien joutuvan ongelmiin mahdollisesti haastavan koiran kanssa. Enkä ikinä halua koirieni päätyvän kiertoon. Eli koti valitaan tarkoin ja jokaista ostajaa tapaan useammin kuin kerran. Minä sanoisin että valinta tehdään yhdessä ja keskustellen, mutta minä kyllä ohjaan tilannetta ja sanon viimeisen sanan jos ollaan eri mieltä.

Kasvattaja valitsi, mutta käyty aina katsomassa pentua ja ennenkaikkea emoa. Emon luonne ja käytös on todella tärkeää. pentua on hyvä seurailla tunti pari. Perusreipas ja luottavainen on hyvä alku ominaisuus. Meillä on vain kotikoiria, näyttely-, harrastus- ja työkoirat valitaan varmasti erilailla.