Lue keskustelun säännöt.
Miehen kohtuuton vaatimus on...
19.11.2013 |
vaatia, että mä työttömänä korjaisin talomme kaikki pikkurempat, maalaukset yms., hommaisin kiinteistövälittäjän ja kuntotarkastajan, etsisin uuden asunnon niin että mies voisi vain astella sisään. Kun hän ei jaksa suorittaa näitä vaativia tehtäviä. Kun on töissä sen päivätyön 8-16.
Meillä on ollut pikkuremontteja muutama vuosi talossa, jolloin kaikki miehen työvälineet lujuvat miloin missäkin. Talossa on 3 huonetta, jossa siis se yksi huone on kuin kaatopaikka jonka yritän kiltisti pitää siistinä, mutta koen sen turhaksi, koska näitä työvälineitä siis ilmaantuu joka paikkaan.
Mies ei halua muuttaa, "koska vasta nyt alkaa kotiutua". Mä olen kestävyyskynnykseni äärilaidassa. Meillä ei käy ketään, koska en ilkeä tuoda tänne sekasotkuun ketään. Jos haluan esim. vaikka keittiöön uuden järjestyksen vaihtamalla kaappien paikkoja (mitat olen ottanut ja tosi hyvin kävisi), mies rupaa tuskaisena huutamaan ja karjumaan ja käskee hankkia työmiehet, hän ei niitä tee. Niin ja että maksa omasta pussistasi.
Mun peruspäiväraha menee säästötilille, siis josta maksetaan vesi- yms. laskut. Mies maksaa ruoan, joka on kyllä melko paljon vähemmän kuin mun osuus. Mies ei laita senttiäkään tälle säästötilille. Miten mä voisin asua talossa, joka ei koskaan valmistu siistiksi ja olisi puhdas, minä kaipaan sellaista kotia ja tämä ei koskaan tällä menolla tule sellaiseksi. Kärsin muutenkin suunnattomsti asua seudulla, jossa en tunne ketään, ei ole kavereita joiden luona käydä. Töistä ei tetoakaan. Mies on alisuorittaja ja menee sieltä missä aita on matalin. Ei ole mitään kunnianhinoa edes hankkia sitä kaunista kotia tai laittaa jo olemassa olevaa kuntoon. Mitä ihmettä mä teen? Muutanko sille ainoalle kotipaikkakunnalleni varojeni turvin, jota rakastan, missä on kaverit ja mahdollisuudet työllistyä. Ja jätän miehen yksin kärvistelemään. Tästä asiasta on jauhettu jo pitkään ja viikonloppuna mies karjui että muuta pois, hän ei estä. Muutenkin mies on pettänyt paljon lupauksia ja yhteisiä intressejä ei oikeastaan ole. En jaksa asua miehen kanssa näin loputtomiin, mä tulen kertakaikkisen sekopääksi ajatellen mustaa tulevaisuutta.
Kiitos jos joku ottaa kantaa ja jaksoi lukea.
Kommentit (17)
Olen miehesi kanssa samaa mieltä. Joko teet itse tai muutat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kun muutat, eihän tuossa oo enää mitään mieltä.
Eroa, kun kerran haluat. Jos ei teillä lapsia ole ja silti on noin vaikeaa, niin kannattaa erota.
TOinen vaihtoehto on, että kun kerran olet yksin kotona piävät pitkän niin hoidat ne pikkurempat pois. Jos ne on pintahommia niin osaat kyllä - jos ei ole niin eipä osaisi miehesikään joten olisi pakko kuitenkin tilata ammattilainen paikalle. Homman ainoa ongelma on, että ne maalit ja tapetitkaan ei ole ilmaisia ja että remppaan ei kannata ruveta, jos ei aio talossa asua.
Muuta ja jätä se äijä sinne, toihan kuulostaa ihan älyttömältä touhulta.
Ei kai se mieheltä ole kohtuuton vaatimus, että se tehköön joka haluaa ja varsinkin jos ehtii. Jos hän ei halua muuttaa, niin miksi hänen pitäisi olla innokkaana kiinteistövälittäjää etsimässä ja maksamassa sitä hässäkkää ja vaihtelemassa keittiön kaappien paikkaa. Kai sinun nyt täytyy miettiä haluatko jatkaa asumista tuossa ja miten se onnistuu (ja unohtaa se harhaluulo että sulla olisi joku remppamies siinä, remppaa itse jos haluat jotain tehdä), haluatko muuttaa pois ja jos haluat niin teetkö sen niin että pysytte yhdessä vai muutatko omillesi. Jos et pysty muuttamaan omillesi, niin sitten valitset noista kahdesta muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein purskahdin myötätuntoitkuun, kun luin tän. En kyllä jaksais tuollaista, vaan lähtisin pois. Ei tulevaisuus muualla huonommaksikaan enää voi mennä. Masentavaa. Viisaammat neuvokoot sinua, jos osaavat.
Voisit tehä kotona "pikkubisnestä" ja yllättää itsesi - ja eritoten MIEHESI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googella varmaan löydät vanhan aloituksesi. Kannanotot ovat tuskin siitä muuttuneet.
No mun mielestä ne asiat voit hoitaa, jos olet työttömänä. Siis jos mies maksaa muuttokustannukset, sullahan ei rahaa ole. Ja jos olette samaa mieltä, että muutatte.
Kyllä mä hoidin kaikki noi ollessani äitiysvapaalla, ja paljon paljon muuta,kävin hieman töissäkin. Eikös se ole selvä, että jos toinen on vaan kotona ja käyttää myös toisen rahoja, niin siinä tapauksessa hoitaa myös kaikki juoksevat asiat ja pääosin kotityöt myös? Ihan takuulla et saa niihin menemään 8 tuntia päivässä jos ei ole lapsiakaan.
Ja jos molemmat on töissä, tai on enemmän lapsia niin sitten aletaan jakamaan töitä...
Miten sen pitäisi olla? Että sä makaat kotona ja mies käy töissä, remppaa vapaa-ajan ja hoitaa juoksevat asiat ja hankinnat??
Sun kannattaa melkein muuttaa omilles jos ette pääse tuosta yhteisymmärrykseen. Elintaso kyllä putoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sinua tavallaan . Kuviosi pyörii siellä kotona neljän seinän sisällä ja ahdistut keskeneräisyydestä. Mutta miksi mielestäsi on kohtuutonta että hoitaisit nuo pikkurempat. Ei maalaaminen , tapiseeraaminen yms. ole mitään rakettitiedettä eikä myöskään voimalajeja. Ota nyt uusi asenne. Askel kerrallaan, huone kerrallaan. Ja jos keittiökaappien uudelleen järjestelyissä ei tarvi sähköjä ja vesiä muutella se on aika pikkujuttu. Palkkaat pari miestä päiväksi. Siinä varmasti hoituu kunhan olet tehnyt esityöt (pakannut kamppeet pois, irrottanut listat yms. Jos miehesi on alisuorittaja ei sinun tarvitse pudota samalle tasolla ;)
Älä jää odottelemaan sitä, miten tuo miehesi suhtautuu sinuun ja "yhteiseen" rahojen käyttöön, kun olet äitiyslomalla ja hoitovapaalla.. Tod.näk. odottaa sinun hoitavan senkin omakustanteisesti, vaikka hänenkin lapsiaan ja kotiaan hoidat. Jättää sinut sitten, kun lapset pärjäävät hetken itsekseenkin (teinejä) ja ottaa lastenne ikäisen uusvaimon itselleen. Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, miksi ihmeessä annat kaikki rahasi sinne säästötilille, jos se on enemmän kuin mitä mies maksaa mistään???
Ensiksi laitat sen asian kuntoon.
Sitten teet ne siivoukset ja rempat pois mitä on pakko tehdä, laitat itse ilmoituksen vaikka etuoveen ja myyt itse teidän asuntonne/talonne, säästät siinä pitkän pennin.
Sitten vaan muutat pois, mies muuttaa mukanasi tai laitatte rahat puoliksi ja lähdette eriteille.
Tai jos myynti ei käy ukolle, niin lähdet heti,hänhän joutuu ostamaan sinun puolikkaasi kämpästä. Mitä helvettiä siinä yhdessä kärvistelette jos elämä on helvettiä?
No enpä tiedä elintason putoamisesta. Ei sitä ainakaan huomaisi millään tavalla. Mitäs sen lopulta on väliä, jos saan mielenrauhan ja pääsen pois tästä sotkusta? Mullahan on varoja jonkin verran, mutta tähän asuntoon ei kumpikaan halua satsata, viimeiseksi minä, joka olen siis säästänyt kaiken varalta. Onneksi sentään sen rakastumisen huumassa älysin tehdä. En kyllä uutta miestä katsele vuosiin, huh, edes ajattelekaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kai se olisi parasta. Mies saa hirvittävän raivokohtauksen kun huomaa että olen saanut tarpeekseni. Että myönnän näin tehneeni virheen. Pitää ottaa opiksi ja rueta sinkuksi. Ja luottaa omaan intuitioon, se kertoo sinulle kaiken.
Kiitos kaikille. Ehkä en osannut kaikkea laittaa helpoiten luettavaan muotoon, sen sai aikaan kuitenkin hätä ja suuttumus. Pärjäillään - niinhän me naiset tehään.
No jos sulla on varaakin lähteä niin miksi edes mietit. Ei teidän suhteessa näin netin välityksellä ole mitään pelastettavaa.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 11:52"]
vaatia, että mä työttömänä korjaisin talomme kaikki pikkurempat, maalaukset yms., hommaisin kiinteistövälittäjän ja kuntotarkastajan, etsisin uuden asunnon niin että mies voisi vain astella sisään. Kun hän ei jaksa suorittaa näitä vaativia tehtäviä. Kun on töissä sen päivätyön 8-16.
Meillä on ollut pikkuremontteja muutama vuosi talossa, jolloin kaikki miehen työvälineet lujuvat miloin missäkin. Talossa on 3 huonetta, jossa siis se yksi huone on kuin kaatopaikka jonka yritän kiltisti pitää siistinä, mutta koen sen turhaksi, koska näitä työvälineitä siis ilmaantuu joka paikkaan.
Mies ei halua muuttaa, "koska vasta nyt alkaa kotiutua". Mä olen kestävyyskynnykseni äärilaidassa. Meillä ei käy ketään, koska en ilkeä tuoda tänne sekasotkuun ketään. Jos haluan esim. vaikka keittiöön uuden järjestyksen vaihtamalla kaappien paikkoja (mitat olen ottanut ja tosi hyvin kävisi), mies rupaa tuskaisena huutamaan ja karjumaan ja käskee hankkia työmiehet, hän ei niitä tee. Niin ja että maksa omasta pussistasi.
Mun peruspäiväraha menee säästötilille, siis josta maksetaan vesi- yms. laskut. Mies maksaa ruoan, joka on kyllä melko paljon vähemmän kuin mun osuus. Mies ei laita senttiäkään tälle säästötilille. Miten mä voisin asua talossa, joka ei koskaan valmistu siistiksi ja olisi puhdas, minä kaipaan sellaista kotia ja tämä ei koskaan tällä menolla tule sellaiseksi. Kärsin muutenkin suunnattomsti asua seudulla, jossa en tunne ketään, ei ole kavereita joiden luona käydä. Töistä ei tetoakaan. Mies on alisuorittaja ja menee sieltä missä aita on matalin. Ei ole mitään kunnianhinoa edes hankkia sitä kaunista kotia tai laittaa jo olemassa olevaa kuntoon. Mitä ihmettä mä teen? Muutanko sille ainoalle kotipaikkakunnalleni varojeni turvin, jota rakastan, missä on kaverit ja mahdollisuudet työllistyä. Ja jätän miehen yksin kärvistelemään. Tästä asiasta on jauhettu jo pitkään ja viikonloppuna mies karjui että muuta pois, hän ei estä. Muutenkin mies on pettänyt paljon lupauksia ja yhteisiä intressejä ei oikeastaan ole. En jaksa asua miehen kanssa näin loputtomiin, mä tulen kertakaikkisen sekopääksi ajatellen mustaa tulevaisuutta.
Kiitos jos joku ottaa kantaa ja jaksoi lukea.
[/quote]
Ja lisään tuohon vielä, että mies on niin pihi, että odottaa että jääkaapin ovi putoaa itsestään, ennenkuin hankkii uuden. Tai muutkin kodinkoneet, tietsikat, ne saa mennä täysin rikki, ennenkuin uusi ostetaan.