Onko muilla kokemusta vainoajasta?
Nythän on vihdoin ja viimein tulossa vainoamisen kriminalisoiva laki. Tämän innoittamana ajattelin kysyä, onko täällä muita jotka olisivat joskus olleet lievän tai vakavamman vainoamisen kohteena? Kaikki käy. Exät, asiakkaat, miehet, naiset.. Miten vainoaminen ilmeni? Miten se vaikutti elämääsi? Miten yritit lopettaa tilanteen? Mikä on tilanne nyt?
Olisi kiva kuulla vertaistarinoita.
Kommentit (6)
Mielisairas sukulaiseni. Kolme vuotta lähestymiskieltoja ja kunnianloukkausoikeudenkäynti vaimensi.
Alotan itsestäni. Aika tavallinen tarina siinä mielessä, että
kyseessä on ex mieheni. Ollessamme yhdessä hän oli sairaalloisen
mustasukkainen. Tyyliin siis kuvitteli minun hässineen/ tavanneen
miehiä kauppareissulla jne. Ilmoittaessani, että haen eroa mies aloitti kiivaan
haukkumisen ja uhkailun. Uhkasi, että tapaa, kukaan muukaan ei saa minua, että
tappaa itsensä. Puheluita saattoi tulla nimen omaan öisin aivan tolkuttomasti. Pakko oli
pitää äänettömällä luuria. Välillä oli pitkää hiljaiseloa ja sitten taas
aivan sikana puheluita. En vastannut niihin. Textareissa uhattiin ties millä.
"Otan nimiisi velkaa" "Kunpa kuolisit" jne. En vastannut niihinkään, mutta menin
kuitenkin peloissani poliisille viestien kanssa. Siellä vaan nakeltiin niskoja,
että "No voi voi, anna toisen louskuttaa. Eipä tuolle oikein minkään voi. Vaihda
numeroa jne." Kävi selväksi, että lähestymiskieltoa ei saa, kun ei ole kajottu. Suhteemme
aikana hän löi kerran-pari.
Eron ollessa selvä anoin turvakieltoa, vaihdoin numeroani ja muutinkin vielä.
Tästä on nyt aikaa jokusia vuosia. En ole kuullut tyypistä mitään. Onneksi.
Edelleen tämä vaikuttaa minuun niin, että
soiva tai txt merkiksi piippaava puhelin kammottaa minua. En ole liittynyt fb:hen,
koska pelkään tyypin jotenkin löytävän sitä kautta, vaikka meillä ei olekaan yhteisiä kavereita.
En halua kuulla edes hänen nimeään (saa aikaan melkein oksu refleksin).
Olen herkkä ihminen ja minuun tämä jätti ainakin jäljet.
Onneksi tosiaan tämä laki tulee astumaan voimaan.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 16:15"]Alotan itsestäni. Aika tavallinen tarina siinä mielessä, että
kyseessä on ex mieheni. Ollessamme yhdessä hän oli sairaalloisen
mustasukkainen. Tyyliin siis kuvitteli minun hässineen/ tavanneen
miehiä kauppareissulla jne. Ilmoittaessani, että haen eroa mies aloitti kiivaan
haukkumisen ja uhkailun. Uhkasi, että tapaa, kukaan muukaan ei saa minua, että
tappaa itsensä. Puheluita saattoi tulla nimen omaan öisin aivan tolkuttomasti. Pakko oli
pitää äänettömällä luuria. Välillä oli pitkää hiljaiseloa ja sitten taas
aivan sikana puheluita. En vastannut niihin. Textareissa uhattiin ties millä.
"Otan nimiisi velkaa" "Kunpa kuolisit" jne. En vastannut niihinkään, mutta menin
kuitenkin peloissani poliisille viestien kanssa. Siellä vaan nakeltiin niskoja,
että "No voi voi, anna toisen louskuttaa. Eipä tuolle oikein minkään voi. Vaihda
numeroa jne." Kävi selväksi, että lähestymiskieltoa ei saa, kun ei ole kajottu. Suhteemme
aikana hän löi kerran-pari.
Eron ollessa selvä anoin turvakieltoa, vaihdoin numeroani ja muutinkin vielä.
Tästä on nyt aikaa jokusia vuosia. En ole kuullut tyypistä mitään. Onneksi.
Edelleen tämä vaikuttaa minuun niin, että
soiva tai txt merkiksi piippaava puhelin kammottaa minua. En ole liittynyt fb:hen,
koska pelkään tyypin jotenkin löytävän sitä kautta, vaikka meillä ei olekaan yhteisiä kavereita.
En halua kuulla edes hänen nimeään (saa aikaan melkein oksu refleksin).
Olen herkkä ihminen ja minuun tämä jätti ainakin jäljet.
Onneksi tosiaan tämä laki tulee astumaan voimaan.
[/quote]
up
Työkaveri alkoi soittelemaan ja lähetteli uhkaavia viestejä.myös työsähköposti täyttyi kaikesta ihme viesteistä.
uhkasi lähettää jonkun oveni taa,haaveili työntävänsä kaksi keihästä selkäni läpi,sanoi rakastavansa minua.
vaihdoin työpaikkaa,puhelin numeroa,muutin(sama kaupunki edelleen) aina on inhottava tunne että jos törmää kaupassa tms
joillekin olen kertonut,pari kysyi millä tavoin rohkaisin tyyppiä....että sillee