Lue keskustelun säännöt.
Riittääkö teillä parisuhteen ainoaksi yhteiseksi tekemiseksi seksi ja nukkuminen?
20.09.2020 |
Mulle ei vaan riitä. Todella vaikeaa löytää kumppania joka haluaisi muutakin. Exän kanssa 20 vuoden liitto kaatui tähän. Sen jälkeen pari seurustelua ja todella vähän mihiehillä on intoa muuhun =(
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
No mä olen täällä kertonut, että feminismi pilasi parisuhteet. Tyytykää nyt siihen seksiin vaan, hyvä että enää vieressäkään nukutaan....
Ai miehet ei voi tehdä mitään puolison kanssa yhdessä, ellei se ole nyrkin ja hellan välissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä nukkuminen on ihan riittävästi
Se nyt pitää riittää jos aikoo parisuhteessa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen täällä kertonut, että feminismi pilasi parisuhteet. Tyytykää nyt siihen seksiin vaan, hyvä että enää vieressäkään nukutaan....
Ai miehet ei voi tehdä mitään puolison kanssa yhdessä, ellei se ole nyrkin ja hellan välissä?
Naiset nyt eivät vain ole parisuhteen arvoisia enää. Tulkitse tämä ihan miten tahdot - tämäkin on osasyy.
Noniin.
Mulla ja miehellä oli yhteinen harrastus, jonka minä lopetin tänä vuonna. Kirjoitin siitä palstalle, koska mies otti sen tosi raskaasti. Hänellä on tunne, ettemme tee enää mitään yhdessä, ja se on kyllä ihan perusteltua, kun emme edes nuku yhdessä. Minä menen nukkumaan ihmisten aikaan ja mies on oikeasti joskus vielä hereillä kun nousen ylös.
Silti, melko säännöllisen seksin lisäksi yhteistä meillä on:
- Netflix ja nyt uusimpana Disney+
- saunominen
- ravintolassa käyminen
- Ikean reissut (okei, mies ei nauti erityisesti, mutta kuitenkin tykkää hänkin että mennään ja ollaan yhdessä)
- arkisia juttuja, jotka tehdään yleensä yhdessä. Keskustelemme ja juttelemme myös todella paljon.
Esimerkiksi. En koe, että eläisimme jotenkin erillisiä elämiä saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, riippuu elämäntilanteesta. Pikkulapsivaiheessa - ainakin jos lapset ei ole helpoimmasta päästä - tuo riittää. Tai no, toki pitää olla juttelua ja yleisesti ystävällinen ilmapiiri ja tunnelma kotona (sen minkä parin pienen, vaativan muksun kanssa nyt ehtii puhua :D).
Sitten, jos elämäntilanne on sellainen että aikaa on muuhunkin, niin ei ehkä riitä. Ihan hirveästi mitään yhteisiä harrastuksia tms. en tarvitse, mutta toki jotain yhteistä hommailua pitää olla; vaikka kävelylenkki/urheilu pari kertaa viikossa, yhteistä sarjojen/leffojen katsomista ja about kerran kuussa joku yhteinen kiva juttu, illanvietto ystävien kanssa/leffaan/ravintolaan tms.
Mielestäni se, että tykätään vain tai edes pääsääntöisesti samoista asioista ei ole hyvän parisuhteen edellytys, ihan hyvin voi voida sellaisessakin suhteessa, jossa molemmat tekee omia juttujaan. Mutta jos KOSKAAN tai lähes koskaan ei huvita olla puolison seurassa, niin onhan se vähän huolestuttavaa.
En ole suhteessa mutta jos olisin niin ei todellakaan riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tärkeitä elementtejä, perustuen omaan kokemukseen:
- että riittää kiinnostava ajatustenvaihtoa, ei tarvitse olla samaa mieltä
- yhtenevä käsitys hygieniasta, oli se siivousta tai henkilökohtaista hygieniaa
- suhteellisen samat aktiviteettiajat, tuskin suhde onnistuu jos toinen valvoo yöt syystä tai toisesta ja toinen on aamuvirkku tai joutuu nousemaan varhain
- suhteellisen samanlainen ruokavalio sillä pidemmän päälle ihan erilaisten ruokailutottumusten ja ruokailuaikojen sovittaminen on hankalaa
- seksuaalisuuden yhteensopivuus: tekniikat voi aina opetella jos on luottamusta ja rakkautta ja kunnioitusta mutta jos seksuaalinen temperamentti ja tarpeiden määrä on ihan eri, niin tuskin kantaa pitkälle
Meillä on yli 20 vuotta naimisissa ja nyt yhteinen tekeminen jää nukkumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa vastauksissa myös sukupuolenne, saataisiin enemmän näkökulmaa.
Seksi, nukkuminen, läheisyys ja toimiva arki. Osaan tehdä asioita ilman toistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis me syödään, käydään kaupassa, kokataan, lenkkeillään, saunotaan, kiehnätään sohvalla sekä tehdään koti- ja puutarhatyöt yhdessä. Noiden seksin ja nukkumisen lisäksi. Välillä jos minä haluan mennä jonnekin, mies suostuu tulemaan seuraksi.
Olen tosi onnellinen näin. Eksä ei halunnut tosiaan muuta kuin harrastaa seksiä ja välillä nukkua yhdessä, muulloin sitä ei viimeisinä vuosina juuri näkynyt.
Ei todellakaan riitä. Miksi mä tarvitsisin jonkun asumaan kanssani pelkän seksin ja nukkumisen takia? Kumppanin pitää olla todella kiinnostava ja erikoinen, että jaksan ajatellakaan asumista yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei nukuta yhdessä, kun vuorokausirytmi heittää kuudella tunnilla. Eipä juuri valvotakaan yhdessä, samasta syystä. Seksiä ei ole ollut vuosiin.
Meidät pitää yhdessä sota teini-ikäisten tyttärien kanssa. Jota kumpikaan ei jaksaisi yksin.
Riittäisi, jos seksi olisi hyvää.
Ei riitä! Siksi ex on ex. Nykyisen kanssa on yhteinen musiikkimaku ja kuunnellaan sitä kotona sekä konserteissa. ulkoillaan paljon yhdessä ympäri vuoden luonnossa-se on molemmille tärkeää ja mieluista. Jutellaan ja viljellään huumoria. Ja on sitä hyvää seksiäkin.
Neljättä vuotta yhdessä mennään ja olen niin onnellinen, että sain vielä kohdata sielunveljeni.
Ei riittäisi. Me harrastetaan seksiä aina kun nähdään (ei asuta yhdessä, mutta vietetään noin puolet viikosta kimpassa jomman kumman luona), nukutaan silloin yhdessä, kokataan, ulkoillaan paljon, seurataan muutamaa sarjaa kimpassa, saunotaan, käydään sukulaisten/ystävien luona, jutellaan paljon. Joskus löhöillään sohvalla, mies hipsuttelee ja kuunnellaan vaan musiikkia.
Silti mulle tulee välillä olo et "pitäiskö meidän tehdäki jotain" ja sit ollaan kokeiltu jotain eri lajeja tai muuta. Vaikka nyt kun luin tätä ketjua niin tajusin että meillähän on tosi hyvin asiat.
Ehkä se on se kun ei asuta yhdessä niin ei ole sitä samanlaista arkea, aina kun ollaan yhdessä niin silloin keskitytään toisiimme jollain tavalla enemmän. Vielä en yhtään ikävöi parisuhdearkea, jota elin aiemmassa suhteessa 10v ajan... ei tosiaan tehty muuta kuin nukuttiin yhdessä ja muuten kumpikin teki mitä teki.
Ei riittänyt eikä varsinkaan, kun miehellä alkoi olla erektio-ongelmia eikä viitsinyt tehdä asialle mitään. Täytyy olla hyvin erityinen mies, jotta erehtyisin enää avoliittoon.
Täällä tilanne sellainen, että vaimoa ei kiinnosta käydä yhdessä kaupoilla, ei teatterissa, ei lenkillä/urheilemassa, ei missään joulumarkkinoilla/street food -tapahtumissa, valokarnevaalit yms myös sellaisia ei kiitos juttuja. Lähinnä tv:tä katselee ja yhdessä nukutaan. Seksiä kerran kuussa suunnilleen.
Olisi edes sitä seksiä.