Lapsiperheet ja rautatien vieressä asuminen
Me mietitään talon hankkimista paikasta joka on aivan rautatien vieressä (ratavalli on pihan reunassa). Mutta jotenkin vaan pelottaa lasten puolesta se paikka, kun epäilen että vaikka mitä saarnoja pitäisi tai vaikka millä uhkailisi niin menevät silti sinne radalle jossain vaiheessa, kun silmä välttää...
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meteliä mä enemmän pitäisin ongelmana kuin turvallisuutta, pienen lapsen perään pitää katsoa muutenkin kokoajan, yhtälailla on mahdollista joutua auton alle kuin junan...
Pienet lapset eivät ole iso ongelma, mutta miten pidät jo itsenäisesti leikkivän ja liikkuvan lapsen poissa sieltä?
Tarpeeksi korkealla aidalla.
Ei kouluikäistä voi koko ajan kotipihassakaan pitää.
Kouluikäinen on jo tarpeeksi vanha ja viisas pysyäkseen poissa junaradalta. Jos ei ole, niin darwinismi hoitaa homman. Jos lapset olis semmosia ääliöitä, että jättäytyis kouluiässä laumoittain junan alle, niin ratojen vieriä kulkis sähköaidat.
T. lapsuuden radanvarressa elänyt
Ihmisen aivot kehittyy 25-ikävuoteen saakka. Sitä ennen ihminen voi toimia esim. hyvinkin impulsiivisesti eikä osaa realistisesti arvioida kaikkien tekojensa seurauksia, myös ymmärrys vaarasta voi vielä olla puutteellinen (lapsi ei esim. osaa hahmottaa auton saatikka junan nopeutta). Vaikka sinusta ehkä tuo “darwinismista” vitsailu on hauskaa, on se kauhea tragedia perheelle jos lapsi kuolee yhden huonon päähänpiston tai muun ajattelemattomuuden/ huolimattomuuden seurauksena.
Kyllä se on vanhemman tehtävä suojella ja ajatella lapsen turvallisuutta. En muuttaisi lasteni kanssa junaradan välittömään läheisyyteen. Toki muitakin syitä on kuin lasten turvallinen leikkiympäristö.
Tässä oli siis kyseessä nimenomaan omakotitalo? Mulla on kokemusta vain kerrostalossa asumisesta rautatien vieressä, enkä siinä havainnut mitään tärinää. Ääneenkin tottui, mutta ei yöllä kyllä oikein voinut pitää ikkunaa auki. Kyseessä oli Turku-Helsinki-rata Turun päässä, eli suht vilkas rautatie kuitenkin. Lapsia ei ollut.
Osta niille sellaiset GPS-kellot mistä näet missä ne kulkevat. Jos kartalla näkyy paikannustäppiä kielletyssä paikassa niin rankkua "isän kädestä". Luulisi tehoavan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä oli siis kyseessä nimenomaan omakotitalo? Mulla on kokemusta vain kerrostalossa asumisesta rautatien vieressä, enkä siinä havainnut mitään tärinää. Ääneenkin tottui, mutta ei yöllä kyllä oikein voinut pitää ikkunaa auki. Kyseessä oli Turku-Helsinki-rata Turun päässä, eli suht vilkas rautatie kuitenkin. Lapsia ei ollut.
Omakotitalo tosiaan. Entinen rautateiden työntekijöiden asuintalo, jossa on todella tukevasti rakennettu perustus eikä ole savipohjalla. Joten tärinä ei sinällään huolestuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meteliä mä enemmän pitäisin ongelmana kuin turvallisuutta, pienen lapsen perään pitää katsoa muutenkin kokoajan, yhtälailla on mahdollista joutua auton alle kuin junan...
Pienet lapset eivät ole iso ongelma, mutta miten pidät jo itsenäisesti leikkivän ja liikkuvan lapsen poissa sieltä?
Tarpeeksi korkealla aidalla.
Ei kouluikäistä voi koko ajan kotipihassakaan pitää.
Kouluikäinen on jo tarpeeksi vanha ja viisas pysyäkseen poissa junaradalta. Jos ei ole, niin darwinismi hoitaa homman. Jos lapset olis semmosia ääliöitä, että jättäytyis kouluiässä laumoittain junan alle, niin ratojen vieriä kulkis sähköaidat.
T. lapsuuden radanvarressa elänyt
Ihmisen aivot kehittyy 25-ikävuoteen saakka. Sitä ennen ihminen voi toimia esim. hyvinkin impulsiivisesti eikä osaa realistisesti arvioida kaikkien tekojensa seurauksia, myös ymmärrys vaarasta voi vielä olla puutteellinen (lapsi ei esim. osaa hahmottaa auton saatikka junan nopeutta). Vaikka sinusta ehkä tuo “darwinismista” vitsailu on hauskaa, on se kauhea tragedia perheelle jos lapsi kuolee yhden huonon päähänpiston tai muun ajattelemattomuuden/ huolimattomuuden seurauksena.
Kyllä se on vanhemman tehtävä suojella ja ajatella lapsen turvallisuutta. En muuttaisi lasteni kanssa junaradan välittömään läheisyyteen. Toki muitakin syitä on kuin lasten turvallinen leikkiympäristö.
No lapsia kuolee, niitä ei voi kaikelta suojella. Jos haluais, niin niitä täytyis sit pitää tynnyrissä 25-vuotiaaksi asti.
Ihmisaivot silloin ei kyllä kehity, koska ne vaatii kehittyäkseen toimintaa, erilaisia tilanteita ja vuorovaikutusta ja sensellaista. Ei ne ole vain yhtäkkiä valmiit kaksvitosena. Junaakin saa ajaa nuorempana, sitäpaitsi. Ja rekkaa. Autoa saa ajaa poikkeusluvalla jo 17-vuotiaana.
Liika suojelu on vahingollista, lapsen omat itsesuojeluvaistot ja ns. maalaisjärki ei silloin kehity. Ei opi pysymään junaraiteelta ja autotieltä pois, jos joku muu aina hoitaa sen suojelemisen autoilta ja junilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meteliä mä enemmän pitäisin ongelmana kuin turvallisuutta, pienen lapsen perään pitää katsoa muutenkin kokoajan, yhtälailla on mahdollista joutua auton alle kuin junan...
Pienet lapset eivät ole iso ongelma, mutta miten pidät jo itsenäisesti leikkivän ja liikkuvan lapsen poissa sieltä?
Tarpeeksi korkealla aidalla.
Ei kouluikäistä voi koko ajan kotipihassakaan pitää.
Kouluikäinen on jo tarpeeksi vanha ja viisas pysyäkseen poissa junaradalta. Jos ei ole, niin darwinismi hoitaa homman. Jos lapset olis semmosia ääliöitä, että jättäytyis kouluiässä laumoittain junan alle, niin ratojen vieriä kulkis sähköaidat.
T. lapsuuden radanvarressa elänyt
Ihmisen aivot kehittyy 25-ikävuoteen saakka. Sitä ennen ihminen voi toimia esim. hyvinkin impulsiivisesti eikä osaa realistisesti arvioida kaikkien tekojensa seurauksia, myös ymmärrys vaarasta voi vielä olla puutteellinen (lapsi ei esim. osaa hahmottaa auton saatikka junan nopeutta). Vaikka sinusta ehkä tuo “darwinismista” vitsailu on hauskaa, on se kauhea tragedia perheelle jos lapsi kuolee yhden huonon päähänpiston tai muun ajattelemattomuuden/ huolimattomuuden seurauksena.
Kyllä se on vanhemman tehtävä suojella ja ajatella lapsen turvallisuutta. En muuttaisi lasteni kanssa junaradan välittömään läheisyyteen. Toki muitakin syitä on kuin lasten turvallinen leikkiympäristö.
No lapsia kuolee, niitä ei voi kaikelta suojella. Jos haluais, niin niitä täytyis sit pitää tynnyrissä 25-vuotiaaksi asti.
Ihmisaivot silloin ei kyllä kehity, koska ne vaatii kehittyäkseen toimintaa, erilaisia tilanteita ja vuorovaikutusta ja sensellaista. Ei ne ole vain yhtäkkiä valmiit kaksvitosena. Junaakin saa ajaa nuorempana, sitäpaitsi. Ja rekkaa. Autoa saa ajaa poikkeusluvalla jo 17-vuotiaana.
Liika suojelu on vahingollista, lapsen omat itsesuojeluvaistot ja ns. maalaisjärki ei silloin kehity. Ei opi pysymään junaraiteelta ja autotieltä pois, jos joku muu aina hoitaa sen suojelemisen autoilta ja junilta.
Tuskin teillä kuitenkaan esim. 3v leikkii kadulla yksinään tai 5v kulkee yksin kauppaan? Tai vastaavaa? Vaikka kuinka pitäisi vastuuta antaa.
No siitähän helppo koko pesueen saapastella junan alle kun menee vaikeaksi. KYSsit onnistuu helposti & vaivattomasti. Tuon ostaminen = Profit !