Mifegyne ja raskauden jatkaminen

Otin Mifegynen raskaudenkeskeytykseen rv 8+3, kuitenkin heti oton jälkeen alkoi kaduttamaan, enkä halunnut ottaa Cytotec lääkkeitä. Seuraavana päivänä minulla alkoi niukka ruskea tuhruvuoto, jota jatkui muutaman päivän, loppua kohden lähinnä tiputtelua ja pyyhintävuotoa. Kivut alavatsan ja alaselän alueella lisääntyivät ja erityisesti iltaisin olivat supistuksenomaisia (olen synnyttänyt aiemmin, tiedän miltä supistukset tuntuvat), myös outoa limaa tuli pyyhkiessä. Olen kuullut tämän johtuvan kohdunkaulan avautumisesta/pehmenemisestä jota juuri tuo Mifegyne aiheuttaa. Raskausoireeni olivat myös merkittävästi vähentyneet/hävinneet, pelkäsin raskauden menneen kesken. Vuodot ja supistelut kuitenkin loppuivat muutamassa päivässä, soitin neuvolaan ja pyysin päästä tutkittavaksi. sain ajan viikon päähän, jolloin ultrattiin ja todettiin kaiken olevan hyvin, sikiö vastasi viikkoja, kohtu oli kasvanut, kohdunsuu oli kiinni, ei merkkejä vuodon jämistä. Toki keskenmenon riski on vielä olemassa. Soitin vielä Mifegynen ottopäivänä päivystykseen ja teratologiseen ja molemmista minulle sanottiin, että kyseisen lääkkeen (Mifegyne) ei ole todettu aiheuttavan vaaraa sikiölle tai kohonnutta riskiä epämuodostumiin/sikiövaurioihin. Näitähän voi tulla normaalissakin raskaudessa eli pientä riskin mahdollisuutta ei voida sulkea pois, mutta tällä lääkkeellä ei ole todettua yhteyttä epämuodostumiin tai vauroihin. Ainoastaan kohonnut keskenmenoriski. Eli mikäli raskautta haluaa jatkaa vielä Mifegynen oton jälkeen, on se täysin mahdollista jos ei keskenmenoa saa :) mahdolliset sikiövauriot yms pystytään nykyisellä teknologialla hyvin havaitsemaan jo raskauden aikana

Miten teillä lääkkeen ottaneilla meni loppuraskaus? Etenikö raskaus normaalisti? Syntyikö terve vauva? Miten vauvan kehitys on mennyt?

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä lääkkeen ottaneilla meni loppuraskaus? Etenikö raskaus normaalisti? Syntyikö terve vauva? Miten vauvan kehitys on mennyt?

Minulla loppuraskaus eteni normaalisti. Heti Mifegynen oton jälkeen elin muutaman viikon keskenmenon pelossa ja meinasin sellaisen saadakkin, mutta onneksi vauva pysyi matkassa mukana. Olin synnytyssairaalassa normaalia tiheämmässä seurannassa ja kävin kuukausittain kasvukontrolleissa. Istukkamateriaalia minulla oli kohdun etu-sekä takaseinämässä ja napanuora oli lyhyt, jonka vuoksi vauva oli perätilassa ihan loppuun saakka. Liekö nämä johtuneet lääkkeen otosta, sitä en voi tietää. Pelkäsin koko raskauden ajan, että vauvalla olisi epämuodostumia tai muita seuraamuksia ja raskaus olikin erittäin raskas ja stressaavaa henkisesti.

Vauva syntyi kuitenkin perätilassa täysin normaalisti. Nyt minulla on yhdeksän kuukauden ikäinen tyttö, joka on täysin terve ja kehittyy normaalisti. Minun vauvalle ei luojan kiitos, lääkkeestä koitunut mitään harmia. Käsittääkseni se on Cytotec joka niitä epämuodostumia tms aiheuttaa. Ja näin minulle sanottiin myös teratologiselta, kun sinne soitin. Mifegynellä ei ole syy-seuraus- suhdetta epämuodostumiin tai sikiön kehityshäiriöihin, se vain nostaa keskenmenon riskiä aika merkittävästi.

Minua peloteltiin ja käytännössä yritettiin painostaa saattamaan raskaudenkeskeytys loppuun, kun sen olin kerran aloittanutkin. Jopa kätilöt ja lääkärit synnytyssairaalassa olivat sitä mieltä, että keskeytys tulee viedä loppuun. Edes he eivät olleet tietoisia, että Mifegyne ei todellisuudessa ole se epämuodostumien aiheuttaja. Käsittämätöntä. Olen päivittäin kiitollinen, että sen sijaan kuuntelin omaa sydäntäni. En vaihtaisi päivääkään, enkä muuttaisi mieltäni jos voisin palata ajassa taaksepäin. Elämästäni puuttuisi palanen, jos tuota lasta ei olisi.

En ihan hetkeen ole lukenut mitään näin sekoa!

Ihan kaikkien ei kannattaisi lisääntyä :/

Omat tunteet menee lapsen terveyden edelle, mitä ihmettä? Tulee vähän paha mieli niin ei viitsi tehdä edes aloitettua ab*rttia loppuun?!?

Haluaisitko itse lapsena syntyä tuollaiseen tilanteeseen? Tällaiseen maailmaan? Tuollaisille sekoileville, tempoileville vanhemmille?

Huh huh, kaikkea se leipä elättääkin!

Vierailija kirjoitti:

En ihan hetkeen ole lukenut mitään näin sekoa!

Ihan kaikkien ei kannattaisi lisääntyä :/

Omat tunteet menee lapsen terveyden edelle, mitä ihmettä? Tulee vähän paha mieli niin ei viitsi tehdä edes aloitettua ab*rttia loppuun?!?

Haluaisitko itse lapsena syntyä tuollaiseen tilanteeseen? Tällaiseen maailmaan? Tuollaisille sekoileville, tempoileville vanhemmille?

Huh huh, kaikkea se leipä elättääkin!

En nyt ihan ymmärrä mitä tällä kirjoituksella haet ja miksi koet tarpeelliseksi tuoda mielipiteesi näin hirveällä tavalla esille, mutta tässä ei ole mitään sekoa. Jos tämä on sekointa mitä oot hetkeen lukenut, niin olet varmaan lukenut pelkkiä iltasatuja. Minusta ei ole mitään väärää tai mitään SEKOA jos äiti muuttaa mielensä ja haluaakin pitää lapsen. Siinä ei ole kyse millään tavalla siitä, että äiti ei lasta rakastaisi tämän synnyttyä eikä kykenisi vauvasta huolehtimaan tai olisi pelkän oman mielipahan takia päättänyt pitää lapsen. Joskus ihmiset vain muuttavat mieltään, jopa näinkin isoissa asioissa. Ihan kuin et itse olisi koskaan tehnyt asioita, joita kadut myöhemmin ja toivot voivasi muuttaa? Mifegynellä kun ei EDELLEENKÄÄN ole mitään tekemistä epämuodostumien kanssa, eikä se aiheuta lapselle mitään haittaa (paitsi ehkä keskenmenon, mutta silloinhan lapsi ei synny lainkaan eli tilanne olisi saman kuin abortin tehdessä ja silloinhan kyseinen henkilö ei "lisääntyisi"). Minusta on paljon sekompaa, että äiti vasten tahtoaan saattaisi aloitetun abortin loppuun, kun lääke ei aiheuta sikiölle haittaa tai vaurioita. EDELLEENKÄÄN. Me ei nyt puhuta tässä tekstissä Cytotecistä, joka on abortissa toisessa vaiheessa otettavat lääkkeet, jotka aloittavat kohdun tyhjenemisen. Tämän pillerin jälkeen on parempi tehdä abortti loppuun, koska tämä pilleri aiheuttaa epämuodostumia. Et varmasti edea tiedä eroa näille kahdelle pillerille, kun tuollaista tekstiä suollat suustasi. Minusta tekstisi oli törkeä ja asiaton ja ehkä sinun ei pitäisi lisääntyä. Kehtaat tulla tuollaista roskaa kommentoimaan viestiketjuun, jossa naiset etsivät vertaistukea ja kenties apuakin vaikeaan tilanteeseen. Häpeä.

Löytyisikö täältä vertaistukea. Pitkän ja raskaan harkintaprosessin päätteeksi sain eilen Misogyne- lääkkeen naistenpolilla, koska raskauden keskeytys on tuntunut ainoalta vaihtoehdolta. Mietin asiaa pitkään ( nyt rv9+) ja kerran jo peruinkin keskeytyspäätöksen ja lähdin polilta itkuisena kotiin. 

Nyt kuitenkin lääkkeen oton jälkeen iski jäätävä ahdistus ja syyllisyys, olen vain itkenyt ja miettinyt, voiko tätä enään mitenkään perua. Jos en laittaisikaan tyhjennyslääkkeitä? Kuinka tässä kävisi?

Tilanne on hankala, lasta olen kovasti menneinä vuosina toivonut, mutta juuri nyt elämäntilanne on sellainen, etten tähän lasta olisi halunnut saattaa. 

Miten päättyi tilanne viimeisellä kirjoittajalla? Itse olen nyt samassa tilanteessa, aamulla pitäisi ottaa cytotecit mutta kaduttaa niin paljon että en tiedä mitä teen. 

Se mifegyne ainakin kätilön mukaan pehmentää/avaa vain kohdunsuuta, auttaa siis keskeytyksessä raskausmateriaalia tulemaan helpommin ulos. 

Itsellä mifegyne ei saanut mitään aikaiseksi, ei cytotecitkaan. Kaavinnassa vasta tuli sikiö ulos.

(Geneettinen keskeytys)