Sisarusten tappeleminen
Meillä on kolme ihanaa ja välissä rasittavaa tenavaa. 6v, 3v ja 1v. Ongelmana on näiden kahden isomman jatkuva tappeleminen. Lyövät, hakkaavat, raapivat, purevat, ym toisiaan jatkuvasti. Sisarusrakkauden piikkiin lasken monta juttua mutta tämä näiden touhu menee kyllä reippaasti yli. Olen sanonut että ääntä saa käyttää niin paljon kuin lähtee mutta lyödä ja potkia ym fyysistä ei suvaita. Ei auta. En jaksa juosta koko ajan perässä kun ne tappelee ja ei ole järkeäkään joka risahdukseen puuttua. Olen jututtanut tavallisesti todella järkevää 6 vuotiasta tyttöämme mutta sillä ei näytä olevan mitään vaikutusta. Pikkuveli käy hänen hermoillensa niin pahasti ettei hallitse itseään millään. Ja tämä pikkuveli tietää kyllä keinot! ´Joskus ajattelen että tapelkoot kun ovat siinä melko tasaväkisiä, repikööt vaikka joka haivenen toistensa päästä mutta en kuitenkaan pysty hyväksymään väkivaltaa. Haluaisin että oppisivat tappelemaan ilman lyömistä koska ainahan sisarukset tappelevat. Että antakaapa vinkkejä, miten teillä ratkaistaan nämä ongelmat!!! MItä rangaistuksia käytätte ja mikä on tehonnut parhaiten??
Kommentit (3)
ovat molemmat huutamassa kun 1v. pikkuveli tulee sotkemaan.
Meillä vajaa 7v, vajaa 5v ja reilu 1v lapset (poika, tyttö, tyttö). Kyllähän meilläkin tapellaan, mutta ei kyllä noin kuin teillä.
Lyömisestä, raapimisesta (ei ole koskaan ollut), puremista (kuten ei tätäkään ole koskaan ollut) ja kaikesta muusta toisten vahingoittamisesta puutun tilanteeseen heti ja lapset (tai toista vahingoittava) lähtee jäähylle omaan huoneeseensa. Tilanne selvitetään heti ja kysyn lasten omia käsityksiä miten olettavat saako noin ja niin tehdä ja mitä olisivat voineet tehdä vahingoittamisen sijaan. Asiasta todella keskustellaan ja jos siinä hetkessä ei ehdi keskustella, niin odottaa huoneessa sen hetken että ehdin (esim. pesen vauvan kakkapyllyn ensin tms.). Vahingoittanut joutuu pyytämään anteeksi.
Yleensä tietyissä tilanteissa olen oppinut seuraamaan syrjäsilmällä lasten touhuja, varsinkin vieraiden lasten kanssa. Tuttujen ja omien kanssa tiedän jo ilmeistä ja jonkun vetäytymisestä jos jotain on vialla, silloin on helppo kysyä missä mennään. Olen opetellut ajan myötä lasten kavereiden touhuja ja keskinäisiä kädenvääntöjä. Seuraamalla lapsia oppii kummasti keskinäisistä touhuista ja ennakoida tilanteita. Omien lasten kanssa en niin jaksa olla tarkkana, mitään pientä tönimistä pahempaa heillä ei yleensä olekaan. Ja kun kaveritkin tulevat tutuksi, niin kyllä nuo lapset ovat saaneet itse opetella pärjäämään. Pikkuhiljaa olen löystyttänyt tätä lasten keskinäisten touhujen seuraamista, mutta ovat aika hyvin oppineet jo opetukset (huomaan kun käyttävät kavereiden kesken niitä riidanratkaisukeinoja mitä olen opettanut keskinäisissä riidoissa). Ja nykyään varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä sitten jutellaan päivän tapahtumat läpi ja samalla tulee käytyä nämä kavereiden erimielisyystilanteet usein läpi ja juteltua toimintatavasta.
No kun olen jutellut ja seurannut muiden äitien tapaa, niin taidan olla tiukimmasta päästä (pari itseä tiukempaa olen tavannut) ja olen tietoisesti yrittänyt löysätä viime aikoina- joskus jopa olen päätynyt toteamaan lapsille että " lyö takaisin" (mutta tämä vain täysin toivottomissa ja speliaalitilanteissa). Eli opin minäkin. Tiedän vain tämän oman tyylini juontuvan omasta lapsuudestani, jossa aikuiset eivät puuttuneet lasten välisiin toimiin ja väkisin herkemmät lapsijoukoissa kärsivät. Lisäksi ole asunut väkivaltaisessa perheessä ja en hyväksy väkivaltaa. En halua kasvattaa yhtää lyövää aikuista lisää. Tämä siis näkyy tässä tiukassa tyylissäni.
No meillä ei ihan taida noin mennä, mutta rasittavaa tuo sisarusten tappelu todella on, kun 3½v poika ja 1½v tyttö. Tyttö kun menee aina sotkemaan pojan leikkejä (rikkoo rakenteluja), vaikka saa todellakin usein köniin veljeltään ja tulee mulle itkemään.
No olen ratkaisuut tämän niin, että laitan molemmat leikkimään hetkeksi erilleen (rangaistukseksi molemmille). Pojan laitan leikki huoneeseen ovi kiinni, huoneen ovea tyttö ei saa auki, koska kahva kääntyy ylöspäin ja näin tyttö jää minun kanssa esim. keittiöön. Usein ei kauaakaan mene, kun poika avaa oven ja huikkaa tyttöä kaverikseen leikkimään. Hetken taas leikki sujuu ja ei kun uudestaan. Jos ei näin toimi passitan pojan omaan sänkyynsä jäähylle ja sama homma kahva taas ylös ja tyttö pois.
Meidän aikuiseten tehtävä on osoitetaan lapsillemmme mitä me sallitaan heidän tekevä! Uskoisin näin oppivan! Toistamalla oppivat kai joskus.