Lue keskustelun säännöt.
Olen 19-vuotias, perheeni muutti ulkomaille
16.11.2013 |
muutama kuukausi sitten. Lähiaikoina on tullut ihan hirveä ikävä sisaruksia, äitiä ja isää. Olen asunut jo muutaman vuoden omassa kodissa, joten luulin, että minulla olisi helppoa, kun olen yksin tottunut asumaan.
Oltiin kaikki toisiimme päivittäin yhteydessä ja näimme monia kertoja viikossa. Nyt vasta tajuan, kuinka tärkeä perheeni on minulle.
Ei huvita tehdä oikein mitään, nähdä kavereita tai lähteä ulos. En kehtaa kenellekkään sanoa alakuloni syyksi ikävää, eihän aikuisten lasten kuulu kiinni vanhemmissaan olla.
Mahdollisuus heidän näkemiseen on vasta kesällä, sillä opiskelen. En halua heillekkään ikävästä jatkuvasti toitottaa, etenkin äitini tulisi hirveän surulliseksi itsekin.
Olenko ihan oikeasti nolo? Ja miten kestää tää ikävä, meneeköhän ollenkaan ohi..
Kommentit (4)
No ei ole noloa! Tottakai tulee ikävä, jos perhe muuttaa pois. Oikeastaan aika järkky tilanne, en tiedä mitä itse tuntisin tai tekisin. Olisin shokissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisen ikävä on vuoden vanhempaa siskoani, jonka kanssa ollaan tosi läheisiä. Monesti ollaan yritetty puhua puhelimessa, mutta pätkii kamalasti, eikä heillä ole nettiäkään, muutakuin nettikahviloissa. Toiselle puolelle maapalloa siis muuttivat.
Äh, ankee olo:/
Mulla on toisinpäin, oli pakko muuttaa ulkomaille yksin (ja siis todellakin yksin, sosiaalinen piiri on olematon ja kielitaito edelleen heikko, paikalliset siis ymmärtää englantia kovin huonosti) ja perhe jäi suomeen. Nyt oon ollut poissa jo yli vuoden, mutta ikävä silti vaivaa aika ajoin, perhettä ja ystäviä. Ja oon sua pari vuotta vanhempikin. Mä ainakin tuun aina perhettä ikävöimään, en ees uskalla ajatella mitä käy kun vanhemmista aika jättää... Mutta yritä keskittyä positiivisiin asioihin, niin vaikeeta kuin se onkin. Tsemppiä :)
Et ole nolo, ihan normaali olet. Olette olleet niin tiiviisti tekemisissä, että ihmehän olisi, jos ikävää ei pukkaisi.
Tsemppiä vain jatkoon sinulle, älä ala mässäämään tällä ikävällä, vaan tee ja toimi kuten nuoren ihmisen kuuluukin.