Onko tyly joululahja kummilapselle?

Minulle kummit aikoinaan keräsivät ns. kapioita. Vuosittain sain jotain tulevaisuutta varten pikkuhiljaa, astiaston, ruokailuvälineitä, verhoja, lakanoita, keittiökoneita jne. Niitä säilytettiin isossa vanhanaikaisessa arkussa (oli peräisin kummien ullakolta ja ihan käyttämätön). Niitä oli kiva siellä katsella ja hipelöidä. Siinä oli talouskamat valmiina, kun muutin pois kotoa. Se oli aika kivaa, varsinkin kun he aina kysyivät minulta, mistä mallista ja väreistä pitäisin.

Minä kannatan rahan antamista sellaisenaan, jos vanhemmat ovat vastuullisia ja järkeviä rahankäyttäjiä, kuten kuvaat. Mieluummin rahaa kuin lahjakortti saati shoppausta: Jos pystyvät ja haluavat, rahan tai osan siitä voivat tallettaa lapselle säästöön pesämunaksi. Lahjakorttia eivät voit.

Shoppauskierrosta tai lahjakorttia lastentarvikeliikkeeseen en vähävaraisena (enkä oikeastaan näin keskituloisenakaan) välttämättä arvostaisi. Jos ovat tarkkoja rahankäyttäjiä, eivät välttämättä halua tehdä hankintoja kalliista lastentarvikeliikkeistä, vaan mieluummin saada samalla rahalla enemmän vaikka kirpparilta ja huutonetistä.

Me ollaan varsinkin hoitovapaan aikana saatu isovanhemmilta lapselle lahja rahana sillä ajatuksella, että voidaan tehdä jotain hankintoja sillä lapselle. Todellisuudessa ollaan lopulta kuitenkin jatkettu samaa säästäväistä ale- ja kirpparilinjaa ja lopulta vain laitettu raha lapsen omalle tilille. Minusta se on ollut järkevämpää, kuin ostaa hieno haalari ja varusteet täydellä hintaa, kun ollaan saatu käyttökelpoiset halvemmallakin.

Rahalle ääni minultakin.

Saa perhe sitten käyttää myös ruokaan jos niin paha tilanne on. Onhan se kurjaa jos joutuu lapsen rahoja käyttämään ruokiin, mutta maksavat varmasti joskus lainansa takaisin ja tärkeintä on ettei lapsi joudu kärsimään.

Voithan sanoa että et oikein tiennyt mitä tarvitsisitte, vaatteita, vaippoja vai jotain lelua, niin annoit siksi rahaa.

23, kyllä minullekin vielä nuorehkona äitinä kelpasi raha vanhemmilta ja isovanhemmilta sekä läheisiltä kummeilta (sukulaisia), mutta nyt on kyse kuitenkin ystävästä. En sitten tiedä muista, mutta itsestäni olisi vähän noloa saada ystävältä 100 € ja kun ystävä kysyy, että mitäs ostit, niin kirpputorilta ja huutonetistä käytettyjä vaatteita tms... Vaikka kaverille kuinka olisi selvää, että rahaa ei olisikaan liiaksi käytettävissä, niin jotenkin silti tulisi sellainen köyhäinavustusolo... Lahjakortti olisi parempi tai sitten että raha tallennetaan lapsen omalle pankkitilille.

Ihan en vielä kapiolaatikkoakaan ehkä alkaisi kasaamaan, kun yksivuotiaasta kyse. Ehkä joskus sitten kun on lähempänä 10-15v tms. :) Ehtii makukin muuttua aika paljon jos alkaa 5-vuotiaan maun mukaan ostamaan jotain hello kitty -pyyhkeitä ja lakanoita, ei välttämättä toimi enää sitten täysi-ikäisenä ;)

Musta lahjakortit ovat todella huono juttu, mielummin rahaa. Kun tipuin hoitopäivärahalle, mä ostin kaikki lapsen vaatteet kirpparilta. Tosi hölmöä olis ostaa normihintaan jotain kun käytettynä saa murto-osalla.

Riihikuivaa rahaa koko summa, kaikki pääsee helpoimmalla.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 10:40"]Minulle kummit aikoinaan keräsivät ns. kapioita. Vuosittain sain jotain tulevaisuutta varten pikkuhiljaa, astiaston, ruokailuvälineitä, verhoja, lakanoita, keittiökoneita jne. Niitä säilytettiin isossa vanhanaikaisessa arkussa (oli peräisin kummien ullakolta ja ihan käyttämätön). Niitä oli kiva siellä katsella ja hipelöidä. Siinä oli talouskamat valmiina, kun muutin pois kotoa. Se oli aika kivaa, varsinkin kun he aina kysyivät minulta, mistä mallista ja väreistä pitäisin.

[/quote]

Mä ostin myös, aloitin ostamaan just ennen ripille pääsyä. Muutti syksyllä omilleen ja valtaosa ei ole käytössä kun osa tekstiileistä kellastui ajan kuluessa ja kuppit eivät enää ole lempisarjaa. Aikaa kului vain 5 v ja maku on muuttunut täysin.

Tuo rahalahja kuulostaa mielestäni oikein hyvältä. Itse sain omien lasten kohdalla paljon sellaisia lahjoja joille ei juuri ollut käyttöä. Esim. vauva-ajan vaatteeita oli kahden ekan jäljiltä kaapit väärällään ja sitten kolmannen kohdalla sain taas lisää...

Rahalahja on siis oikein mainio. Voivat käyttää heti jos on tarvetta jollekin, tai säästää ja käyttää vaikka jatkossa vauva-uinteihin, muskareihin tms.

Nätti kortti ja raha vaan samaan kirjekuoreen.

Ok, kiitos kaikille näkökulmista.

lastentarvikeliikkeeseen meno on vähän niin ja näin. Itselle tulisi ainakin tosi vaivautunut olo valikoida tuotteita jos ystävä mukana maksumiehenä.

kyseessä toinen lapsi, eli kaikki perustarvikkeet heillä on ja vaatteita yllinkyllin. Päädyn siis käteiseen. Äidille mulla on sitten erikseen lahja. Upea ottamani kuva vauvasta jonka kehystän. Ap

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 11:00"]

23, kyllä minullekin vielä nuorehkona äitinä kelpasi raha vanhemmilta ja isovanhemmilta sekä läheisiltä kummeilta (sukulaisia), mutta nyt on kyse kuitenkin ystävästä. En sitten tiedä muista, mutta itsestäni olisi vähän noloa saada ystävältä 100 € ja kun ystävä kysyy, että mitäs ostit, niin kirpputorilta ja huutonetistä käytettyjä vaatteita tms... Vaikka kaverille kuinka olisi selvää, että rahaa ei olisikaan liiaksi käytettävissä, niin jotenkin silti tulisi sellainen köyhäinavustusolo... Lahjakortti olisi parempi tai sitten että raha tallennetaan lapsen omalle pankkitilille.

[/quote]

En tiedä olenko se vain minä vai tämä lähestyvä keski-ikäisyys ja "vanhana" äidiksi tulo, mutta minusta tuossa ei olisi ollut mitään noloa. Minusta se olisi vain ilahduttavan järkevää rahankäyttöä. Ehkä kun lapsen hankkii silloin, kun ei ole nuori ja tuttavapiiri peruskeskiluokkaista, ei tule tuota köyhäinavustusoloa vaan sen näkee vain käytännöllisestä näkökulmasta.

Jos antaa rahan, kannattaa se antaa saatesanoilla, että se on lapselle itselleen ja jotta voi hankkia itse jotain mieluista, kun ei oikein tiennyt mitä ja millaista tarvitsevat ja haluavat. Tällöin tuskin tulee niin tunne siitä, että annetaan avustusta, vaan ajatus, että jätetään vanhemmille itse vapaus valita, kun ei itse osaa.

Minä olen joskus saanut siskoltani lahjaksi ihan puhdasta rahaa lahjaksi ja kortissa "tehkää jotain kivaa yhdessä miehesi kanssa". Hän tiesi, että meillä oli ollut rankka vuosi ja se rentouttava kiva oli jäänyt vähiin. Tuo oli mukava muistutus, että pitää muistaa välillä meidän kahden välistä suhdettakin:) Olisihan sisko voinut hankkia lahjakortin jonnekin, mutta oli varmaan sen verran laiska, ettei viitsinyt ja toisekseen jätti meille paremmin valinnan varaa mitä, missä ja milloin teemme.

t. 23

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 11:46"]

Ok, kiitos kaikille näkökulmista.

lastentarvikeliikkeeseen meno on vähän niin ja näin. Itselle tulisi ainakin tosi vaivautunut olo valikoida tuotteita jos ystävä mukana maksumiehenä.

kyseessä toinen lapsi, eli kaikki perustarvikkeet heillä on ja vaatteita yllinkyllin. Päädyn siis käteiseen. Äidille mulla on sitten erikseen lahja. Upea ottamani kuva vauvasta jonka kehystän. Ap

[/quote]

Olipa tökerösti kirjoitettu. En siis kehystä kuvassa vauvaa vaan kehystän kuvan, jonka olen vauvasta ottanut :)