Miksi minua haittaa syvästi se, että exällä on uusi?

On ihan normaalia. Seuraavan kerran sinua harmittaa sitten, kun hänen menee naimisiin ja saa lapsia. Ihan riippumatta siitä, mikä oli eron syy ja mikä on oma tilanteesi noitten asioitten suhteen. 

Sinua harmittaa ettei ex ole jäänyt vellomaan sinussa. Et olekkaan hänen elämänsä keskipiste ja itkujen aihe.

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaalia. Seuraavan kerran sinua harmittaa sitten, kun hänen menee naimisiin ja saa lapsia. Ihan riippumatta siitä, mikä oli eron syy ja mikä on oma tilanteesi noitten asioitten suhteen. 

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaalia. Seuraavan kerran sinua harmittaa sitten, kun hänen menee naimisiin ja saa lapsia. Ihan riippumatta siitä, mikä oli eron syy ja mikä on oma tilanteesi noitten asioitten suhteen. 

Miksi?

En minä sitä osaa selittää, tai siis tietääkin sen tarkemmin. Se vain on usein se miten asiat menee. Ja usein ihminen itsekin tajuaa, ettei olisi syytä olla harmissaan, etenkin jos on itse ollut jättäjä, mutta silti harmittaa, kun exällä menee hyvin. Korjaan sen verran, etten varsinaisesti tiedä onko se normaalia, mutta tavallista se ainakin on ja se menee aikanaan useimmiten kyllä ohitse. :) Hyvä asia on se, että tajuaa, ettei tämä nyt ole ihan järkevää. Jotkut jäävät siihenkin vaiheeseen, että ovat harmissaan tai jopa raivoissaan, mutta eivät ymmärrä sitä, että tunteista kannattaa päästää niissä vellomisen sijaan irti. 

Samaan tapaan kun minua harmittaa ihastukseni flirttailu ympäriinsä ja näen niiden muiden kiinnostuneet katseet, kun kuvittelin että olin ainut hänelle. Nyyh.

Varmaan siinä jotenkin alitajuisesti ajattelee, että tuo olisi voinut olla minun elämääni mitä exä ja uusi kumppaninsa nyt elävät. Siitä voi tuntea mustasukkaisuutta, vaikka ei todellisuudessa enää haluaisi olla siinä suhteessa.

Omani löysi uuden viikko eroilmoituksesta. Meillä oli pitkä parisuhde takana. Itseäni loukkasi asiassa se, että tuntui kuin en olisi koskaan merkinnyt toiselle mitään. Tapailua pahempaa oli se, että monkui samaan aikaan minua palaamaan takaisin. Nussi toista, eikä nähnyt tarpeelliseksi nähdä vaivaa sen eteen että saisi minut jäämään. Kuinka helppona ja halveksittavana minua pitikään kun luuli sellaisella käytöksellä saavansa takaisin.

Olen todella tyytyväinen, että exällä on uusi. Meni aika nopeasti naimisiinkin, mikä hyvä, sillä ajattelen, et kaikki siteet on nyt poissa. Lapset on yhteiset, mutta ihan totaali yh olen. Ei exää näy.

Vierailija kirjoitti:

Samaan tapaan kun minua harmittaa ihastukseni flirttailu ympäriinsä ja näen niiden muiden kiinnostuneet katseet, kun kuvittelin että olin ainut hänelle. Nyyh.

Hah. Ja varmaan vielä itse jätit?

No siinä suhteessa oli oletettavasti myös hyviä hetkiä? Jolloin annoit itsestäsi jotain, jota ex nyt kantaa mukanaan uudessa suhteessa.

Tämän takia on hyvä, jos tulee oikein ilkeästi jätetyksi. Mikään mitä se ihminen tekee ei enää liikuta.

Kannattaa hankkia niin huono ex, että lausut vain rukouksen seuraavan uhrin suojaksi ja toivot että hän löytäisi niin paljon rakkautta itseään kohtaan, että pystyisi lähtemään.

Itse jätin hänet, enkä kadu päätöstäni. Ehkä harmitus johtuu osittain siitä, etten ole itse tavannut ketään vähänkään kiinnostavaa vielä, mutta ex on itse jo suhteessa. Kuvittelen kauhuskenaariona, etten viidenkään vuoden päästä ole löytänyt ketään. Toisille se tuntuu olevan niin helppoa. Ap

Exät on exiä. Ei pitäisi liikuttaa niitten tekemiset.

Vierailija kirjoitti:

Exät on exiä. Ei pitäisi liikuttaa niitten tekemiset.

En ymmärrä keitä näiden kommenttien kirjoittajat on? Joitain robotteja? Tunteettomia psykoja?

Erot on erilaisia ja ihmissuhteet yleensäkkin.

Koska olet kamala ihminen. Ei ihme ettette ole enää yhdessä.

Oletan että ap:llä ei ole uutta kumppania?

Meillä miesystäväni kanssa tilanne että odotamme niin paljon että hänen ex löytäisi uuden miehen, jotta kaikki helpottuisi! Loppuisi se yhteydenpito miesystävääni lasten varjolla (lapset nyt juuri molemmat täysi-ikäisiä) ja mieststävälleni kiukuttelu ja katkeruus. (Huom! He olivat jo eronneet kun tapasimme 3 vuotta sitten).

Nainen luulee ilmeisesti edelleen omistavansa ex-miehensä. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Koska olet kamala ihminen. Ei ihme ettette ole enää yhdessä.

Kiitos nauruista.

On ihan normaalia. Tosin itse olin siinä suhteessa iloinen, jossa olin jättänyt miehen aika törkeästi ja itse löytänyt jo uuden. Silloin pystyin olemaan aidosti onnellinen toisen puolesta. Mutta jos minulla ei itselläni olisi ollut uutta kumppania, niin tuskin.

Muissa suhteissa on aina vähän kirpaissut siinä kohtaa kun olen jostain saanut tietää, että exällä on uusi. Vaikka eropäätöksestä olisi varma tai ajattelisi päässeensä yli, niin siinä uudessa suhteessa on kuitenkin jotain niin lopullista. Se on viimeinen niitti arkkuun, et enää (ainakaan omassa päässäsi) merkitse eksällesi mitään. Vaikka tunteet olisi jo kuolleetkin, niin ne tunteet on kuitenkin olleet vahvat ja aidot jossain vaiheessa. Silloin on ajatellut alitajunnassaan, että tuo ihminen on tässä kuolemaan asti eikä tämä rakkaus lopu. Eihän juuri kukaan ole suhteessa ajatellen että se kyllä päättyy ennemmin tai myöhemmin. Kun eksä löytää uuden, joutuu viimeistään toteamaan olleensa väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Oletan että ap:llä ei ole uutta kumppania?

Meillä miesystäväni kanssa tilanne että odotamme niin paljon että hänen ex löytäisi uuden miehen, jotta kaikki helpottuisi! Loppuisi se yhteydenpito miesystävääni lasten varjolla (lapset nyt juuri molemmat täysi-ikäisiä) ja mieststävälleni kiukuttelu ja katkeruus. (Huom! He olivat jo eronneet kun tapasimme 3 vuotta sitten).

Nainen luulee ilmeisesti edelleen omistavansa ex-miehensä. Säälittävää.

Ei tosiaan ole uutta kumppania. Surullinen tuo teidän tilanne. Itse en ole missään yhteyksissä exääni, satuin vain törmäämään. Ap