Kun joutuu elämän vammais diagnoosin kanssa niin

Ei mikään ole helppoa. Kehityksen viivästymä sekä laaja alaiset oppimisvaikeudet eivät tee työn saannista helppoa. Yleensä opitaan kävelemään ennen 1v ikää mutta mulla se tapahtui vasta 2v iässä. Olen niin pettynyt itseeni kun en saa koskaan tietää miltä normaali elämä tuntuu, paljon kavereita, jne jne.

Välillä tekis mieli vaan luovuttaa. Kun olen joskus kuvannut itseäni että näenkö itseni niinkuin muut, niin kyllä vammaiselta näytän ja toimintani myös antaa viitteitä siihen suuntaan. Ilmankos minut ohjattiin suorilta käsin kehitysvammaisten terveystarkastukseen. Josta kieltäydyin.

Pahinta tässä on kun osaan ajatella itse ja sittenhän mua ei uskota millään, kun ei vammaiset osaa ajatella. Olen niin turha tyyppi työmarkkinoilla että huhhuh. Sossu painaa alas kokoajan ja sanovat että tarvitsen henkilökohtaisenavustajan vaikka en ole aikuisiällä koskaan tarvinnut.