Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun lapset ei halua muuttaa?
15.11.2013 |
Miten paljon mielestänne lasten mielipiteet saavat vaikuttaa muuttaako perhe vai ei jos lapset ei halua muuttaa? Vai päättäyök aikuiset vaan asian?
Meillä teini 16 ja toinen 12 ja eivät halua muuttaa. Muuttaisimme ahtaasta asunnosta 4km päähän nykyisestä. Koulu 12 vuotiaalla asuntojen "välissä" joten matka ei pitene kuin 300m Ja koulu ei vaihtuisi. Mutta lapsi itkee kun kaverit jäisi tänne ja ei ole kenen kanssa kulkea matkaa lapsen on ollut vaikeaa saada kavereita ja on nyt vuosi sitten saanut muutaman hyvä ystävän tästä nykyisestä pihapiiristä.
16v. raivoaa että ei muuta koska sieltä 3km keskustaan ja bussiyhteydet huonot ja joutuisi kävellä. Tosin kesät liikkuu mopolla ja talvisin paljon kavereiden kyydillä yms. Välillä toki kävellenkin.
meillä nyt kuitenkin kauhea virittymässä sota kotona ja kovasti haluaisimme miehen kanssa muuttaa, tilaisuus päästä paljon parempaan asuntoon ja samanlainen tilanne vois tulla uudestaan vasta n. 5 vuoden päästä.
Tuntuu pahalta kun ei tiedä miten tässä nyt tekisi :(
Kommentit (43)
Punnitkaa kummastakin vaihtoehdosta positiiviset ja negatiiviset asiat. Kannatta huomioida myös lasten kautta tulevat vaikutukset. Kannattaa miettiä myös muutosta pidemmällä aikavälillä, mitä haluatte ja tarvitsette milloinkin.
Itse tunnette lapsenne ja heidän sopeutumisensa, sekä liikkumistyylinsä. Tuon vanhemman lapsen liikkuminen tuskin on hirveän vaikeata, mutta nuoremman heikko kavereiden saanti ja yksinäiset koulumatkat kuulostaa paljon enemmän elämään vaikuttavalta asialta.
Minäkin miettisin mille ajalle sitä tilaa tarvitsette eniten, jos tosiaan on vain se aika kun lapset asuvat kotona, niin kyseessä ei ole hirveän monta vuotta. Toisaalta jos lapset eivät halua muuttaa, niin miksi muuttoa ei voisi siirtää siihen kun olette kaksin. Tällöin voitte kaivata erilaisia asioita kuin perheenä.
Itse varmaan päätyisin tuon ikäisten lasten kanssa pysymään nykyisessä asunnossa ja muuttaisin sitten kun lapset olisivat lähteneet kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 15:01"]
AP, hommahan on aivan selvä. Te muutatte ja piste. Ei päätöksiä perheessä voi antaa lapsille. Vanhemmat ovat pomoja ja heidän tekemistään päätöksistä ei narista. Ota vielä huomioon, että tuo vanhempi muuttaa hyvässä lykyssä kotoa pois opiskelemaan 2-3 vuoden kuluttua. Eli muutto ei vaikuttaisi hänen elämäänsä kuin 2-3 vuotta.
[/quote]
16v:lle se 2-3v elämässä on pitkä aika, toisin kuin 40v:lle.
Aikuinen päättää.
Mutta oletteko ylihemmotelleet lapsenne ja lihottaneet heidät läskipalleroiksi?
3-4 km matkojen ei pitäisi olla 12- tai 16-vuotiaille ongelma eikä mikään. Kävellen puolessa tunnissa tai fillarilla vartissa. Osta lapsillesi polkupyörät. Autokyytiä ei tarvita, eikä mopoakaan.
Koska ei ole mitään pakottavaa syytä muuttaa niin kai ne nuortenkin mielipiteet pitää ottaa huomioon vai oletteko te perhe ollenkaan kun vain vanhempien mielihalut ratkaisee!?
Ihan eri asia jos olisi pakko muuttaa esim.taluodellisen tilanteen tai työn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen nuorilla siis ei saa olla mielipidettä tai eivät saa olla erimieltä kuin vanhemmat tai ovat lellikakaroita...just just...mahtava PERHE!
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 16:43"]
Perheen nuorilla siis ei saa olla mielipidettä tai eivät saa olla erimieltä kuin vanhemmat tai ovat lellikakaroita...just just...mahtava PERHE!
[/quote]Saa olla mielipide, mutta se on lapsen mielipide, joka kumpuaa aika vähäisestä elämänkokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi muuttaa jos ei ole pakko kun 2 perheenjäsentä vastustaa?
Parin vuoden päästä vanhin jo muuttaa pois kotoa ja pian vanhemmat ovat kahden ja voivat muuttaa yhdessä vaikka siperiaan.
Itse en kyllä ottaisi riskiä että 12v. jää taas yksin jos kerran nyt vihdoin on ystävä pihapiirissä...se on kultaakin kalliimpaa yksinäiselle lapselle!
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 15:06"]
Öh... Kuulostaa sltä että päinvastoin asuit ihan liian kauan yhdessä paikassa kun siitä noin tärkeä pääsi tulemaan.
[/quote]Onpa ikävästi sanottu. En tosiaankaan ole valinnut tunteitani. Satun vain olemaan ihminen, joka kiintyy paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä melkoisen sama tilanne. 12 ja 16 vuotiaat lapset ja 16 vee ei halua muuttaa. Totta kai päätös on meidän aikuisten, mutta ihmeelliseltä tuntuu sekin, ettei 16 vuotiaan ahdistusta ja muuttovastaisuutta lainkaan huomioitaisi. Totta kai huomioidaan! Ollan tukena ja yritetään helpottaa muuton tuomaa tuskaa.
Käsittämättömiä nuo kommentit "pullamössölapsista". Vaientaako se 16 vee pitäisi niin kuin sotien jälkeen. Ei puhuta tuskaisista asioista vaan mennään eteenpäin ja pidetään suut kiinni. Hymyillä pitää vaikka sydän märkänis!
Lapset saavat kertoa mielipiteensä, mutta lopullisen päätöksen tekevät aikuiset.
Tietenkään lapset eivät halua muuttaa. Ota luottamuksen osoituksena että teille on turvallista raivota ja purkaa kiukku.
16v jaksaa kyllä kävellä 3km, ja polkupyörä on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutettiin 300 km:n päähän, niin en oikein osaa vastata mitään. Mutta siis en kuuntelisi, tuo ei muuta lasten elämässä yhtikäs mitään mainittavaa.
Ihme natseja kaikki mammat, huutelette kun saatte omia lapsiaan määrätä. Sitä se teettää, kun työelämässä siihen ei ole mahdollisuutta. Minun mieheni johtaa yritystä joten ei tarvitse itsetuntoa pönkittää lasten avulla vaan tekee mielellään lasten ehdoilla monia isompiakin päätöksiä ja erittäin hyvä näin:)
Menkää itseenne ja hankkikaa lastenne kunnioitus niin he kuuntelevat teitä ja ottavat mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko toi 4 km muka pitkä matka teineille kulkea? Mikä mättää?
Mun äiti harrasti tuota eli asuttiin vähän aikaa jossain ja sitten se keksi, että eikun rivitalosta kerrostaloon, kerrostalosta luhtitaloon, luhtitalosta rivitaloon, kolmiosta neliöön, neliöstä isoon kaksioon jne.
Me muutimme siten, että kävimme samaa koulua eli noin 10 km säteellä, mutta siitä huolimatta kaveripiiri vaihtui moneen kertaan. Meistä tuli aika juurettomia.
Meilläkin äiti vetosi siihen, että hän on aikuinen, hän tietää, mikä on parasta. Aina löytyis asunnosta joku vika, jonka vuoksi piti pakata ja lähteä ja jättää kaikki tuttu. Nyt omien lasten kanssa kuuntelen myös heidän mielipiteitään enkä teilaa niitä väittämällä, että olen isompi, minulla on päätösvalta. Iso koko kun ei tuo mukanaan aivotoimintaa.
Olen opettaja. Minua työssäni ärsyttävät nämä tapaamani emäntä-äidit (joita av:lla näköjään riittää..), jotka puhisevat tuota mantraa "meillähän eivät lapset päätä". Suu viivalla vaikka läpi harmaan kiven, ja sitten ollaan hyviä kasvattajia.
Usein ongelmaperheissä ei ole kyse pilalle lellimisestä vaan välinpitämättömyydestä! Ihmeellistähän se olisi, jos lasten täytyisi olla samaa mieltä kuin heidän vanhempiensa tai eivät uskaltaisi ilmaista vanhemmilleen eriäviä mielipiteitään.
Kuunnelkaa lapsianne hyvät ihmiset! Ja päätöksiä voi tehdä ihan lasten kanssa yhdessäkin. Kyllä ystävyyssuhteet ovat lapsille ja teineille todella tärkeitä. Ap:n tilanteessa ehkä kuitenkin uskaltaisin tehdä muuttopäätäksen mutta ei sekään ihan helppoa tulisi olemaan.
Mielestäni teinien mielipiteitä pitää kuunnella tällaisessa asiassa. Vaikka aikuiselle 3 km ei ole matka eikä mikään niin lapselle se on. Kyllä se on ihan eri juttu olla pihakaveri ja olla yhdessä spontaanisti lähes päivittäin jonkun kanssa kuin ajella bussilla sama matka silloin kun kummallakaan ei ole harrastuksia tai muita menoja.
Mikä siinä asunnossa on parempaa? Teinien perheessä tärkeää on kaverit ja itsenäisen liikkumisen helppous, eli sikäli tajuan hyvin. Kuten joku sanoi, se 16v ei enää montaa vuotta ole kotona ja kohta tulee sitäkin kautta tilaa. Kannattaako siis vaihtaa juuri nyt?
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 22:49"]
Vaikka aikuiselle 3 km ei ole matka eikä mikään niin lapselle se on. Kyllä se on ihan eri juttu olla pihakaveri ja olla yhdessä spontaanisti lähes päivittäin jonkun kanssa kuin ajella bussilla sama matka silloin kun kummallakaan ei ole harrastuksia tai muita menoja.
[/quote]No ei 12-vuotiaskaan ole enää siinä mielessä "lapsi" etteikö tuota matkaa äkkiä polkaisisi pyörällä.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 22:49"]
Vaikka aikuiselle 3 km ei ole matka eikä mikään niin lapselle se on. Kyllä se on ihan eri juttu olla pihakaveri ja olla yhdessä spontaanisti lähes päivittäin jonkun kanssa kuin ajella bussilla sama matka silloin kun kummallakaan ei ole harrastuksia tai muita menoja.
[/quote]No ei 12-vuotiaskaan ole enää siinä mielessä "lapsi" etteikö tuota matkaa äkkiä polkaisisi pyörällä.
[/quote]
Totta, siellä autojen seassa onkin mukava pyöräillä kavereille ja takaisin henkensä kaupalla. Pyöräteitä ei ole läheskään kaikkialla.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 14:53"]
En aliarvioisi tuota lasten muuttoahdistusta. Muutin itse lapsuudenkodistani 16-vuotiaana, ja tunnen vieläkin välillä surua ja suoranaista vihaa siitä, että menetin samalla paljon lapsuusmuistoja. Kodista ja pihasta ei nimittäin ole paljoa valokuvia, jotka auttaisivat palauttamaan mieleen ne kaikki lapsuuden ihanat jutut. Kyllä aikuiset päättävät muutosta, mutta antakaa lapsille huomiota, kuunnelkaa heidän kiukkuaan ja varmistakaa, että otatte paljon kuvia ja mielellään videotakin. Surutyötä helpottaa, jos vaikka käytte paikkoja läpi ja aktiivisesti muistelette, mitä kaikkea kivaa ja tärkeää missäkin on tapahtunut.
[/quote]
Öh... Kuulostaa sltä että päinvastoin asuit ihan liian kauan yhdessä paikassa kun siitä noin tärkeä pääsi tulemaan.
Meillä äidillä työ, jonka takia muutettiin kouluaikanani maatakin 3 kertaa, ja kaupunkeja huomattavasti useammin, ja on tosi helpottavaa, etten ole kiintynyt oikeastaan mihinkään paikaaan, eivätkä muistoni ole niistä riippuvaisia. Olen kotonani ihan missä tahansa satun olemaankin, enkä ikävöi minnekään tiettyyn paikkaan.