Miksi suomessa vihataan niin silmittömästi koiria?

Paskantavat norsunläjiä joka paikkaan, tappavat lapsia, kissoja ja niitä pikkukoiria!

Kerro minulle, kuinka moni on kuollut pienen sylikoiran puremaan?

Ja ihan keskiaikaista ajatella, että vain isoilla susikoirilla olisi valmiudet palvelustehtäviin. Kyllä esimerkisi palveluskoirana menisi paljon luotettavammin joku sheltti tai muu hieman keskikokoista pienempi koira.

Ja en tajua miksi pikkukoirat eivät muka voisi jäljittää, sama nenä se niilläkin on..

Täällä vihataan kaikkea, vauvoja, pikkulapsia, teinejä, mummoja, äitejä...

itse en vihaa koiria, joidenkin niiden omistajat tosin voisivat hieman miettiä tekemisiään. 

Itse en vihaa koiria mutta niitä omistajia jotka eivät raivaa niitä paskoja pois teiltä. Ja nimenomaan teiltä, ei haittaa jos sinne ryteikköön on paskottu, sinne en lapsiani päästä mutta kun rattaiden renkaat ja lasten kengät on aina paskassa jos ei ole tarkkana.

Ja jotkut koirat haisee ainakin omaan nenääni pahalta mutta ne mitkö ei haise niin ne on ok.

Muuten koirissa ei ole mitään vikaa, mukavia lemmikkejä ja seuraa perheelle.

Sehän olis kätevää. Laitetaan joku pikkuinen poliisikoira pysäyttämään huumehörhö.

Vika on Omistajissa. Harva koira lähtee yksin ilman talutushihnaa ulkoilemaan, kyllä se on aina se idiootti omista. Kun koira on koulutettu, kulkee hihnassa ja joku korjaa jätökset, tykkään koirista!

Eivätpä koirat tunnu täälläkään erityisen suosittuja olevan nykyään. Parin viikon sisällä on sattunut taas kerran kaksi koiran hyökkäystä, toisessa purtiin mummo  ja toisessa lapsen naama, molemmat sairaalakuntoon. En viitsi edes mainita, mitkä rodut olivat kyseessä. Ero Suomeen tuntuu olevan se, että täällä raivohullut rakit viedään sentään piikille saman tien.

t. Keski-Euroopasta

Mun mielestä koiria rakastetaan suomessa enempi kuin muualla. Koirien omistajilla saattaa olla hyvinkin montaa koiraa. Ne koirat jotka kiinnittävät huomiota ovat isot vapaana liikkuvat jotka pelästyttävät kulkijoita. 

Eikä vihata. Menepä käymään esim. Keski-Euroopassa, niin huomaat, kuinka lempeästi täällä suhtaudutaan koiriin. Ei täällä näy esimerkiksi kaduille hylättyjä koiria - kaikista pidetään huolta ainakin jollakin tavalla.

Itse vihaan saksanpaimenkoiria... En mitään muuta rotua. Aina kun näen kys. rodun edustajan jossain, tekisi mieli käydä potkaisemassa. Sumutan kyllä pippurisumutetta/hiuslakkaa silmille, jos yrittää tulla tutustumaan.

Harmi vaan kun noita ei olla vähään aikaan kieltämässä... Ovat niin suosittuja poliisikoirina, en tajua miksi.

Ei koiria moni ihminen varmastikaan vihaa, osa pelkää isoja koiria (ja joitakin yksilöitä on syytäkin pelätä). Joku syy siihen ehkä on, että isompien koirien omistajista löytyy enemmän vikaa kuin pienten, mutta minä en ole psykologi, joten en niitä taustoja sen tarkemmin yritä selvitellä.

Siis eihän ne koirat, vaan niiden omistajat...vihertyöntekijänä käytössä oli kullekin alueelle oma koirankakka-indeksi, josta pystyi heti päättelemään, kuinka levoton lähiö oli. Rauhallisssa lähiöissä koirankakkoja ei juuri edes ollut, ja ne vähätkin jotka löytyivät, olivat pienten koirien kakkoja. Kun ihminen kokee olonsa turvalliseksi ja miettii vähän muitakin, hän noukkii ne koirankakat ja hankkii herkemmin pieni- tai keskikokoisen koiran. Heillä myös raksuttaa sen verran, että he tajuavat, että se joka ne nurmikot ajaa ja istutukset kitkee, on ihan oikea ihminen jolle se koirankakka aiheuttaa aivan aidon haitan työntekoon ja terveyteen. Heille yhteiskunta ei ole mikään kasvoton koneisto, jota vastaan uhitella ja kapinoida, vaan he tajuavat vähän enemmän.

Toisilla alueilla oli nurimikot täynnä isojen koirien neliönkokoisia läjiä. Siitä tiesi heti että tällä alueella kannattaa muutenkin katsoa eteensä. Kun ihminen tuntee olonsa turvattomaksi, tai hänellä on muuten tarve provosoida ja hakea huomiota ympäristöltään, hän ottaa ison koiran, mielellään sellaisen jolla on vähän vinksahtaneen rodun maine, eikä Hänen Armonsa Superkoiranomistaja tosiaan kyykistele mitään kakkoja keräämässä. Se varmaan oikeasti hivelee sitä haurasta itsetuntoa, että alipalkattu kesätyöntekijä joutuu työntämään kätensä siihen koiranpaskaan jossain vaiheessa. Jos oma elämä on paskaa, ei se aitokaan paska ilmeisesti niin haittaa.

En enää ole noissa töissä, mutta olen todennut, että koirankakka-indeksi pitää edelleen paikkansa, ja on paljon varmempi mittari kuin mitkään sosiologiset tutkimukset.

Onko se auttamatta vihaamista, jos on mielipide joka eroaa yleisestä näkemyksestä.

Elukka on edelleen elukka ja niiden paikka ei yksinkertaisesti ole taajamissa, niiden omistajien vallankäytönkohteena, joiden avulla sitten niiden omistaja voi päteä. Joiden avulla omistajat voivat tyydyttää omaa kunnianhimoaan esim. agility, näyttelyt yms.

Pitäiskö sun harkita psykiatriseen hoitoon menoa? Koska ilmiselvästi pelko on päässyt valloilleen. Toinen mikä voisi auttaa, niin tutustuminen saksanpaimenkoiraan rotuna ja ihmisen palvelijana. Ongelma on nimittäin se, että kun koira kuin koira kävelee vastaasi, näkee se pelkosi ja aivan samoin kuin ihmisellekin pelko on uhka. Siitä seuraa joko alistuminen tai hyökkäys. En kehota provosoimaan edes sitä pientä koiraa mitä tuolla asenteella kyllä teet. Se on sairasta ja edesvastuutonta. Ei syy ole aina koirassa tai sen omistajassa.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 09:55"]

Itse vihaan saksanpaimenkoiria... En mitään muuta rotua. Aina kun näen kys. rodun edustajan jossain, tekisi mieli käydä potkaisemassa. Sumutan kyllä pippurisumutetta/hiuslakkaa silmille, jos yrittää tulla tutustumaan.

Harmi vaan kun noita ei olla vähään aikaan kieltämässä... Ovat niin suosittuja poliisikoirina, en tajua miksi.

[/quote]

Heh heh! Miksi et käy potkaisemassa? Katotaan miten sinun käy! Saksanpaimenkoira on viisas koira jolla äärettömän hyvät aistit. Koira on aistinut sinun mielenhäiriösi ja siksi taidat inhota kyseistä rotua. Menikö oikein?

Mielenkiintoinen kirjoitus 11. Ja tukee omia havaintojani.

Heh, minä tässä yritän tapella lähes sokealle sukulaiselle opaskoiraa joka olisi muu kuin labradori. :) Koko lähinnä pelottaa, pelkään että iso ja vahva koira kaataa sukulaiseni.

Ketterä joka paikkaan hyppäämällä ylettävä pikkukoira olisi mukavampi, olisi söpömpikin.

Miksi opaskoiriksi koulutetaan muuten vain labbiksia/sakemanneja? Roturasismia, ei opaskoiran tarvitse olla vahva vaan luotettava.

Mulla ei ole vastausta tähän, mutta olettaisin, että syy on ainakin osaltaan se, että koiran koulutus jää usealta tekemättä. Ei edes alkeita ole viitsitty opettaa.

Vastaantuleva, yleensä siis se kookas, voi yhtäkkiä hypätä suoraan päin tai jopa purra ihan ilman syytä, niin kuin äskettäin tapahtuikin, taas. Huomaa hyvin, että omistaja on ihan pihalla tällaisissa tapahtumissa, jolloin kuulee sen vakion "EI SE OLE KOSKAAN ENNEN TEHNYT MITÄÄN"!!!!!!! Niinpäniin!

Iso osa tästä "vihasta" johtuu tuosta paskottamisesta (huom: ei paskomisesta!), joka on omistajan syy, kuten kaikki muukin koiravihaan liittyvä. Mä inhoan syvästi röyhkeitä ja sikamaisia KOIRANOMISTAJIA, ja tällä ei ole mitään tekemistä eläimen kanssa!

Syytä löytyy myös, kun otetaan koira, joka yksin ollessaan saattaa haukkua ja ulista tuntikausia pienessä kerrostaloasunnossa, tai muuten vaan seinän takana tai naapurustossa. Tällaisen koiran omistaja ei rakasta kuin itseään. Eläinrakkaudesta ei ole tietoakaan. Sen sijaan tieto siitä, että koiran voi opettaa olemaan rauhallisesti kotona, kyllä löytyy. Kunhan ei vaan viitsitä.

Olen itse koiraihminen ja olen kouluttanut omiani koko niiden eliniän. Ei siksi, että olisivat luupäitä häirikköjä, vaan siksi, että oppi varmasti menee perille ja säilyy. Ihminen menee aina koiran edelle, kaikesta rakkaudesta huolimatta.

Ja lopuksi voisi pyytää: Voisivatko ne jotka paskattavat koiran yleiselle kulkutielle tai toisten pihaan keräämättä jätöksiä, lopettaa tuon "METSÄSSÄ ON LASINSIRUJA" -tekoselittelyn? Pussi kouraan, niin se on siinä. Ja naapuri kiittää.

Siinä on kyllä ihan pointtinsa, että jotkut palveluskoirat (esimerkiksi tullikoirat) korvattaisiin pienemmillä roduilla. Monissa kulttuureissa koirat koetaan pelottavina tai epämiellyttävinä, ja ihmisten seassa pyörivä pieni spanieli tuntuu kuitenkin siedettävämmältä kuin iso ja musta labbis, esimerkiksi. Tullikoiran tehtävähän ei ole toimia pelotteena, vaan haistella. Esimerkiksi springerspanieli on vähintään yhtä vilkas, sitkeä ja hyvä haistelija kuin labbis.

Siinä on kyllä ihan pointtinsa, että jotkut palveluskoirat (esimerkiksi tullikoirat) korvattaisiin pienemmillä roduilla. Monissa kulttuureissa koirat koetaan pelottavina tai epämiellyttävinä, ja ihmisten seassa pyörivä pieni spanieli tuntuu kuitenkin siedettävämmältä kuin iso ja musta labbis, esimerkiksi. Tullikoiran tehtävähän ei ole toimia pelotteena, vaan haistella. Esimerkiksi springerspanieli on vähintään yhtä vilkas, sitkeä ja hyvä haistelija kuin labbis.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 10:09"]

Siinä on kyllä ihan pointtinsa, että jotkut palveluskoirat (esimerkiksi tullikoirat) korvattaisiin pienemmillä roduilla. Monissa kulttuureissa koirat koetaan pelottavina tai epämiellyttävinä, ja ihmisten seassa pyörivä pieni spanieli tuntuu kuitenkin siedettävämmältä kuin iso ja musta labbis, esimerkiksi. Tullikoiran tehtävähän ei ole toimia pelotteena, vaan haistella. Esimerkiksi springerspanieli on vähintään yhtä vilkas, sitkeä ja hyvä haistelija kuin labbis.

[/quote]

Kannatan! Itsellä meinasi itku päästä, kun iso musta labbis kiinnostui meidän matkalaukussamme olleesta eväsleipäpussista.. Sitten kun vielä tullivirkailijat tulevat epäileväisinä vetämään sivuun. Pientä tullikoiraa olisin voinut ihastella ja taputellakin..