Aloin itkeä kun luin tämän jutun. HS: He myivät lapseni

Joku mamutusjuttu?

Harmi että juttu ei ole kaikkien luettavissa.

Kun nainen matkusti hakemaan lastaan, osoitteessa ei ollut ketään kotona. Sama toistui monta kertaa. Nainen ei keksi tähän muuta selitystä kuin sen, että joku viranomainen, joka pääsee käsiksi julkisen liikenteen matkustustietoihin, ilmoitti perheelle aina kun nainen astui junaan. 

Minun on sanottava, että en tiedä olisinko itse jaksanut tuollaista taistelua kasvotonta valtiota vastaan. Olisin ehkä murtunut ja antanut periksi tai joutunut mielisairaalaan. Ihailen tuota naista suunnattomasti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Harmi että juttu ei ole kaikkien luettavissa.

Yritän referoida lyhyesti.

Jutussa käsitellään Kiinan adoptiojärjestelmää kahdesta näkökulmasta: haastatellaan suomalaista adoptioäitiä, jonka lapsi on haettu Kiinasta, ja sitten tätä kiinalaisäitiä, jonka lapsi myytiin. Varsinaisena aiheena on siis lapsikauppa, joka on ilmeisesti yleistä ja järjestelmällistä Kiinassa, mutta josta on vaikeaa saada luotettavia tietoja (kuten Kiinassa melkein mistä vain asiasta on).

Tämä kiinalaisnainen oli siis mennyt naimisiin ja perustanut perheen. Poika syntyi. Anoppi asui samassa taloudessa eikä koskaan hyväksynyt miniää. Miniä ei kestänyt enää vuoden jälkeen tilannetta, ja otti eron. Hän lähti väliaikaisesti toiselle paikkakunnalle töihin kerätäkseen pesämunan, jonka turvin voisi elättää itsensä ja poikansa yksinään. Lapsi jäi ex-miehen ja anopin luokse siksi aikaa. Kun nainen palasi, lapsi oli kadonnut. Siitä alkoi naisen selvitystyö, mitä oli tapahtunut. Jo pelkästään sen selvittämiseen, että lapsi oli myyty, meni kauan aikaa koska naapurit eivät halunneet kertoa tietojaan. Lopulta selvisi että lapsi oli myyty 10 000 eurolla.

Sitten nainen aloitti taistelun saadakseen tietää missä lapsi oli, ja voidakseen todistaa ettei ollut menettänyt lapsen huoltajuutta erossa, kuten viranomaiset väittivät. Lopputulos oli tässä tapauksessa onnellinen, mutta paljon rahaa ja sitkeyttä se vaati. Nainen arvelee että lopulta hänelle kerrottiin lapsen sijainti, koska hän nosti niin kovan metelin asiasta ja uhkasi monta kertaa itsemurhalla, ja viranomaiset eivät halunneet asialle enempää huomiota.

ap

Aivan järkyttävää! Mutta sitä en voi uskoa, että joku virkamies päivätyönään vahtii jotain lippupalvelua nähdäkseen miten joku satunnainen nainen matkustelee. Onko Kiinassa muka junalippusysteemi, joka näyttää kuka niitä lippuja ostaa. Korkean teknologian Suomessa ei ainakaan ole. Vähän turhan orwellilainen teoria.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää! Mutta sitä en voi uskoa, että joku virkamies päivätyönään vahtii jotain lippupalvelua nähdäkseen miten joku satunnainen nainen matkustelee. Onko Kiinassa muka junalippusysteemi, joka näyttää kuka niitä lippuja ostaa. Korkean teknologian Suomessa ei ainakaan ole. Vähän turhan orwellilainen teoria.

Kiinassahan on jo kasvojentunnistustorneja, jotka seuraa missä ihmiset liikkuu. Mutta en minäkään usko, että ketään kiinnostaisi missä nainen liikkuu. Hänellä sattui vaan huono tuuri aina kun meni sinne (eihän siinä muuta vaadita että asukkaat on töissä) tai osoite oli väärä.

Thaimaassa ja naapurimaissa lapsia myydään seksiorjiksi, että ei tuo nyt niin kauhea kohtalo lapselle kuitenkaan ole. Länsituristit sitäkin bisnestä pitävät pystyssä, eli nyt olisikin mielenkiintoista tietää, miten koronakriisi on vaikuttanut niihin tyttöihin? Ketään ei kiinnosta.

Tottakai maksaisit.

Niin maailma on täynnä hirveyksiä ja me pullasorsahyvinvoijat emme tiedä näistä mitään

Joo mäkin Joo jos ois miljoonia Joo pelastaisin lapin koirat ja kaikki lapset

Oliko tuo haastateltu suomalaisäiti siis se, jolle vauva myytiin?

Eli ovatko Kiinasta adoptoidut lapset ihmiskaupan uhreja?

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää! Mutta sitä en voi uskoa, että joku virkamies päivätyönään vahtii jotain lippupalvelua nähdäkseen miten joku satunnainen nainen matkustelee. Onko Kiinassa muka junalippusysteemi, joka näyttää kuka niitä lippuja ostaa. Korkean teknologian Suomessa ei ainakaan ole. Vähän turhan orwellilainen teoria.

Kyllähän Kiinassa se, miten ihmisiä seurataan, on aivan toisessa mittakaavassa kuin meillä vapaissa länsimaissa. Valvontakoneisto on huippuunsa hiottu.

Tuossa jutussa toimittaja mainitsee, että kun he vierailivat laitoksessa jonka kautta jutun suomalaisnaisen lapsi oli adoptoitu, johtaja oli ensin oikein ystävällinen, lupaili kaikenlaisia tietoja ja tutustumiskierrosta, ja sitten hänen puhelimensa soi. Puhelun jälkeen johtaja muuttui kylmäkiskoiseksi ja kehotti toimittajaa poistumaan. Samanlaista menoa kuvattiin aiemmin toisessa jutussa, jossa suomalainen toimittaja olisi halunnut tutustua siihen Wuhanin kalatoriin, josta koronan uskotaan lähteneen leviämään, ja aiheeseen muutenkin. Hänen liikkumistaan alueella seurattiin tarkasti ja eri paikoissa työtekijöille oli jo etukäteen kerrottu, että tätä henkilöä ei saa päästää alueelle. 

Ihan varmasti samanlainen valvonta ulotetaan Kiinassa myös omiin kansalaisiin, jos tarvetta tulee. Ja totta kai valtion järjestelmät rekisteröivät henkilötiedot aina kun niitä käytetään. Suomessa on erikseen lait estämässä tällaista, ja ihmiset nousevat herkästi takajaloilleen jos tulee edes mahdollisuus, että yksityisyyden suoja valtioon päin olisi joutumassa kyseenalaiseksi (esim. jotkut eivät halua asentaa Koronavilkkua siinä pelossa että se tallentaisi paikannustietoja, vaikka täällä sentään voi luottaa siihen että niitä ei rekisteröidä). Kiinassa tai yleisesti muissa diktatuureissa ei tällaisia lakeja ole, ja valtio keksii kyllä kaikenlaisia keinoja valvoa kansalaisiaan.

ap

Kiinastahan ei enää juuri anneta lapsia adoptioon ellei lapsella ole jokin vamma.

Älähän liioittele. Empatiakykyä sinulla ei ole eikä tule. Negatiivista syyttelyä riittää siitäkin edestä.

Maksumuurin takana klikkiotsikko He myivät lapseni, joka herättää kysymyksen miten kukaan ulkopuolinen voi myydä perheen lapsen. Mutta tästä ei siis ollutkaan kyse, vaan isä myi lapsensa mahdollisesti äidin tietämättä. Julmaa, mutta turha meidän sitä on täällä pallon toisella laidalla päivitellä.

Toisaalta Kiina on tehokas. Jos tarvitaan moottoritie, se rakennetaan nopeasti, eikä aikaa mene sen kohdalla sijainneiden talojen omistajien valitusten käsittelyyn. Siten maa kehittyy vauhdilla.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tuo haastateltu suomalaisäiti siis se, jolle vauva myytiin?

Ei ollut sama tapaus. Vauva oli myyty onneksi Kiinan sisällä. Jos olisi ulkomaille myyty, niin tuskin olisi ollut toivoa saada häntä enää takaisin.

Jutussa haastateltu suomalaisäiti kertoo, ettei hänelle adoptoidessaan tullut mieleenkään että vauva saattaisi olla riistetty alkuperäiseltä perheeltään laittomasti. Epäilykset heräsivät vasta myöhemmin, kun aiheesta oli noussut USA:ssa skandaali. Silloin hän alkoi miettiä, mistä voi tietää ettei Suomeenkin tule tällaisia ryöstettyjä ja/tai myytyjä lapsia. Hän on alkanut sitten selvittää asiaa, mutta totuuden selvittäminen on aivan mahdotonta, koska Kiinassa ei saa tietoa asioista läpinäkyvästi samalla tavalla kuin Suomessa. Viranomaistenkin antamat tiedot voivat olla vääriä, ja usein ovatkin. Tai sitten tietoa ei vain anneta.

ap

Älähän liioittele. Empatiakykyä sinulla ei ole eikä tule. Negatiivista syyttelyä riittää siitäkin edestä.

Mutta eihän Kiinan valtio sitä lasta myynyt vaan nuo yksityiset kansalaiset?