Lue keskustelun säännöt.
Miten saan äitini ja anoppini lopettamaan rojun raijaamisen meille?
18.09.2020 |
Tai mies hoitakoon oman äitinsä, mutta minun pitää saada oma äitini ymmärtämään, että meille ei saa tuoda enää ikinä mitään rojua ja rompetta. Molemmat tuo meille pyytämättä vanhoja mattoja, verhoja, jopa huonekaluja. Jostain haalimiaan rikkinäisiä leluja säkkikaupalla. Ihan väärän kokoisia (liian pieniä lapsille) ja kummallisen värisiä vaatteita (eivät suostu kysymään lasten kokoa ja kun sen heille ilmoittaa niin eivät kuulemma koskaan muista sitä).
Ollaan sanottu, että ei saa tuoda. Palautettu rojuja heille monta kertaa. Mutta tämä jatkuu vain. Välillä tuovat meidän ovelle kun tietävät että emme ole kotona ja rappukäytävässä on sitten säkillinen rompetta meidän ovella odottamassa kun tulemme kotiin.
Ja ei, eivät ole mitään dementtejä mummoja vaan molemmat 65 ja töissä vielä.
Kommentit (95)
Vaihda taktiikkaa.
Mieti tarkoin mitä tarvitsisitte. Esitä toive sivulauseessa. Tyyliin "mahtaakohan ne talvihaalarit vielä mahtua Villelle... se on kyllä jo 136cm pitkä ja edellisen talven haalarit ovat kokoa 130 niin ei kyllä varmaan enää sovi, pitäisi olla 145cm ainakin..."
Kaiken ylimääräisen laitat myyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie ne niille takaisin ja sano ettet halua niitä. Eiköhän ne muutaman palautuskerran jälkeen ala uskomaan.
Vierailija kirjoitti:
Viet suoraan kierrätyseen, ei tuo perille mene ilman ilmiriitaa...
Olen valmis jopa ilmiriitaan kunhan menee perille. Ollaan autoton talous, joten rojun raijaaminen kirppikselle ei onnistu, koska sitä on ihan oikeasti säkkikaupalla. Ap
Eteiseen iso säkki tai muovilaatikko, johon iso teksti "kierrätykseen". Kun tuovat jotain, et ojenna kättäsi, vaan säkin/laatikon. Varmista, että teksti on äitiin/anoppiin päin.
Aivan käsittämättömän törkeää! Oma äitini tekee tuota sisarelleni, eli pitää tämän kotia (iso okt) jonain kierrätyskeskuksena. Minulle ei suostu tuomaan, kun tarvittaessa huudan pää punaisena suoraa kurkkua, että yhtään rompetta tai ylipäätään mitään tavaraa en ota vastaan. Kuulostaa tylyltä, mutta vain noin on mennyt perille. Sisareni on sen sijaan kiltti, ja hän on ihan helisemässä kaikkien äidiltä saatujen tavaroiden vuoksi. Huippu on, että äiti saattaa pakkoantaa siskolleni vanhoja mattoja, verhoja, päiväpeittoja, joita hän ei siis halua ja sulloo ne lopulta vaatehuoneeseen ilmatyhjiöpusseihin ja sitten vierailullaan äiti kyselee, että "missäs ne verhot on", ja saattaa alkaa jopa ripustamaan verhoja, mattoja, tauluja jne siskoni kotiin! Ylikilttinä ihmisenä tämä sitten vie osan niistä uudelleen vaatehuoneen perukoille. Olen tästä äidilleni sanonut, että tuo on törkeää tuoda väkisin aikuiselle ihmiselle tavaraa. Äidillä on tapana tuhadella ja sanoa, että "pitäähän sitä kierrättää, hullua heittää hyvää tavaraa menemään, aina näille on tarvetta".
Olen tullut siihen lopputulokseen, että sisareni pitäisi toimia kuten minä, eli huutaa vaan suoraan äidille, että vie nyt ne rojusi hel''''ttiin täältä. Muuten minulla on ihan hyvät välit äitiini, eli ei ole välit menneet vaikka olenkin joutunut konfrontoimaan tosi rajusti. Mutta kun muuten ei mene perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi he tuovat?
Näyttääkö kotinne sellaiselta, että teiltä puuttuu tiettyjä tavaroita?
Miksi et sano suoraan ja napakasti, että ette halua noita tavaroita ja kiellätte kaiken niiden tuomisen.
Outoa jos oma äiti ei tuollaista usko,
Vierailija kirjoitti:
Vie ne niille takaisin ja sano ettet halua niitä. Eiköhän ne muutaman palautuskerran jälkeen ala uskomaan.
Kuusi palautusta ei ole riittänyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämättömän törkeää! Oma äitini tekee tuota sisarelleni, eli pitää tämän kotia (iso okt) jonain kierrätyskeskuksena. Minulle ei suostu tuomaan, kun tarvittaessa huudan pää punaisena suoraa kurkkua, että yhtään rompetta tai ylipäätään mitään tavaraa en ota vastaan. Kuulostaa tylyltä, mutta vain noin on mennyt perille. Sisareni on sen sijaan kiltti, ja hän on ihan helisemässä kaikkien äidiltä saatujen tavaroiden vuoksi. Huippu on, että äiti saattaa pakkoantaa siskolleni vanhoja mattoja, verhoja, päiväpeittoja, joita hän ei siis halua ja sulloo ne lopulta vaatehuoneeseen ilmatyhjiöpusseihin ja sitten vierailullaan äiti kyselee, että "missäs ne verhot on", ja saattaa alkaa jopa ripustamaan verhoja, mattoja, tauluja jne siskoni kotiin! Ylikilttinä ihmisenä tämä sitten vie osan niistä uudelleen vaatehuoneen perukoille. Olen tästä äidilleni sanonut, että tuo on törkeää tuoda väkisin aikuiselle ihmiselle tavaraa. Äidillä on tapana tuhadella ja sanoa, että "pitäähän sitä kierrättää, hullua heittää hyvää tavaraa menemään, aina näille on tarvetta".
Olen tullut siihen lopputulokseen, että sisareni pitäisi toimia kuten minä, eli huutaa vaan suoraan äidille, että vie nyt ne rojusi hel''''ttiin täältä. Muuten minulla on ihan hyvät välit äitiini, eli ei ole välit menneet vaikka olenkin joutunut konfrontoimaan tosi rajusti. Mutta kun muuten ei mene perille.
Olen äidilleni huutanut asiasta kyllä. Mies on omalle äidilleen tiuskinut asiasta vihaisena. Kummallekaan ei mene perille edes tuo vie hel**ttiin nuo rojut äläkä tuo enää ikinä. Huutamisesta seuraa kyllä muutaman kuukauden tauko asiaan, mutta sitten taas on huudot unohtuneet ja sama vanha jatkuu. Ja tosiaan, anoppini yrittää jopa meillä ripustaa niitä vanhoja kummallisen ja raskaan värisiä verhoja meillä ja levittää jotain kellarissa 20 vuotta säilömäänsä mattoa meidän lattialle, kun "ne on niin kauniita että ei voi heittää pois, ne sopii tänne teille niiiiin hyvin". Ap
Tekisin niin, että raahaisin äidille vaikkakin julkisilla kulkuvälineillä MONTA ikea-kassillista kaikenlaista turhaa roinaa, kuten metallitölkkejä, lasitölkkejä, vanhoja sanomalehtiä, sekajätettä ja erityisesti ongelmajätettä jos mahdollista (Kysykää tuttavapiiristänne, olisiko kenelläkään elektroniikkaromua tms). Sitten kun äiti/anoppi ihmettelisi, että mitäs tämä on, niin vastaisit ihan pokkana että kun tekin käytätte meitä ilmaisena kierrätyskeskuksena niin mekin aletaan nyt käyttää teitä. Ja sitten muistatte, ettei saa vaan nakata sekajätteeseen, vaan pitää lajitella ja elektroniikkaromu viedä oikeaan kierrätyspisteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että te ette ole köyhiä ja tänne ei tuoda mitään. Saman sanoin äidilleni joka toi kippis kamaa ja sanoin että se lähtee heti kaatopaikalle. Minulla mies tienaa sen verran hyvin ettemme tarvitse mitään kirppu tori kamaa vaan voimme ostaa kaikki uusina ja alennuksesta saan halvemmalla uutta kuin kirpputoreilta vanhaa paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi he tuovat?
Näyttääkö kotinne sellaiselta, että teiltä puuttuu tiettyjä tavaroita?
Miksi et sano suoraan ja napakasti, että ette halua noita tavaroita ja kiellätte kaiken niiden tuomisen.
Outoa jos oma äiti ei tuollaista usko,
En tiedä miksi tuovat. Meillä on ihan tavallinen koti, on jo omasta takaa mattoa ja verhoa ja huonekalua ihan normaalisti. Kaapit aika täynnä jo omaa tavaraa valmiiksi, ei siis mikään iso asunto tämä.
Ja ollaan sanottu suoraan, napakasti, huudettu, kielletty jne. Se juurkin on outoa, että eivät usko. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot että te ette ole köyhiä ja tänne ei tuoda mitään. Saman sanoin äidilleni joka toi kippis kamaa ja sanoin että se lähtee heti kaatopaikalle. Minulla mies tienaa sen verran hyvin ettemme tarvitse mitään kirppu tori kamaa vaan voimme ostaa kaikki uusina ja alennuksesta saan halvemmalla uutta kuin kirpputoreilta vanhaa paskaa.
Ei me olla köyhiä vaan ihan keskituloisia ja rahaa riittää ostaa asiat uutena. Anoppi on aika köyhä, oma äitini varakas. Anoppia tuntuu jotenkin ärsyttävän, että haluan kaiken uutena ja meidän oman maun mukaisena että en kelpuuta jonkun muun ostamaa kirppiskamaa. Hänen mielestään olen nirppanokka, vaikka oikeasti kyse on siitä, että miehenikään ei halua meille yhtään anopin kirppislöytöä. Ap
Me tienattiin vuodessa 15 000 euroa, kun myin appivanhempien irtaimistoa.
Meidän lähellä on kirppis, jossa on aina paljon tyhjiä paikkoja. Sovin pomon kanssa saan koko välikön itselleni, 12 paikkaa. 50% sopimus.
Mies kävi 4 krt hakemassa pakettiautollisen tavaraa.
Appivanhemmat pakkasivat banaanilaatikoihin tarpeetonta. Kun mies sai töitä pakettiauton lainaa, täytettiin auto.
Minä täyttelin netissä hintalappuja ja vein yhden tai jopa 2 laatikollista päivässä. Kun puolet oli myyty, laitettiin niille -50% ja uusi satsi seuraavana päivänä.
On tosi outoa, nyt kun appivanhemmat tulevat, ei heillä ole oikeastaan mitään tuomisia.
Viimeksi toi muutaman kynttilänjalan, pussillisen kynttilöitä ja servettipaketteja, jotka oli avattu.
Laitoin ne alueen fb.hen vaihdetaan kahvipakettiin.
Myy. Jos anoppi tai äiti kysyy missä joku on sano kiitos, sain niistä 2 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämättömän törkeää! Oma äitini tekee tuota sisarelleni, eli pitää tämän kotia (iso okt) jonain kierrätyskeskuksena. Minulle ei suostu tuomaan, kun tarvittaessa huudan pää punaisena suoraa kurkkua, että yhtään rompetta tai ylipäätään mitään tavaraa en ota vastaan. Kuulostaa tylyltä, mutta vain noin on mennyt perille. Sisareni on sen sijaan kiltti, ja hän on ihan helisemässä kaikkien äidiltä saatujen tavaroiden vuoksi. Huippu on, että äiti saattaa pakkoantaa siskolleni vanhoja mattoja, verhoja, päiväpeittoja, joita hän ei siis halua ja sulloo ne lopulta vaatehuoneeseen ilmatyhjiöpusseihin ja sitten vierailullaan äiti kyselee, että "missäs ne verhot on", ja saattaa alkaa jopa ripustamaan verhoja, mattoja, tauluja jne siskoni kotiin! Ylikilttinä ihmisenä tämä sitten vie osan niistä uudelleen vaatehuoneen perukoille. Olen tästä äidilleni sanonut, että tuo on törkeää tuoda väkisin aikuiselle ihmiselle tavaraa. Äidillä on tapana tuhadella ja sanoa, että "pitäähän sitä kierrättää, hullua heittää hyvää tavaraa menemään, aina näille on tarvetta".
Olen tullut siihen lopputulokseen, että sisareni pitäisi toimia kuten minä, eli huutaa vaan suoraan äidille, että vie nyt ne rojusi hel''''ttiin täältä. Muuten minulla on ihan hyvät välit äitiini, eli ei ole välit menneet vaikka olenkin joutunut konfrontoimaan tosi rajusti. Mutta kun muuten ei mene perille.
Olen äidilleni huutanut asiasta kyllä. Mies on omalle äidilleen tiuskinut asiasta vihaisena. Kummallekaan ei mene perille edes tuo vie hel**ttiin nuo rojut äläkä tuo enää ikinä. Huutamisesta seuraa kyllä muutaman kuukauden tauko asiaan, mutta sitten taas on huudot unohtuneet ja sama vanha jatkuu. Ja tosiaan, anoppini yrittää jopa meillä ripustaa niitä vanhoja kummallisen ja raskaan värisiä verhoja meillä ja levittää jotain kellarissa 20 vuotta säilömäänsä mattoa meidän lattialle, kun "ne on niin kauniita että ei voi heittää pois, ne sopii tänne teille niiiiin hyvin". Ap
Vahinko kiertoon. Kirpparilta tai facen roskalava-ryhmistä haette jotain ihan kamalia verhoja, mattoja, sisustusesineitä tms (etenkin sellaisia, joista tiedätte ettei äiti/anoppi tykkää, tyyliin joku Pamela Andersonin kehystetty Baywatch kuva) ja viette ne tuliaisena suurena aarteena. Laitatte koriste-esineet lipastojen päälle ja ihastelette, miten hienolta näyttää. Kirpparilta ostatte parilla eurolla kamalia rytkyjä äidille ja anopille ja niitäkin kehutte, miten hienoja ovat. Sitten pahoitatte mielenne, kun äiti/anoppi ei suostu uusiin sisutus- ja vaateratkaisuihin. Seuraavilla vierailukerroilla paheksutte isoon ääneen, kun ei teidän sisutusratkaisut kelvanneet.
Ehkä teidän pitää uhata välien katkaisulla, jos ei mikään muu kirpaise riittävästi.
Tilaatte jäteauton hakemaan ja lasku äidille tai anopille.
Siinä ei auta muu kuin vastaisku. Ruvetkaa raahaamaan äidillesi ja anopillesi tavaraa. Kiertäkää kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa tekemässä "löytöjä", vanhoja mattoja, tuoleja, lamppuja ja ennen kaikkea vaatteita, ei haittaa vaikka vaatteet ei ole oikean kokoisia ;D Uskoisin että ei tarvitse harrastaa tuota kovin montaa kertaa että menee viesti perille. Jos ensialkuun ihmettelee, niin sanoo vaan suoraan että haluaa "auttaa" samalla tavalla. Jos sanoo ettei tarvitse rompetta niin sanoo vaan että niinhän mekin sulle sanotaan mutta sinäkään et meitä usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että te ette ole köyhiä ja tänne ei tuoda mitään. Saman sanoin äidilleni joka toi kippis kamaa ja sanoin että se lähtee heti kaatopaikalle. Minulla mies tienaa sen verran hyvin ettemme tarvitse mitään kirppu tori kamaa vaan voimme ostaa kaikki uusina ja alennuksesta saan halvemmalla uutta kuin kirpputoreilta vanhaa paskaa.
Ei me olla köyhiä vaan ihan keskituloisia ja rahaa riittää ostaa asiat uutena. Anoppi on aika köyhä, oma äitini varakas. Anoppia tuntuu jotenkin ärsyttävän, että haluan kaiken uutena ja meidän oman maun mukaisena että en kelpuuta jonkun muun ostamaa kirppiskamaa. Hänen mielestään olen nirppanokka, vaikka oikeasti kyse on siitä, että miehenikään ei halua meille yhtään anopin kirppislöytöä. Ap
Mun anopilla vähän sama ajattelutapa, vaikkakaan hän ei tuo meille mitään kirppisroinaa eikä muutakaan tavaraa. Mutta hän paheksuu suoraan ja epäsuorasti sitä, että ollaan ostettu niin paljon uutena eikä kirppikseltä tai sukulaisten vanhoja joita oltaisiin saatu ilmaiseksi. Toisaalta ymmärrän anoppia, hän oli 8 lapsen kouluttamaton kotiäiti ja miehensä pienipalkkainen duunari, josta lopulta otti avioeron perheväkivallan vuoksi ja jäi yksin lasten kanssa. Hän ei ymmärrä, että keskituloisella, lapsettomalla, keski-ikäisellä pariskunnalla on ihan erilainen ostovoima mitä hänellä aikanaan, köyhällä ja työttömällä suurperheen (yh)-äidillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämättömän törkeää! Oma äitini tekee tuota sisarelleni, eli pitää tämän kotia (iso okt) jonain kierrätyskeskuksena. Minulle ei suostu tuomaan, kun tarvittaessa huudan pää punaisena suoraa kurkkua, että yhtään rompetta tai ylipäätään mitään tavaraa en ota vastaan. Kuulostaa tylyltä, mutta vain noin on mennyt perille. Sisareni on sen sijaan kiltti, ja hän on ihan helisemässä kaikkien äidiltä saatujen tavaroiden vuoksi. Huippu on, että äiti saattaa pakkoantaa siskolleni vanhoja mattoja, verhoja, päiväpeittoja, joita hän ei siis halua ja sulloo ne lopulta vaatehuoneeseen ilmatyhjiöpusseihin ja sitten vierailullaan äiti kyselee, että "missäs ne verhot on", ja saattaa alkaa jopa ripustamaan verhoja, mattoja, tauluja jne siskoni kotiin! Ylikilttinä ihmisenä tämä sitten vie osan niistä uudelleen vaatehuoneen perukoille. Olen tästä äidilleni sanonut, että tuo on törkeää tuoda väkisin aikuiselle ihmiselle tavaraa. Äidillä on tapana tuhadella ja sanoa, että "pitäähän sitä kierrättää, hullua heittää hyvää tavaraa menemään, aina näille on tarvetta".
Olen tullut siihen lopputulokseen, että sisareni pitäisi toimia kuten minä, eli huutaa vaan suoraan äidille, että vie nyt ne rojusi hel''''ttiin täältä. Muuten minulla on ihan hyvät välit äitiini, eli ei ole välit menneet vaikka olenkin joutunut konfrontoimaan tosi rajusti. Mutta kun muuten ei mene perille.
Olen äidilleni huutanut asiasta kyllä. Mies on omalle äidilleen tiuskinut asiasta vihaisena. Kummallekaan ei mene perille edes tuo vie hel**ttiin nuo rojut äläkä tuo enää ikinä. Huutamisesta seuraa kyllä muutaman kuukauden tauko asiaan, mutta sitten taas on huudot unohtuneet ja sama vanha jatkuu. Ja tosiaan, anoppini yrittää jopa meillä ripustaa niitä vanhoja kummallisen ja raskaan värisiä verhoja meillä ja levittää jotain kellarissa 20 vuotta säilömäänsä mattoa meidän lattialle, kun "ne on niin kauniita että ei voi heittää pois, ne sopii tänne teille niiiiin hyvin". Ap
Vahinko kiertoon. Kirpparilta tai facen roskalava-ryhmistä haette jotain ihan kamalia verhoja, mattoja, sisustusesineitä tms (etenkin sellaisia, joista tiedätte ettei äiti/anoppi tykkää, tyyliin joku Pamela Andersonin kehystetty Baywatch kuva) ja viette ne tuliaisena suurena aarteena. Laitatte koriste-esineet lipastojen päälle ja ihastelette, miten hienolta näyttää. Kirpparilta ostatte parilla eurolla kamalia rytkyjä äidille ja anopille ja niitäkin kehutte, miten hienoja ovat. Sitten pahoitatte mielenne, kun äiti/anoppi ei suostu uusiin sisutus- ja vaateratkaisuihin. Seuraavilla vierailukerroilla paheksutte isoon ääneen, kun ei teidän sisutusratkaisut kelvanneet.
Hyvä!
Suorastaan erinomainen vaihtoehto on myös, jos teillä on lapsia, niin annatte niiden askarrella maitopurkeista, talouspaperirullista, napeista, kaikenlaisesta semi-jätteestä mahdollisimman suuria ja "luovia" rakennelmia, mielellään vaikka maalattuna jollain sormiväreillä tmv ja sitten annatte niitä heille "aarteiksi" ja "koriste-esineiksi" ja joka kerran muistatte kysellä missä ne on, kun lapset niiiin rakkaudella on niitä tehny (lisääkin teille tässä näin...)
Viet suoraan kierrätyseen, ei tuo perille mene ilman ilmiriitaa...