Kertokaa ihania tosielämän kokemuksia "sielunkumppanin" tai elämää suuremman rakkauden löytämisestä

Kaupan tiskin takana seisoi ihana mies, jonka hymy ja olemus olivat jotenkin mystisen tutut. Ne silmät... katselit minua jo edellisessä elämässämme. Meillä synkkasi heti, tunsin sen. Perhoset lentelivät vatsassani ja lähdin aina jännittyneenä ostoksille. Kerrankin oli arkisessa ja tylsässä - kuten kauppakäynneissä - suurta taikaa! Mutta lähdit pois :(

Mietin sua vieläkin. Ei meistä tässä elämässä olisi kai mitään tullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaksikymmentä vuotta sitten vaikeassa elämäntilanteessani sain apua ihmiseltä, joka teki minuun syvän vaikutuksen. Oli mahdottomuus, että hän olisi pysynyt elämässäni sen enempää. Kaipasin häntä pitkään.

Viime vuonna tapasin hänet jälleen. Kaltaistani rationalistia ällistyttää, että sama taika toistui edelleen: hänessä on jotakin, jonka tunnistan ja jota ymmärrän intuitiivisesti. Tunnen tulevani itsekin kohdatuksi tavalla, jota en ole kokenut kenenkään muun kanssa.

Tälläkin kerralla pysyvämpi tuttavuus on poissuljettua. On vain luovuttava ja jatkettava valituilla poluilla, vaikka se tuntuukin tuskalliselta. En silloin joskus olisi voinut arvata, että elämän rakenne on tällainen. Isoja valintoja tulee eteen loppujen lopuksi vain muutamia, ja ne ratkaisevat loppuelämän suunnan. Takaisin ei voi kääntyä.

Toivon että tapaamme vielä joskus ennen vanhuutta ja kuolemaa. Koska toimia ei voi, toivon on riitettävä.

Mikä ihme on sellainen elämäntilanne että olet luopunut kaikesta päätäntävallasta oman elämäsi suhteen?! Avaapa vähän lisää. Ja että ehkä saat sen vanhuudessa takaisin...?

.

Löysin todellisen sielunkumppanin ja elämäni rakkauden, mutta ei siihen mitään sen hienompaa tarinaa liity. Tinderistä se löytyi. :D Tämän kohdattuani olen miettinyt, että olenko oikeasti koskaan rakastanutkaan ketään, koska tämä on niin erilaista. Tämän tunteen kun saisi sanoiksi, niin olisi valmis vastaus siihen, kun moni kyselee mistä tietää, että on löytänyt sen oikean. Mutta ei tätä voi selittää. Kai se on vaan se, että kyllä sen tietää. Jos sitä pitää kysyä, niin varmaan sitten ei ole löytänyt.

Me ollaan erilaisia juuri sopivassa määrin ja sopivissa asioissa, mutta monessa tosi samanlaisia. Etenkin halutaan samanlaisia asioita. Yleensä ei tarvitse edes kompromisseja tehdä, koska mieltymykset menee kuitenkin ihan yks yhteen. Hoidetaan asiat puhumalla, eikä riidellä koskaan. Joidenkin mielestä tämä ei voi olla hyvä asia, kyllä riitoja tarvitaan, mutta miksi riitelisimme, kun ei ole mitään riideltävää? Puhumme vaikeistakin asioista ja nostamme kissan pöydälle tarvittaessa, ei ole kyllä juurikaan tarvinnut. Jos voisi kuvailla täydellistä rakkautta tai täydellistä parisuhdetta, niin voisi kuvailla meitä. Tää on nyt todella siirappista ja varmasti moni vähintäänkin ajattelee, että "niin vissiin", mutta ihan oikeasti. En voi kuvitella, että tästä enää paremmin voisi yhteen sopia.