Vain harvat sopivat vanhemmiksi

Niinpä. Toisaalta en voi paheksua näitä lapsiinsa kyllästyneitä vanhempia. Keskiverto ihmislapsi nyt tuppaa olemaan ulosanniltaan, ajatusmaailmaltaan ja käytökseltään rasittava, vaativa, meluisa, yksinkertainen, itsekeskeinen ja empatiakyvytön olento. Vaatii vahvaa luonnetta ja aitoa motivaatiota kasvattaa jostakusta kelpo jäsen yhteiskuntaan, jotta vanhemmuutta jaksaisi. Havaintojeni mukaan myös ekstroverttiys ja samanaikaisesti sekä toiminnallinen että rutiineja arvostava luonne auttaa paljon.

Ehkä ongelman juurisyy onkin ennemmin siinä, että lapsia on niin pitkään markkinoitu onnen tuojina ja vanhemmuutta ainutlaatuisen jalostavana kokemuksena, että siihen tehtävään ovat ryhtyneet myös sellaisetkin, joiden perusluonne tai muut edellytykset eivät siihen soveltuisi. Varsinkin tuo vanhemmuuden jalostavan vaikutuksen hehkutus on suoraan sanoen jo vaarallista. Henkilölle, jolle vanhemmuus ei lähtökohtaisesti sovi, kokemus ei ole jalostava vaan pikemminkin taannuttava. Pahimmillaan se tuo hänestä kaikki huonot puolet esiin ja saattaa aktivoida joitain ns. sokeita pisteitä, jotka eivät normaalitilassa ole havaittavissa. Kukaan meistä ei kestä jatkuvaa stressiä ja oman luonteen vastaisesti toimimista.

Parempi olla yksin lapsen kanssa, kuin huonossa suhteessa. Riitely vie voimia ja sen energian voisi käyttää lapsen kanssa olemiseen.

Onkohan työelämä niin kuormittavaa nykyään, että ihmiset eivät jaksa perhearkea? Tai sitten lomalle on niin suuret odotukset, että mikään tavallinen loma lapsiperheen kesken ei kelpaa...

Näinpä. Välillä tuntuu kuin lapsi olisi se perheen ainoa aikuinen. Miksi se lapsi pitää tehdä siihen parisuhteeseen laastariksi? Kun mikään ei muutu, vaan pahenee lapsen syntymän jälkeen. Ei kyetä oleman aikuisia, ratkaisemaan riitoja ja tekemään parisuhteen tai oman mielenterveytensä eteen töitä. Valitetaan vain surkeaa elämää ja tehdään valintoja omien kulloistenkin tunteiden pohjalta, jotka nekin heiluu puolelta toiselle. Käyttäydytään itsekkäästi ja lapsellisesti, pyöritään oman navan ympärillä. Kasvakaa aikuisiksi ja opetelkaa olemaan vanhempia. Daa, vatuttaa niin tälläset tampiot.

Nämä "laastarilapset" ovat kyllä vihoviimeinen keino yhtään minkään parisuhteen parantamiseksi. Vanhemmiksi tuleminen etenkin ensimmäistä kertaa koettelee onnellisiakin pariskuntia, saati sitten sellaisia, jotka ovat keikkuneet eron partaalla ties kuinka pitkään ja hädin tuskin sietävät toistensa naamoja. Lapsihan siinä eniten kärsii. Ei voi kuin pyöritellä päätä, että miten lyhytnäköisiä ja yksinkertaisia suuri osa ihmisistä on.

Lähinnä pikkulapsista halutaan hetkeksi hengähdystaukoja. Mitähän pahaa siinäkin muka on? Suosittelen sitä jopa pikkulapsi arkea eläville. Ei kannata kuormittaa itseään liikaa vain sen takia ettei muka saisi pyytää tai ottaa vastaan apua.

Lapsista väsyminen on inhimillistä. Myös villieläimet väsyvät omiin pentuihin/poikasiin. Ärähtelevät niille ja yrittävät toisinaan vetäytyä omaan rauhaan.

Eli miksi ihmisen täytyisi vain kestää hymyssä suin ja pyrkiä pelkkään täydelliseen vanhemmuuteen? Jota ei edes ole olemassa.

Väitän ettei sellasta äitiä tai isää ole olemassakaan joka ei olisi ikinä kokenut väsymystä tai kaivannut lomaa hänestä/heistä. Siinä ei ole yhtään mitään väärää.

Onko tämäkin aihe tabu? Ilmeisesti.

Ja monesti perheiden ongelmia kaivelee juurikin lapsettomat.

Jos ette halua lapsia niin miksi tälläkin palstalla niin monesti lapsettomat puhuu lapsista? Omituinen päähänpinttymä.

Luulisi että velat ei edes ajattele lapsia ollenkaan mutta olen kyllä saanut täysin päinvastaisen kuvan.