Asiallinen ketju pelkosektion saaneille

Sen saa jos vielä viikolla 34 pelkää synnytystä. Sitä ennen pitää käydä useampi kerta keskustelemassa, mikä sinällään on hauskaa, koska vauvaa ultraan joka kerta:)

Juttelemassa siis sairaalan pelkopolilla.

Onko ketään, joka olisi kieltäytynyt käynnistyksestä ja saanut sitten sektion? Mun käynnistys epäonnistui täysin (onnistuuko ne koskaan?) ja muutaman vuorokauden kuluttua päädyttiin sektioon. Kovasti halusin silloin ja haluaisin edelleenkin synnyttää alateitse, mutta käynnistykseen en enää suostu. Mikä tällaisessa tilanteessa on potilaan oikeudet? Voiko käynnistyksestä kieltäytyä ja vaatia sektiota? 

Minä tein juuri noin, huonon käynnistyskokemuksen perusteella kieltäydyin käynnistyksestä. Sain sektioajan rv 39+2 sillä diilillä, että jos itsekseen ennen sitä rupeaa syntymään, niin kokeilen alakautta. (Oikeat supistukset tehokkaampia kuin käynnistetyt.) ja onneksi synnytys ei käynnistynyt ja sain ihanan sektiosynnytyksen! Oli aika hurjan hienoa aloittaa vauvaelämä ilman usean päivän käynnistystä, synnyttämisyritystä ja kiireellistä sektiota. Nyt kaikki oli helpompaa, olin seur. pvänä jo jaloillanikin jne. Sektion kyllä saa, jos vain vaatii. Tsemppiä! :)

En tiedä voiko tätä sanoa pelko-sektioksi.

Lapseni oli perätilassa ja häntä yritettiin kääntää kahdesti, siinä onnistumatta.

Siinä vaiheessa lääkärini alkoi suostutella minua synnyttämään lapsi alateitse perätilasta huolimatta. Menin lääketieteelliseen kirjastoon ja etsin kaikki mahdolliset tiedot siitä, mikä riski se on vauvalleni (eipä ollut netti silloin niin kuin nyt). Sen jälkeen kieltäydyin synnyttämästä lasta perätilassa.

Siitä seurasi pelottelua, kuinka paljon minuun sattuu ja kuinka joudun vuoteeseen pitkäksi aikaa ja miten tikit voi revetä ja kuinka en voi hoitaa lastani pitkään aikaan.

Vaadin kuitenkin yhä sektiota ja sanoin, että haluan nuo peloittelut kirjallisena ja myös sen, että olen vaatinut sektiota ja jos lapselleni tapahtuu jotain, siitä ei hyvä heilu.

Sain sektion ja minulla on mailman ihanin "mies" nyt.

Kyllä ne käynnistykset onnistuu koskaan..
Mulla alettiin käynnistellä RV 38+2 kun lapsivettä tihkui ja mun tulehdusarvot nousi. Käynnistys alotettiin aamulla klo 7.45 oksitosiinitipalla ja lapsi oli rinnalla klo 11.10. Onneksi! Pelkäsin kuollakseni sektioon joutumista.

Täytyy vaatia järkähtämättä. Oma vauvani oli arviossa isokokoinen ja vaadin suunnitellun sektion. Olin oikeassa sillä minulle sanottiin sektion jälkeen, että alateitse ei olisi onnistunut synnytys. Olen tyytyväinen itseeni, että kuuntelin vaistoani edes tässä asiassa.

Sektio itsessään oli "helppo" kokemus, mutta tietenkin leikkaushaavan takia oli hankala kantaa isokokoista vauvaa.