Lue keskustelun säännöt.
Kaksinaismoralistiset imetyskiihkoilijat ärsyttää
13.11.2013 |
En väitä, että kaikki imetykseen intohimoisesti suhtautuvat olisivat sellaisia, mitä tässä kuvaan. Itse olen vain tuttavapiirissäni törmännyt yllättävän paljon seuraavanlaiseen ihmistyyppiin saatuani lapsia, ja ottaa niin päähän, että tekee mieli avautua jonnekin.
Itse imetin esikoista kuukauden, kuopusta en lainkaan. Imetys sujui kohtalaisesti, maitoa tuli, eikä se hirveästi sattunut, mutta se ällötti minua todella paljon. En voi sille mitään, että ajatuskin puistattaa. Pelkäsin, että vauva aistii sen, kuinka paljon minua inhottaa, joten halusin loputtaa. Kiintymykseni vauvaa kohtaan kasvoi huomattavasti lopettamisen jälkeen, ja tunsin olevani paljon onnellisempi.
Lopetin siis imetyksen mukavuudenhaluisuuttani. Sain tästä monilta tuttavilta hyvin tylyä palautetta. Vastasin paheksujille, että tiedän kyllä, että äidinmaito on parasta mahdollista ruokaa vauvalle, mutta mielestäni vielä tärkeämpää on, mitä sille seuraavat 20 vuotta syöttää. Yllättävän moni näistä kärkkäimmistä paheksujista on nimittäin sellaisia, jotka eivät tunnu lainkaan piittaavan, mitä ne muksut vetävät imetysajan jälkeen. On varmasti luonnotonta antaa vauvalle korviketta, mutta vieläkin häiriintyneempää on mielestäni se, kun hädintuskin 1-vuotias vetää nokkamukista Coca-Colaa ja keksejä. Joo, ei ne mässyt sitä lasta välittömästi tapa, mutta ei sitä tee korvikemaitokaan.
Eli tiivistettynä minun on vaikea käsittää sellaista ajattelutapaa, jonka mukaan olet itsekäs paska, jos et mukavuussyistä imetä, mutta sen sijaan sille, jos lapset vetävät kaikkea paskaa naamaansa, löytyy aina hyväksyttäviä tekosyitä, jotka tekevät äidistä vain inhimillisen ja mukavuudenhaluisuudesta hyväksyttävää (lapset pysyy kiltimpänä, kun saavat karkkeja; ei ole aikaa tehdä itse kotiruokaa; itse vedetään sipsejä joka viikonloppu niin on vaikea olla antamatta lapsille; ei ne nyt niin hirveästi herkuttele ja syödään meillä välillä terveellisestikin jne).
En väitä, että imettämättömyyteni olisi jotenkin jees. Eikä tarkoitukseni ollut tuomita niitä, jotka antavat lapsilleen herkkuja. Mielestäni kuitenkin lasten kasvatuksessa kokonaisuus ratkaisee, ja on pöhköä takertua johonkin yksityiskohtaan niin hanakasti. On lapsellista vaatia kaikilta ihmisiltä täydellisyyttä niissä asioissa, joita itse pitävät tärkeimpänä ja joista itse pitävät, mutta samalla katsoa omia mahdollisia heikkouksiaan läpi sormien. On typerää kuvitella olevansa se ihminen, jolla on oikeus määritellä, mitä ohjeita on aivan pakko noudattaa ja mitä ei välttämättä, ja puuttua toisten elämään. On eri asia olla aidosti huolestunut lapsen terveydestä ja turvallisuudesta. En kuitenkaan usko, että nämä kaksinaismoralistiset imetyskiihkoilijat pitäisivät tosissaan hieman puutteellista ravitsemusta kovin vakavana uhkana lapselle, kun eivät omalla toiminnallaan näytä esimerkkiä. Kyse lienee siis enemmän huonon itsetunnon pönkityksestä ja halusta osoittaa omaa erinomaisuuttaan edes jossain asiassa.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siinä on juuri se noiden ihmisten fanaattisuuden syy: jos ne ajattelevat että imetyksen lopettajat ovat kiirehtimässä siihen vaiheeseen jossa mätetään naamaan mittaamattomasti sokeria ja rasvaa, eivätkä edes osaa kuvitella muuta...
Mutta joo, tuollainen olisi kyllä ärsyttävää minustakin, vaikka suhtaudunkin imetykseen todella myönteisesti.
Minusta imetys oli ensimmäiset pari kuukautta vähän sottaista touhua - rintoja pakotti, maitoa valui, jatkuvasti liivit päällä oleminen ärsytti - mutta sen jälkeen kun maidon tulo oli tasaantunut, koko hommaan ei kiinnittänyt oikeastaan mitään huomiota. Imetin tasan vuoden. Mikä sinua siinä ällötti, vauva vai oma rinta?
Imetysfanaatikoilla lienee se pointti, että ihan pieni vauva ei saa ravintoa muualta kuin maidosta, jolloin on tosiaan aika tärkeää, että se maito olisi, jos vain fyysisesti äidille mahdollista, äidinmaitoa. Isompi lapsi syö varmaan niin paljon muutakin, ettei satunnainen keksi tai kokishuikka merkitse kokonaisuden kannalta paljonkaan - kunhan ruoka yleisesti ottaen on ravitsevaa. En itse tiedä yhtään äitiä, joka olisi imettänyt pitkään ja siirtänyt lapsen sitten suoraan roskaruokalinjalle. Mutta jos tällaisia löytyy, onhan se sitten melkoista kaksinaismoralismia tuomita se, jos joku ei imetä mukavuussyistä.
Ap, mielestäni päätöksesi oli ihan jees.
Olen samaa mieltä tuosta ärsytyksesi aiheesta myös.
Mutta,mutta teet niin tai näin aina on jollakin joku mielipide.
Minä nautin imettämisestä ja vauvat oppivat heti oikean imuotteen jne. Täysimetin kaikkia neljääni 6kk. Ensimmäiset 4kk oli tosi jees (ystävien ja sukulaisten mielestä), mutta kun vauva oli 4kk alkoi kiihkoilu "anna sille ruokaa, tarvitsee muutakin! Miksi et anna isän osallistua! Omit vauvat itsellesi!". Vauvoilla paino nousi, olivat tyytyväisiä. Siinä puolivuotiaina sitten totuteltiin pikkuhiljaa kiinteisiin.
Ihan hyvä pointti, kyllä korvikekin on ihan ok ravintoa kunhan se muu ravinto on terveellistä! En ole oikeastaan minkään asian suhteen kiihkoilija, mutta kyllä sinä minunkin mielestäni vähän liian helpolla luovutit. Jos ainoa syy oli ettet pitänyt imetyksestä, niin ei se ihan fiksulta kuullosta. Miksi juottaa vauvalleen prosessoitua lehmänmaitoa, kun vauva voisi saada juuri hänelle tarkoitettua ravintoa? Nykyihminen on vieraantunut luonnosta ja tukea imetykseen pitäisi saada enemmän. Ymmärrän kyllä että imetyksen lopetus on joskus paikallaan, eikä se taistelu ole aina sen arvoista....
Ei se imetys minustakaan kivaa ollut alussa, ekan 2kk aikana heruminen sattui ja tietysti se eka viikko-kaksi oli sitä maidonnousua ja maitotulvaa. Esikoisen imetys ei kunnolla onnistunut, joten olin erittäin tyytyväinen kun se kuopuksen kanssa onnistui. Huomasin eron näiden kahden imetyskokemuksen välillä ja ainakin minun tapauksessani kiintymyssuhde vahvistui suurelta osin imetyksen ansiosta ja rakastuin täysimetettyyn vauvaan voimakkaammin kuin esikoiseen. Oksitosiini on ihmeellinen aine.