Lukeeko joku noita elämäkertoja, joita ilmestyy kuin sieniä sateella? Miksi joku kirjoittaa kirjan?

Ovat varmaan aika helppoja kirjoittaa ammatti-ihmisille, ja markkinointi hoituu kuin itsestään kun on jo alkujaan tunnettu aihe.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti todella kiinnostavista asioista ei kirjoiteta missään, kaikkein vähiten elämänkerroissa. Ne ovat kaunisteltu ja yksipuolinen kuvaus ja osa tosiaan tehty ilman asianomaistakaan. Haluaisin lukea yhden todenmukainen ja rehellisen elämänkerran tai kirjan Suomen ja Saksan sotakumppanuudesta 1941-1944.

Jos haluaa lukea yhden ihmisen kirjoittaman kuvauksen Suomen ja Saksan sotakumppanuudesta, päätyy lähtökohtaisesti harhateille. Historian tutkiminen on tulkintaa lähteistä ja lähteet taas ovat ristiriitaisia, koska eri ihmiset näkevät asiat eri tavoin. Kannattaa siis tutustua asiaan lukemalla useita eri kuvauksia ja muodostamalla johtopäätöksensä siitä. Takuuta ei ole, että se oma johtopäätös on oikea, mutta erilaiset teokset ja niitä kritisoivat toiset teokset ainakin tuovat näkökulmia.

Kimi Räikkösestä kertova kirja ei ole elämäkerta.  Urheilu- ja julkkiskirjat ovat eri asia. Katsotaan sitten 40 v päästä vieläkö on jotain kirjoitettavaa jos joku haluaa oikean elämäkerran kirjoittaa.

Mä tykkään lukea, elämäkertoja tulee luettua varmaan eniten dekkareitten jälkeen. Paljon rokkarijuttuja; Axl, Slash, Keef... just jonotan kirjastosta Jimi Hendrixiä. Michelle Obama oli mielenkiintoinen ja samoin  Norjan kuningatar Sonjan kirja. Jorman elämäkerta myös jonotuksessa. 

Onhan se vähän hassua että jotkut 24-vuotiaat tubettajat julkaisee elämäkertoja mutta mikäs siinä, saahan  niitä julkaista eikä kenenkään ole pakko lukea tai kiinnostua.