Te rekrytoijat jotka googlaatte työnhakijan

Mitä teistä löytyy jos rekrytoija menee fb:hen ja hakee teidän nimellä? Mitä näkyy silloin?

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 06:22"]

Mitä teistä löytyy jos rekrytoija menee fb:hen ja hakee teidän nimellä? Mitä näkyy silloin?

[/quote]Silloin näkyy se taustakuvani sekä oma kasvokuva, ei mitään muuta. #2

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 06:22"]

Mitä teistä löytyy jos rekrytoija menee fb:hen ja hakee teidän nimellä? Mitä näkyy silloin?

[/quote]

Jos rekrytoija tosiaan löytää profiilini, hän näkee simppelin, pari vuotta vanhan kasvokuvan profiilikuvana ja mökkirannasta otetun maisemakuvan kansikuvana, ei mitään muuta. Mutta meitä samannimisiä on fb:ssa kymmenkunta, osalla ei profiilikuvaa ollenkaan. Eli voiko se rekrytoija muka sitten olla varma mikä niistä profiileista on minun?

ap

EIhän niitä hakijoita kovin montaa koskaan googlata. Lähinnä sen on lyhyen listan häntäpää ja myöhemmin ehkä kärkipää. Ja jos selvää hittiä ei löydy, niin ei tietenkään lähdetä arvailemaan - mutta koska näin haetaan lähinnä arviota siitä, voisiko henkilö sopia meidän tiimiin, palkkaamme todennäköisemmin sellaisen, josta jotain tietoa löytyy, kuin sellaisen, joka on ihan musta kortti.

ja mitäkö MINUSTA löytyy? Minusta löytyy omat firman henkilökuntaesittelyt, julkaisuluettelo ja cv, tietoja yksittäisistä julkaisuistani kustantajien ja muun median sivuilla, haastatteluja lehdissä tai radiossa jne. Ne ovat erittäin selvästi ja varmasti linkitettävissä minuun - myös se yksi hörhösivusto, jossa eräs hörhöjengi käyttää minun työtäni hyväkseen tavalla, jota en itse oikein hyväksy, mutta en pidä sitä ongelmana, koska kaikkien sivujen muodostama kokonaisuus näyttää kyllä, että en itse kuulu kyseiseen hörhöjengiin.

Mun face-sivuilta ei kyllä löydy mitään kiinnostavaa tai tylsää. Mulla on "profiili" facessa vain lasten takia. Mut googlehan hakee nuo muut esiin kyllä.

Komppaan edellistä rekrytoijaa ja meilläkin rekryttäisiin todennäköisimmin sellainen josta jotain löytyy. En tiedä miksi - olisko sellainen henkilö kiinnostavampi?

No, musta löytyy vaikka mitä googlaamalla. Suurin osa työni takia, on kuvaa ja lehtijuttua. Mulla on myös muutama kaima, joista peräti kaksi on intohimoisia, somessa erittäin aktiivisia koiraharrastajia (tiedän, että ovat kaksi eri henkilöä, koska toinen on itseasiassa sukulaiseni) ja yksi tismalleen samassa ammatissa kuin minä, tosin ihan eri alalla. Ja me kaikki olemme vieläpä suunnilleen saman ikäisiä. Niin että siinäpä on haastetta mahdolliselle rekrytoijalle erotella, että kuka kukin on. Itse olen sitä mieltä, että aika fakiiri saa olla, jotta noi saa oikein menemään.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 10:26"]

Komppaan edellistä rekrytoijaa ja meilläkin rekryttäisiin todennäköisimmin sellainen josta jotain löytyy. En tiedä miksi - olisko sellainen henkilö kiinnostavampi?

[/quote]

Eli pitäisikö sitten feikata itsestään jotain mielenkiintoista nettiin että pääsisi töihin? Miksei cv, hakemus ja haastattelu riitä?

Minulla on piilotettu Facebook-profiili, joka ei löydy Googlella eikä Facebookin omalla haulla. Nimeni on täysin uniikki, joten en halua olla helposti kaikkien mahdollisten ihmisten löydettävissä. Ärsyttää, kun kaiken maailman Matti Virtasilla on paljon suojatumpi yksinäisyys nimensä ansiosta. Googlella kyllä löytyy jotain tietoa minusta liittyen opiskeluihin ja harrastuksiin.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 11:02"]

Minulla on piilotettu Facebook-profiili, joka ei löydy Googlella eikä Facebookin omalla haulla. Nimeni on täysin uniikki, joten en halua olla helposti kaikkien mahdollisten ihmisten löydettävissä. Ärsyttää, kun kaiken maailman Matti Virtasilla on paljon suojatumpi yksinäisyys nimensä ansiosta. Googlella kyllä löytyy jotain tietoa minusta liittyen opiskeluihin ja harrastuksiin.

[/quote]Se FB:n profiilin piilotushan on poistumassa ellei poistunut jo?

Äh. Mulla on niin yleinen nimi että sillä ei kyllä oikeata ihmistä löydy millään googlettamalla. Mut kokeilin just huvikseni s-postiosoitteellani, sillä virallisella ja samalla joka on CV:ssä. Löytyy jotain ikivanhoja blogiarvontoihin osallistumisia, jne. Yhdessäkin valitan olevani persaukinen kotiäiti (hormonihuuruissa kirjoitettu, en edes muista tuollaista). Pitääkin pistää osoite vaihtoon!

Meillä esimies googlettaa ja hyvä niin, eipä palkannut raiskaajaa mielle töihin. Niin ja mistä tiedän että oli just se raiskaaja. No sattumalta oli cv:ssä sopiva aukko kun "etsi itseään" = istui linnassa

Työhönottohan on kaiken kaikkiaan lähes arpapeliä, joten melko yhden tekevää millä perusteella valinnan tekee, lopulta valinnan onnistuminen selviää vasta kun työtä aletaan tehdä.

Yksi työhön ottaja sanoi osuvasti että ei se ole tärkeää että onnistuisi löytämään hakijoista parhaan työntekijän, sillä se on lähes mahdotonta. Oleellista on se että onnistuu välttämään sen että ei palkkaa mitään ongelmatapausta,  josta koko työyhteisö joutuu kärsimään.

Eli voi vaikka googlata kaikki ja hylkää ensimmäisenä ne joista löytyy jotain epämielyttävää materiaalia ja jatkaa valintaa lopuista. Tästä syystä googlea ei saa käyttää apuna, menee syyttömiä hylkyyn.

Nyt kannattaa muistaa, etteivät ne rekrytoija yleensä ole ihan kaikista tyhmimpiä googlen käyttäjiä. Jos tulokseen tulee paljon osumia ja selvästi eri henkilöitä, niin kyllähän siitä voi nopeasti vetää johtopäätöksen, ettei nopeasti saa luotettavia tuloksia hakijasta. Silloin käytetään vain niitä osumia, jotka ovat varmasti etsittävästä henkilöstä. En edes haluaisi sellaiseen firmaan töihin, joka palkkaa mut kaiman hienojen valokuvien perusteella :)

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 11:04"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 11:02"]

Minulla on piilotettu Facebook-profiili, joka ei löydy Googlella eikä Facebookin omalla haulla. Nimeni on täysin uniikki, joten en halua olla helposti kaikkien mahdollisten ihmisten löydettävissä. Ärsyttää, kun kaiken maailman Matti Virtasilla on paljon suojatumpi yksinäisyys nimensä ansiosta. Googlella kyllä löytyy jotain tietoa minusta liittyen opiskeluihin ja harrastuksiin.

[/quote]Se FB:n profiilin piilotushan on poistumassa ellei poistunut jo?

[/quote]

Ahaa, käytän Facebookia aika vähän, joten tämä on saattanut mennä minulta ohi. Nyt on varmaan lopullinen syy deaktivoida koko Facebook. :)

Ihan muistutuksena, että lain mukaan työnhakijan googlaus on kiellettyä ilman työnhakijan lupaa. Rekrytoijat eivät varmaan uskaltaisi tunnustaa omalla nimellään googlettavansa hakijaa muualta kuin LinkedInistä tai vastaavista.

Itse olen laittanut useimpiin hakemuksiini LinkedIn-linkin, jotta rekrytoija saisi luvan kanssa minusta muitakin tietoja ja päätyisi varmasti oikeaan henkilöön.

Jos FB:stä koittaa etsiä tietojani, epäonnistuu melko varmasti. FB:ssä minulla on lukuisia kaimoja siitä syystä, että sekä etu- että sukunimeni on varsin yleinen Italiassa :) Profiilikuvanikin on jokin muu kuin oma valokuva, joskin sellainen, että tutut tunnistavat.

Minulla ei ole nimikaimoja. Osumia tuli näköjään yhteen lehtiartikkeliin, tällä onkin hyvä käräyttää laiton goolaaja :) Lisäksi facebookki, koulukaveri.com jossa en tosin ole käynyt vuosiin, muutamiea numeropalvelulinkkejä ja yksi nimitysuutinen muutamasta eri lähteestä, tämä jopa kuvan kanssa.

Aika vähän osumi, tuskin jää työn saanti näistä kiinni.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 10:26"]

Komppaan edellistä rekrytoijaa ja meilläkin rekryttäisiin todennäköisimmin sellainen josta jotain löytyy. En tiedä miksi - olisko sellainen henkilö kiinnostavampi?

[/quote]

Eli pitäisikö sitten feikata itsestään jotain mielenkiintoista nettiin että pääsisi töihin? Miksei cv, hakemus ja haastattelu riitä?

[/quote]Eiköhän tätäkin tapahdu... Eli luodaan itselle uraan sopivaa historiaa. Tietysti se pitää tehdä niin että googlaaja tekee itse väärät johtopäätökset, eikä itse suoranaisesti valehetel mitään niin että voisi jäädä kiinni.

Minustakaan ei henkilökohtaisesti löydy mitään, mutta eräs kokonimikaimani on jonkin sortin karaoketähtönen, kisatuloksia siis löytyy. Toinen taas on koirahullu, eli on kennelsivustoa ja agilitytuloksia sun muita. En tiedä vielä onko kyseessä sama henkilö, ehkä on, koska FB:ssä meitä ei ole kuin 2 samannimistä.

Mutta tosiaan, minusta ei löydy yhtään mitään googlaamalla. Mitähän sekin sitten minusta kertoo?

Pidän aina mielessä, että saman nimisiä voi olla useita, ja etsin yhteneväisyyksiä hakijaan - siis muitakin kuin nimen. Jos en voi olla riittävän varma, että löytämäni henkilö ja hakija ovat todella sama ihminen, huomioin tämän tehdessäni johtopäätöksiä. Mm. jos olen epävarma kannattaako ko. hakija haastatella, kutsun hänet haastatteluun varmuuden vuoksi. Pyrin antamaan ihmisille ennemmin liikaa tilaisuuksia näyttää kyntensä kuin liian vähän. Silti suurin osa hakijoista joutuu valitettavasti ö-mappiin, jo ennen kuin kiinnostun edes sen verran että alan googlettaa lisätietoa. Kysynnän ja tarjonnan epäsuhta on tällä hetkellä huikea.

Mutta siis googlettaminen on ainakin minun tapauksessani merkki siitä, että olen keskimääräistä kiinnostuneempi hakijasta. Yleensä mitään vahingollista ei löydy; tulen siis suodattaneeksi ns. "nolot" hakijat - eli nämä joista löytyisi jotain törkyä jos etsisi - pois jo ennen googletusta ihan muilla perusteilla.

minulla on myös mielenkiintoisia kaimoja: yksi urheilija, yksi jonkin sortin missi, muutama opiskelija, joku jonkin seurakunnan työntekijä (tulee pitkä lista tilaisuuksista, joissa hän on ) ymsyms. En tod ole tajunnut, että mulla on niin monta kaimaa. Omia tietojani tulee vain nykyisen työpaikan yhteystiedot, ei edes fb: tä. Ja kuvahaulla sen missin kuvia :) Hyvä niin, ei tarvitsekaan löytyä.