*_*_* TAMMIkuisten torstai *_*_*
Kommentit (28)
PAHOITTELUT JA VOIMIA JAKSAMISESSA ETEENPÄIN.
Itse kun olen ajatellut et olen suht " turvallisella" puolella kun RV on koossa " jo" 13. Mutta ei se taida valttämättä näin olla...
Toivotaan et ei enää putoa kukaan kyydistä. Lähes kaikki kuitenkin alkaa olla jo lähellä sitä maagista 12rv rajaa. Huilatkaa kun siltä tuntuu, älkää rehkikö liikaa!!!
Runosi oli niin kaunis ja koskettava... En osannut kuin itkeä. Raskausaika on tosi herkkää aikaa ja etenkin tuollaiset liikuttaa. Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, kun itsellä tärpännyt heti ekasta kierrosta eikä mitään ongelmia tähän mennessä ainakaan. Otan osaa ja arvostan tästä lähin pientä elämää vieläkin korkeammalle. Niin pieni olo näin isojen asioiden edessä, ei ole sanoja.. Vieläkin silmät sumenee.. Paljon voimia teille!
Minki
tänään kävin neuvolassa ja kaikki oli hyvin,vauvan sydän äänetkin kuulu taas tosi hyvin..ultra mulla on vasta 15.elokuuta..mä oon jo ruvennut tuntemaan vauvan liikkeitä,semmosia pikkusia potkuja tulee aina välillä..kiva tietää että onhan siellä vatsassa elämää sittenkin,mutta vielä ihanampaa on nähdä että kuka siellä oikeestaan sitten onkaan..nyt on myös väsymyskin jo helpottanut,se oli kyllä aivan hirveetä..kokoajan ois tehny mieli vaan nukkua..mutta nyt täytyy mennä pikkuneitille tekemään ruokaa kun rupes jo siihen malliin muljaamaan sylissä..
mansemamma ja masuasukki 16+1
Alkuun osanottoni Ottiilian menetykseen =( voimia koko perheelle ja kovasti toivoa pikku nyytistä tulevaisuudessa.
Mahdoton läjä oli galluppeja pärähtänyt ihan päivässä! Tässä muutamiin meikäläisen vastauksia...
IHO: suht normaali, jos vaan pystyy suklaat ja jäätelöt välttämään. Niistä pukkaa finnit heti. Hormoninäppyjä on myös minulla pääasiassa kaulalla ja niskassa.
RINNAT: kasvoivat ekan raskauden myötä b:stä d-kuppiin ja nyt epäilen että joudun vielä hommaamaan yhtä isommat viimeistään maidon noustua. On jo siinä rajoilla.
VALMENNUS: ekasta olin muutaman kerran valmennuksessa ( eli kalvosulkeisissa), yhtä tyhjän kanssa, lehdistä ja kirjoista sai saman tiedon. Sairaalassa kävin myös ekan kanssa tutustumassa. Nykyisestä valmennuksesta en tiedä muuta kuin halutessaan voi käydä fysioterapeutin tunnilla kuuntelemassa lantionpohjalihaksista.
YRITYKSEN KESTO: kaikki viisi raskautta tärpänneet ekalla yrittämällä, onni on siinä meitä suosinut. Neljäs raskaus meni kesken rv12+0 ja sen jälkeen odotettiin se yksi kierto ja sitten tärppäsi Pirpana matkaan =)
(.) pesänrakennusvietti jyllää täälläkin. Imetystyynyn ompelin tänään ja Ikeasta ei pois päässyt ilman peittoa ja lakanoita vauvalle =) Viikonloppuna lähdetään pohjois-suomeen mökille, itse olen viikon ja muu perhe kolme viikkoa. JEEE! Voipi olla, että silloin saa koti uuden ilmeen ;-) huoneita pitäis vaihtaa, meidän makkari ja poikien huone päittäin, muuten ei Pirpanan pinnis mahdu. Mut se sitten elokuun puolella.
Muuten olo on hyvä. Kovasti hinkuais jo neuvolaan sydänääniä kuuntelemaan. Taitaa epävarmuus vauvan olemassa olosta nostaa päätään :( vaikka pienen pieniä liikkeitä välillä tuntuu. Neuvola vasta 31.7. rv 16+1.
Täytyypi kömpiä pyykkejä laittaa. Mukavaa heinäkuun loppua kaikille!
Sunmom ja pirpana rv14+4
Halit Ottiiliale, voimia teille!
Ultra siis tänään ja siellä vauva ensin nukkui jotta saatiin otettua kaikki mitat rauhassa. Nt oli 1.4 joten se olimkunnossa ja kaikki muukin oli siellä missä piti. Saatiin kiva vilkutus kuvakin mukaan. Raskaus olikin n 1vk pidemmällä joten nyt jo 12+6, 12+ sijaan, uusi LA on nyt 26.1. Mutta vaavi näkee päivän valon viimeistään 20.1 johtuen edellisistä sektioista.
Olen jo jonkin aikaa kanssa tuntenut liikkeitä, osoa syy johtu tod näk istukasta joka takaseinässä. esikoisesta tunsin liikkeet vasta rv 20 tienoilla mutta silloin istukka oli etuseinässä. Kakkosen kanssa tunsin myös näin varhaisessa vaiheessa silloikin istukka oli takana.
IHO: ei sen kummempaa muutosta, pikkasen pientä hormooni näppyä leuassa ja nenän pielessä mutta ne on todella huomaamattomia. Jalat mulla taasen ovat todella kuivat, joutuu olla kokoajan rasvaamassa.
RINNAT: ei muutosta. edellisilläkin kerroilla rinnat kasvoivat vasta sitten kun maito nousi. Edelleen mun rinnat ovat sellaiset lärpykät.
VALMENNUS: Esikoisen kanssa käytiin haikaranpesän valmennus, mutta jouduttiinkin sitten sektioon perätilan takia. Kakkosen kanssa ei mitään valmennusta ja myös hän perätilassa joten silloin myös sektio. Nyt taas sitten tammikuussa kolmas sektio edessä.
YRTITYKSEN KESTO: esikoista yritettiin reilu 1v, oltiin jo menossa tutkimuksiin, mutta ei sitten tarvinnut mennä. Kakkosta yritettiin n ½v. Ja tätä kolmatta tärppäs heti ekalla yrityskierrolla. Mikä sinänsä oli meille todella suuri yllätys, mutta iloinen sellainen :D
(.) edelleen pahoinvointia! Kärsiikö kukaan muu? vatsa kasvaa vauhdilla, olen ottanut tällä viikolla mamma hameet ja housut käyttöön, sain lainaksi kaverilta hameita kun edelliset raskaudet oli paukkupakkas aikaan. Pesänrakentamisvietistä, ei oo pukannut ei, on muutenkin tekemistä lähes 60v talossa. Ostettiin tää vanha rintsikka viime kesänä ja ollaan rempattu siitä lähtien ja loppua ei näy. Tavoite olis saada valmiiksi kaikki jouluksi.
Muuten onko kellään ollut ongelmana suonikohjuja alapäässä, siis " siellä" ? Mulla oli edellisellä kerralla ja nyt on sellaista ihme paineen tunnetta häpyhuulessa, voisko se sama ongelma tulla jo näin varhasessa vaiheessa takaisin?
tulipa pitkä sepustus.
-MM- ja baby 12+6
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
Hän`t ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
Hän`t ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps`ethän milloinkaan ottaakaan vois,
sä kättäsi enkelin kädestä pois.
---
Voiko taivaanisä äitiä lohduttaa, pyyhkiä kyyneleet
hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa, ettei niin kumarassa ois?
Kerro heille taivaan isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään
maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Kanssanne itkien tikru
[b]NASU[/b]: Kyllähän tuo veren määrä ja sen tuoma rasitus on jo tässä vaiheessa lisääntynyt ja eikös se sydän jopa hieman laajene odotuksen aikana*muistelee*
Joten sinuna kyllä ottaisin yhteyttä oikein lääkäriin,en esim. neuvola tätiin...
http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto13_2.pdf
tuos oli jotain sydämen rasituksesta raskauden ajalla,tosin sydän sairaiden kohdalla,mutta oli mielenkiintoinen...
Pakko kirjoittaa tästä olostani tänne, vaikka tuo Ottiilian kertomus taas " palautti maanpinnalle" , että tääkin asia voi olla tosi pieni murhe...
Mutta siis, koko päivän ollut todella saamaton ja vetämätön olo. Tuntuu ettei jaksa mitään tehdä. Lapsillekin kaivoin päiväruuat pakkasesta, kun en jaksanut millään tehdä. Pihalla, kun lapsille annoin keinuissa vauhtia, puhti loppui heti. Piti mennä penkille hengähtämään. Päässä heitti välissä ihan kamalasti, hirveen heikko olo. Kylmää hikeä saa pyyhkiellä koko ajan otsalta.
Jalat ja kädet on jotenkin voimattomat. Juuri ja juuri sain kuopukselle pilttipurkin avattua... Semmosta outoa tärinää raajoissa vähän väliä. Pientä, jota ei juuri silmällä näe jos ei osaa katsoa. Mutta itse sen tuntee. Sydän sykkii tosi tiheesti. Siitä kai tämä kylmä hikikin johtuu? Tuli mieleeni eräs asia. Mulla on ollut jo nuorempana pienimuotoisia sydämen rytmihäiriöitä, joita tosin ei oo koskaan " diagnosoitu" , eli lääkärin kanssa niistä ei oo puhuttu. Mutta niin kauan kuin muistan, muistan välissä tunteneeni miten sydän hakkaa kahta sataa. Semmosia pieniä ylimääräisiä lyöntejä.
Lomalla ollessamme, kun asuntoautossa oltiin, kyykistyin ottamaan jotain lattialta. Sinne sitten jäinkin. Rinnasta puristi ja sydän hakkasi hurjana. Rinta oli kipeä. Mies nosti minut istumaan ja antoi vettä. Sanoi, että olin aivan kalpea. No, itsekin tunsin miten päässä pyöri ja korvissa soi. Kylmä hiki oli silloinkin otsalla. Rinnan puristus ja kipu hellitti ehkä parin minuutin sisällä, mutta senkin jälkeen sydän hakkasi pitkään täysillä. Sen tuntee ihan, miten tulee niitä ylilyöntejä. Mietinkin, että onko mun sydämessä oikeesti jotain vikaa, vai voiko raskaus tehdä tätä? Näin " pahaa" kohtausta en muista ennen kokeneeni.
Muilla kokemusta tällaisesta? Pitäisi varmaan neuvolassa puhua asiasta. Ensi keskiviikkona seuraava neuvola. Jotenkin vaan itsellä pelottaa... Johtuukohan tää vetämätön ja väsähtänyt olokin tuosta? Vai voiko alhainen hemoglobiini (rautakuurilla olen ollut jo jonkin aikaa) aiheuttaa tuollaista?!
Kertokaa joku kokeneempi! On vähän pelokas ja hermostunut olo... Onneksi mies tulee kohta kotiin, niin on ainakin joku aikuinen tukena, jos jotain sattuu.
Nasu rv 15+4